Blogigallup- haaste:
Sain haasteen Maijalta Rynttyliisan kotkotukset - blogista ja KatjaInkeriltä Maalla melkein kaupungissa - blogista. Kiitos!! Mää sitten tykkään näistä haasteista.
Haasta ne, jotka mainitset haasteessa.
Jos en muista kaikkia käydä huhuilemassa niin poimikaa tästä mukaan jos poikkeilette.
Yleistä:
Milloin perustit blogisi?
Heinäkuussa 2011 päästin blogistaaniaan ensimmäisen postauksen. Kirjoittelin alkuun pitkään kuvitelluille mielikuvitusystävilleni täysin luonteeni vastaisia sivistyneitä tekstejä. Sitten koin herätyksen ja tulin siivouskaapista ulos ihan tavallisena itsenäni. Pitkään pohdein niiden alkuaikojen feikkipostausten poistamista, mutta sitten päätin jättää ne sinne muistuttamaan miten siinä käy, kun yritän olla hienostuneempi persoona kuin oikeasti olen.
Milloin perustit blogisi?
Heinäkuussa 2011 päästin blogistaaniaan ensimmäisen postauksen. Kirjoittelin alkuun pitkään kuvitelluille mielikuvitusystävilleni täysin luonteeni vastaisia sivistyneitä tekstejä. Sitten koin herätyksen ja tulin siivouskaapista ulos ihan tavallisena itsenäni. Pitkään pohdein niiden alkuaikojen feikkipostausten poistamista, mutta sitten päätin jättää ne sinne muistuttamaan miten siinä käy, kun yritän olla hienostuneempi persoona kuin oikeasti olen.
Mistä blogin nimi tulee?
Olen tainnut hätäpäissäni vapauttaa ensimmäisen mieleen putkahtaneen asian näppäimille ja painanut entteriä. Olisihan siinä voinut tietysti huonomminkin käydä: "Voi p*rkele, kuka tämän sotki? Justiinsa pesin pöytäliinan!","Missä Seiska, kiire vessaan?"tai "Onko meillä mitään hyvää?" olisi voinut olla se ensimmäinen ajatus. Vaikka tuo viimeinen olisi tarkemmin ajatellen kyllä varsin käypä nimi.
Olen tainnut hätäpäissäni vapauttaa ensimmäisen mieleen putkahtaneen asian näppäimille ja painanut entteriä. Olisihan siinä voinut tietysti huonomminkin käydä: "Voi p*rkele, kuka tämän sotki? Justiinsa pesin pöytäliinan!","Missä Seiska, kiire vessaan?"tai "Onko meillä mitään hyvää?" olisi voinut olla se ensimmäinen ajatus. Vaikka tuo viimeinen olisi tarkemmin ajatellen kyllä varsin käypä nimi.
Mikä on nimimerkkisi tarina?
Kun sain pikkusiskon niin hän ei osannut sanoa ärrää eikä ässäkään heti alkuun tullut, joten minä olin sitten Kiki. Sisko oppi ajan kanssa kirjaimet, mutta nimi jäi käyttöön.
Kun sain pikkusiskon niin hän ei osannut sanoa ärrää eikä ässäkään heti alkuun tullut, joten minä olin sitten Kiki. Sisko oppi ajan kanssa kirjaimet, mutta nimi jäi käyttöön.
Arkisto:
Näytä jokin vanhoista bannereistasi:
Viimeisin kommentti, joka sai sinut hymyilemään:
Muutama kuva sinusta eri vuosilta:
Arkistojen kätköistä löytyi tällainen aarre. Vuosi on luullakseni 1986. Olen tuo oikeanpuoleinen sitomisleikkien harrastaja.
Postaus:
Postaus, joka oli kuukauden suosituin?
Tutkailin kaikkia postauksia ja arvonnat poistaen hitti on ollut tämä.
Postaus, joka oli kuukauden suosituin?
Tutkailin kaikkia postauksia ja arvonnat poistaen hitti on ollut tämä.
Postaus, mistä olit erityisen ylpeä?
Postaus jonka haluat kaikkien näkevän?
Postaus jonka haluat kaikkien näkevän?
Tilastot:
Lukijamääräsi tällä hetkellä?
252
Lukijamääräsi tällä hetkellä?
252
Päivän sivunkatselumääräsi tällä hetkellä?
67
Lukuluettelo:
Blogi, jonka postauksia odotat eniten?
Teitä on siellä niin monta, että saa kyllä mitenkään puserrettua tähän yhtä.
Blogi, jonka postauksia odotat eniten?
Teitä on siellä niin monta, että saa kyllä mitenkään puserrettua tähän yhtä.
Blogi, joka on luettelon ensimmäinen tai viimeinen?
Viimeisenä luettelosta löytyy Käsin tekevä kirppishiiri.
Blogi, mihin liityit lukijaksi viimeksi?
Sekalaista:
Oletko ikinä ollut blogitapahtumassa?
Yllätyksekseni sain toistamiseen kutsun Indiedaysin kutsuvierastapahtumaan. Taitaisin olla meikkaamaton pärstäkerroin Liiterin (Lidlin) kolmen euron rasvalla voideltuna siellä sen verran outo lintu ja todennäköisesti tuulipuku-lajin ainoa edustaja, etten nyt sitten ilmoittautunut mukaan.
Oletko tehnyt teemaviikkoa?
En ole kyllä tehnyt, mutta tehdään nyt sitten tästä aiheinen alaosasto-aiheinen teemaviikko ja puhun ensin pimpukasta ja sitten munasta. Jätän huomiotta teinin esittämän havainnoin "Sun koko blogis on." Siis alaosastoaiheinen. Teini nimittää minua persebloggariksi ja tekstejä keski-ikäisten huumoriksi.
Meillä lapsi on lukiossa löytänyt itsensä tilanteesta, jossa liikuntatunnit on sekajoukkueilla. Ei ole enää perinteiset poikien liikuntatunnit ja tyttöjen liikuntatunnit. Tämä on sitten aiheuttanut meillä järkytystä. Lähinnä minussa. Kauhukuvissani hartioiden kärkiväli puoli metriä kokoineni pikku pilttini tömäyttää vahingossa hentorakenteisen puolitoistametrisen tyttölapsen nurin polttopallossa. Aiheutin suurta huvitusta perheen miesväessä vaatimalla teiniä jättämään polttopallon väliin terveydellisistä syistä. Sekä lapsen että ainaniinjärkevänpuolison mielestä minun mielenterveyteni ei ole syy hankkia Wilmaan poissaolomerkintää.
On tuolla meidän lapsella kyllä käynyt liikuntatunnilla vahinko:
Alakoulun kolmannella luokalla lapsi oli peloissaan yhtälöstä edessä koulun postimerkin kokoinen pihamaa ja takana aika monta pesäpallon parissa vietettyä tuntia. Komensin hyvin treenannutta jälkikasvuani ilmoittamaan opettajalle, ettei hän voi osallistua. Jumppamaikka oli nauranut ja ojentanut mailan käteen. Jälkikasvuni sitten teki sen mitä kukaan muu ei ollut ennen tehnyt ja kumautti pesäpallon koulun kentän yli ja suoraan naapurissa olevan vanhainkodin ikkunasta sisään. Hyvin aikuismaisesti aikoinaan tiedustelin itkien kotiin tulleelta alakoululaiselta "Kai sää sitten juoksit kunnarin?"
Jokin aikaa sitten opinahjostaan kotiutui todella ärhäkkäällä tuulella oleva lapsukainen, joka pelattuaan ensin curlingia repullaan sähisi liikuntatunnilla olleen "V*tun jumppaa." Anatomisista eroavaisuuksista johtuen esitin kysymyksen "Mitä pojat jumppasi sillä aikaa?" Koska tämä oli sitä keski-ikäisten huumoria niin tälle asialle nauroi perheen miesväestä ainoastaan se vanhempi. Voihan se olla, että se nuorempikin nauroi, mutta se lähti niin vauhdilla ovet paukkuen, etten ehtinyt asiaa noteerata.
Olen kuulemma aivan väärä ihminen puhumaan liikuntatunnilla käyttäytymisestä:
Talvella kuskailin auton täydeltä nuorisoa koululta liikuntatunnille jäähallille, niitä kun saa autoon mahtumaan 4 kappaletta. Ja sitten kuskailin reilun tunnin päästä takaisin koululle. Kolme kertaa viikossa. Kerran sitten hyvin poikkeuksellisesti vähän myöhästyin jo kotosalta lähdössä ja matkalla en uskaltanut ohittaa oudosti pysähtynyttä rekkaa. Kun sitten viimein kaarsin koulun kautta jäähallin pihaan niin osa samalle tunnille suunnistavista nuorisosta oli kävellyt samassa ajassa koululta hallille. Ette usko miten ne tenavat nauroivat. Paitsi mun oma tenava. Niistä reissuista tuli sitten stressaavia kun ne isänmaan toivot keksi siinä matkalla aina kaikenlaisia kaskuja mun ajotaidoista.
Yhdellä noutokeikalla kävi sitten niin, että olin aiempiin kokemuksiin vedoten valmiiksi stressaantunut ja janoinen ja nälkäinen ja vessahädässä ja kuukausi oli väärässä vaiheessa. Alapään tiiviste oli alkamassa normaalia enemmän vuotamaan ja mulla oli hirveä PMS. Jäähallin ovesta asteli lapsen ex-yksityisasia ja vilkutteli iloisesti. Paino sanalla ex. Vastasin vilkutukseen hyvin aikuismaisesti kansainvälisellä viittomalla, heiluttelemalla keskimmäistä sormeani.
Meillä lapsi on lukiossa löytänyt itsensä tilanteesta, jossa liikuntatunnit on sekajoukkueilla. Ei ole enää perinteiset poikien liikuntatunnit ja tyttöjen liikuntatunnit. Tämä on sitten aiheuttanut meillä järkytystä. Lähinnä minussa. Kauhukuvissani hartioiden kärkiväli puoli metriä kokoinen
On tuolla meidän lapsella kyllä käynyt liikuntatunnilla vahinko:
Alakoulun kolmannella luokalla lapsi oli peloissaan yhtälöstä edessä koulun postimerkin kokoinen pihamaa ja takana aika monta pesäpallon parissa vietettyä tuntia. Komensin hyvin treenannutta jälkikasvuani ilmoittamaan opettajalle, ettei hän voi osallistua. Jumppamaikka oli nauranut ja ojentanut mailan käteen. Jälkikasvuni sitten teki sen mitä kukaan muu ei ollut ennen tehnyt ja kumautti pesäpallon koulun kentän yli ja suoraan naapurissa olevan vanhainkodin ikkunasta sisään. Hyvin aikuismaisesti aikoinaan tiedustelin itkien kotiin tulleelta alakoululaiselta "Kai sää sitten juoksit kunnarin?"
Olen kuulemma aivan väärä ihminen puhumaan liikuntatunnilla käyttäytymisestä:
Talvella kuskailin auton täydeltä nuorisoa koululta liikuntatunnille jäähallille, niitä kun saa autoon mahtumaan 4 kappaletta. Ja sitten kuskailin reilun tunnin päästä takaisin koululle. Kolme kertaa viikossa. Kerran sitten hyvin poikkeuksellisesti vähän myöhästyin jo kotosalta lähdössä ja matkalla en uskaltanut ohittaa oudosti pysähtynyttä rekkaa. Kun sitten viimein kaarsin koulun kautta jäähallin pihaan niin osa samalle tunnille suunnistavista nuorisosta oli kävellyt samassa ajassa koululta hallille. Ette usko miten ne tenavat nauroivat. Paitsi mun oma tenava. Niistä reissuista tuli sitten stressaavia kun ne isänmaan toivot keksi siinä matkalla aina kaikenlaisia kaskuja mun ajotaidoista.
Yhdellä noutokeikalla kävi sitten niin, että olin aiempiin kokemuksiin vedoten valmiiksi stressaantunut ja janoinen ja nälkäinen ja vessahädässä ja kuukausi oli väärässä vaiheessa. Alapään tiiviste oli alkamassa normaalia enemmän vuotamaan ja mulla oli hirveä PMS. Jäähallin ovesta asteli lapsen ex-yksityisasia ja vilkutteli iloisesti. Paino sanalla ex. Vastasin vilkutukseen hyvin aikuismaisesti kansainvälisellä viittomalla, heiluttelemalla keskimmäistä sormeani.
Onko sinulla yhteistyökumppaneita?
Kovasti olen odotellut Tenalta yhteydenottoa. Ylpeästi kerron aiheuttaneeni useammalle lukijalle naurupissan karkailua. Olen mainostanut ongelmaan Tenoja, koska halvoista vuotosuojista saa hiivatulehduksen. Summalla, joka pitää pulittaa apteekissa saadakseen kirotun vitsauksen pois hotolontistaan, saa tosi monta kalleimmassa rättiluokassa olevaa Tenaa.
Kuvia:
Näytä kolme tärkeää kuvaa blogistasi:
Tässä on viime aikoina pidelty munaa hellästi kädessä ja vanha intohimon liekki on lehahtanut uuteen roihuun. Olen taas löytänyt rakkauden decoupage-lakkaan ja kauppojen servettihyllyt vetää puoleensa. Leimailin valkoiseen lautasliinaan Hyvää pääsiäistä - tekstin ja sitten liimailin sen munaan kiinni. Se on tuolla ylimmässä kuvassa.
Mulle iski visio näin pääsiäisen pyhien lähestyessä munasta ja sitä lämpimänä pitävästä piposta. Visiossani katan kauniisti pöydän ja olen ehtoinen emäntä. Laskelmasta unohtui kukon laulun aikaan pystyyn ponkaiseva puoliso ja noin kello 4 iltapäivällä nouseva teini. Pyysin sitten kuitenkin apua kutomataitoiselta äidiltäni. Siis voitteko kuvitella, että kun puhelimessa pyysin äitiäni tekemään munalle pienen pipon, niin järkytyksekseni äitini luuli mun puhuvan peeniksestä. "Hyi olkoon mutsi sun ajatuksiasi!" keskustelun jälkeen saatiin selvitettyä väriasia ja sain postissa justiinsa sopivaiset munapipot.
Rakas puolisonikin järkyttyi mutsini peenikseen liittyvistä ajatuksista. Puheena oli kuitenkin pieni pipo...
