sunnuntai 28. heinäkuuta 2013

Molot on ollut mielessä.






Ensin toivottelen Tervetuloa! uusille lukijoille

Sain  haasteen, ihanaa, tykkään näistä aina hirmuisesti.

Eteenpäin tämän haasteen lähettäisin samoilla kysymyksillä kaikille teille, jotka ehditte sieltä kesälaitumilta koneen ääreen.


1. kerro pari asiaa itsestäsi tai päiväsi kuulumisia. Liitä myös kuva.
2. Vastaa haastajan kysymyksiin, jos se tuntuu sinusta mukavalta.

3  Huijaa ja muuta haastetta mieleiseksesi.

4. Keksi vaikkapa 10 uutta kysymystä, koska 11 on outo luku.

5. Haasta paljon kivoja kavereita, äläkä ole kade, vaikka kaverilla olisikin enemmän lukijoita


Päivän kuulumiset on: Tasan kaksi vuotta ensimmäisestä postauksesta. Älkää nyt vaan kukaan menkö sitä lukemaan, päästelin pitkän aikaa maailmalle takakireitä tekstejä kuvitelluille ystäville. Sitten tulin siivouskaapista ulos, aloin olemaan oma itseni ja sain ihka oikeita lukijoita mielikuvituskavereiden tilalle. Teitä on siellä 204 kappaletta, kiitos <3



Tämän päivän kuulumisista täytyy mainita myös puoliso, reikä ja kova kanki. Siipalla oli kova työ jyskyttää vakoa, että hän sai siirrettyä ulkolampun paremmalle paikalle. Meillä on paljon puunjuurakkoa ja se tekee kairamisesta välillä vaivalloista.  Nyt tuli valoa elämään ja näen sitten mihin astelen enkä liukkauden takia ole ketarat taivasta kohden ensi talvena. Ja se näkyy kadullekkin paremmin.


Ja sitten kysymyksiin:

Valitse joku seuraavista kodeista ja kerro syy valintaasi: Vanha koulu joen äärellä, moderni paritalo kaupungissa, tasakattoinen talo pikkukaupungissa, 70-luvun kerrostalokaksio kaupungissa, vanha kauppa rintamamiestalossa vai mansardikattoinen huvila meren rannalla?
Mansardikatto on niin ihana, että se saa olla missä vaan ja olisi aina mieleinen.


          Ostatko sisustustavaroita kaupasta vai käytettynä kirpputoreilta? Mikä on paras ostoksesi viimeisen kuukauden ajalta?
Innostun kaikkein eniten dyykkaamalla hankitusta sisustustavarasta. Tuo meitin pihavalaisinkin on roskiksesta; lamppu toisesta ja ravintolan naulakosta irroitettu varsi toisesta. Tiedättekö, kun joskus tuotteen nimeen liisautuu keksijän nimi. Yhtään sellaista en nyt osannut äkkisiltään sanoa ja kysäisin perheen miesosastolta. Puoliso alkoi puhua Hanna-tädin pikkuleivistä, mutta fiksu jälkikasvu puhui AIV-rehusta. Sen keksinnön maailmaan tuotti Artturi Iivari Virtanen. Tästä yhtälöstä voi siis päätellä, että molokit on keksinyt joku dyykkaamista vastustava molopää, joka on innostunut kaupasta ostetusta sisustustavarasta.

Paras ostos viimeiseltä kuukaudelta taitaa olla Oscar de la Rentan dödöt. Pyörittelin kahta stikkiä kätösissäni kirpputorilla ja tuumailin, että voin tehdä niille hoitoleikkauksen ja siipaloida sen jonkun ventovieraan kainalossa vierailleen kohdan irti. Ne oli pari euroa kappale ja kotosalla huomasin, että ne oli ihan iskemättömät. Stikistä kyllä erottaa käytön jäljet. Toiset tuoksut aktivoi muistijäljen ja tämä tuoksu vei parin vuosikymmenen taakse. Olin kovin ihastunut Oskarissa kylpeneeseen hömpsäntuuteliin, joka ensimmäisten kevätauringon säteiden pilkahdellessa pilviverhon takaa marssi parvekkeelle, valeli itsensä ykkösoluella ja levitti ympärilleen foliota rusketuksen toivossa. Neljän euron sijoituksella tunsin siis itseni ohikiitävän hetkisen nuoreksi tyttöseksi.


Millainen asuinympäristö on sydäntäsi lähellä? Entä millainen se on oikeasti?
Me asustellaan kolmen kivenheiton päässä keskustasta, mutta kuvailisin tätä kaupunginosaa melkein sanoilla "hylätyllä reunalla".  Saadaan cityasumisen edut, mutta kuitenkin pihamaalla vilisee oravia, lintuja, siili ja fasaani. Vaikkakin se fasaani kerran jumitti mut autoon. En uskaltautunut ulos. Seuranani ja turvanani mulla oli vaan pussi Fanipaloja, hapankorppuja ja litra maitoa. Aikani kuluksi söin sen keksipussin ja sitten rimpautin mutsille itkuisen puhelun, koska ne keksit alkoi kiertää mun massussa, enkä päässyt kotosalle. Äiti käski töötätä, että se hirmulisko lähtisi lipettiin. Helppohan se on sanoa. Mää mistään töötistä tiedä. Se on niitä peltilehmän toimintoja mitkä on sellaisissa typerissä nappuloissa, missä on niitä typeriä kuva-arvoituksia.


Jos saisit lottovoiton, mitö tekisit sillä ensimmäiseksi?
Suuntaisin Etolaan ja ostaisin ison saavin ja rullallisen jätesäkkejä. Menisin Punnitse&Säästä liikkeeseen ja pyytäisin myyjää irrottamaan sellaisen truutan, missä ne myy siellä jogurttipapaijaa. Kotosalla levittäisin sängylle jätesäkeistä tehdyn suojamuovin ja köllähtäisin kumolleni. Komentaisin puolisoa kaatamaan ne jogurttipapaijat mun viereen. Koska mää en hyväksy ruualla suttaamista niin saisin ne jäljelle jääneet jogurttipapaijat sillä jätesäkillä sihdattua saaviin ja ahtaisin ne pikkuhiljaa ahnaasti odottavaan kitaani. Rimpauttaisin mutsille itkuisen puhelun, koska ne papaijat alkaisi kiertää mun massussa.


Haluaisitko perustaa esimerkiksi eläinten vanhainkodin? Miksi ja miksi ei?
Vastaan: En. Olen aika säikky eläinten suhteen ja se ei olisi reilua, koska uskoisin olevani huono hoitaja, joka huutelisi huoneen toiselta reunalta, että jätän nämä sun eväät tähän, ole hyvä ja näkemiin. Meidän pihamaan oraviakin olen uhkaillut. Pelkään aikuisten oikeasti sudenkorentoja ja tänä suvena olen useamman kerran huudellut kurren perään : "Jos et p*kele pistä syöden sitä s*atanan korentoa niin voit olla varma, että ensi talvena sulle iskee nälkä!"


Mitkä ovat kotisi hyvät ja huonot puolet?
Kerro kuvin tai sanoin kotisi kamalimmasta nurkasta.
Päätin tulla rohkeasti esiin meidän puolipaneelien kanssa ja räväyttää kauheuden maailmalle. Ja tämä kaameus ei siis ole meitin saunasta. Jos joku joskus tekee kuvallisen nykysuomen sanakirjan niin sinne pitäisi laittaa aivopierun kohdalle otos kellastuneista paneeleista.



Mää kakkahousu emmin niiden maalaamista valkoiseksi, kun pelkään meillä sitten olevan liian valkoista? Mutta voiko sellaista olla? Siinäpä kysymys.


Mikä seuraavista Finelin kahvipannuista sopisi parhaiten sinun keittiöösi?



Pakon edessä ottaisin tuon punaisen, koska se on kaikista pienin ja veisi vähiten tilaa sijoitettuna kauimmaiseen köökin kaapin takanurkaan kattiloiden taakse piiloon.


Tulisitko luokseni kylään jos kauniisti pyytäisin?
Juu, eikä tarvitse edes pyytää kauniisti.


Arvatkaas mikä tämä on? Ei ole lähikuva Finelin kaffepannusta. Se on tulipunainen, karvainen ja kutiseva vako.


 Se on mun herkän hipiän kainalon sävy kolmen päivän Oskarilla sivelemisen jälkeen. Mutta säästin kaupan hintaan nähden aimo summan. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti