Arvonta on yhden postauksen alaspäin.
Ensin toivottelen Tervetuloa! uusille lukijoille
Sain niin mahtavan haasteen, että äitini sananlaskuja lainatakseni: Se sopii meitsille, kuin suutarin sormi sian pyllyreikään. Paljasta 8 noloa asiaa, ou jee!
Eteenpäin tämän sinkauttaisin
Ja tästä se lähtee:
Ja tästä se lähtee:
Se oli vuosi 1998. Olin eronnut, masentunut, virallisesti yksinhuoltaja ja 200 pitkän kilometrin erottamana sukulaisistani. Lapsi oli vuoden ikäinen, joten juttuseurani koostumus oli joko taapero tai Äsmarketin kassa, joka tokaisi meitsille säännöllisesti "Päivää" ja ostosten loppusumman. Sain sitten siskoni pelastamaan minut yksinäisyyden ikeestä, mutta jonkun ajan kuluttua hän halusi hypätä junaan ja reissata takaisin omaan kotiinsa. En ollut valmis päästämään rakasta siskoani mihinkään, joten lähtöä edeltävänä iltana liottelin hänen teekuppiinsa kourallisen laksatiiveja. Sisko kummasteli outoa makua ja väitin kirkkain silmin sen olevan mausteteetä. Systeri ei siis lähtenyt vielä muutamaan päivään, mutta aikas monta terveistä lähti raukka-paran arsesta. Yksityisyyttä suojatakseni jätän mainitsematta, kumpi siskoistani tämän käsittelyn sai. Anteeksi, tein väärin ja häpeän.
Minä ja yleensäainaniinjärkeväpuolisoni ollaan syyllistytty tullirikokseen. Koska mies on kessuttelija niin savukkeita on tullut sujautettua yli sallitun määrän kassien kätköihin rajaa ylitettäessä. Kauhusta laajenneista pupilleistani huolimatta ollaan päästy kotosuomen puolelle ilman kiinni jäämistä. Kerran oltiin turvallisesti jo Hyvinkään kohdalla, kun autoradiosta pamahti eetteriin se Jerry Cotton - biisi. Siinähän sanotaan "Kädet ylös, olette pidätetty." Aloin porata roinottaa ja nostin käteni ylös. Miehellä kului kotvanen jos toinenkin ennenkuin sai mut hiljaiseksi.
Ainoa tapa saada meitsi hammastohtorille on se, että mies taluttaa mut sinne todella vahvasti huumattuna. Kaikki mieltä painava on kirjailtava edeltävästi ylös post-itille, koska järki todellakin seisoo päässä. Hamppilääkärin pelkoni on huomattavassa mittakaavassa ja yhdistettynä vilkkaaseen mielikuvitukseeni yhdistelmä saa aikaan keitoksen, jossa kiehuu mielikuvituksen tuotteina syntyneitä kauhukuvia. Tapani on saada visio postausaiheesta ja sitten laittaa se post-it lapulle, jottei visio unohdu. Kirjoittelen muutaman avainsanan ylös, että saan juonen päästä kiinni jälkikäteen.Yritin kerran vääntää ja vääntää lappusesta postausta eikä irronnut millään. Aikani yritin kovasti sommitella tekstiä ja ajattelin, että tästä tulee nyt kyllä jopa Kikinkin mittakaavassa oudohko postaus. Sitten mää sen tajusin, jumprahuiti sehän oli vanha muistilappu hammaslääkärille osoitetuista kysymyksistä: Voiko paikka irrota ja mennä aivoihin? Saanko lisää diapamia? Onko mato kasvanut? Minä puren aikuisten oikeasti. Olin ehkä jo aloittanut rauhoittavien ottamisen sitä lappua tehdessä, koska siinä luki myös Paavo Väyrynen. Mää en ole niin vahva ihminen, että tohtisin kysyä saattajana toimineelta mieheltäni, että olenko puhunut Paavo Väyrysestä hammaslääkärissä?
Jälkikasvuni on mallianiuhottaja tarkka ihminen. Hän halusi juuri tietynlaisen kellon ja minunhan se piti sitten mennä siipan kanssa se aikarauta shoppaamaan, koska lapsukainen näin loma-aikaan vetää sikeitä kello 10-22. Kirjasin huolella ylös ohjeet: Police ja julmetun pitkän numerosarjan. Hämmentävää kyllä meillä oli post-itit loppu. Sehän on melkein kuin olisi vessapaperi loppu. Tyydyin siis vaihtoehtoon A4 ja kopiopaperi. Käytin possun pinkkiä kynää. Mentiin sitten kelloliikkeeseen ja en saanut kakaistua ulos sitä Policea. Että muotoillakko se jotenkin fiinisti englantilaisittain vai ihan vaan poliiisi. Annoin sitten sen lappuseni myyjälle, että onko teillä tälläisia? Ei ollut. Olin ottanut epähuomiossa mukaan muistiinpanot, johon olin edellisenä iltana tallentanut blogiin tulleet mielenkiintoiset hakusanat. Sillä samalla possun pinkillä kynällä. Samalta ne nopeassa lähdössä näytti. Ja kun olen sellainen post-it ihminen, eikä tapanani ole käyttää jättiläispaperia. Annoin siis kultasepänliikkeen myyjälle arkin, jossa luki: Paksu anoppi ja Voiko kaverin poistaa kikistä?
Yleensäainaniinjärkevästäpuolisostani oli tottakai sitten kauhean hauska kepponen samana päivänä kuiskata ruokaostoksia hihnalle laitellessaan, että "Onko sulla nyt sun lappu mukana?" Kyllä, päästin porun.
Kun kesäkausi alkoi vaihtoi mies vaatetuksen shortseihin. Kaupan ovella silmäni takertuivat siipan pakaralihaksiin. (Puolison pyynnöstä jätän tarkemmin kuvailematta silmiäni kovin viehättäneen näyn.) Tuumailin, että 14 yhteista vuotta ja puolison... ja sitten jotain mikä ei sovi tänne, kun tämä ei ole K-18 blogi. Toinen anopeistani on sauhuttelija ja hän oli pyytänyt tuomaan mökille täydennystä. Kassa kysyi, että otanko ison vai pienen askin? Mää olin jotenkin niin sekaisin ja hypnotisoitunut niistä siipan kiinteistä kannikoista, että kysyin mieheltä kovalla ja kantavalla äänelläni "Onko sulla iso vai pieni?"
Cittariin tuli tänä suvena ei-suomea puhuva mies myymään puffalowingsejä suoraan kärrystä. Siinä oli yleensä vakiohenkilökunnasta joku paikalla, joka väänsi suomen englanniksi. Niitä sai 4,6 tai 12 kappaletta laatikkoon. Meidän jälkikasvu tykästyi wingseihin ja niitä piti sitten aina tuoda kauppareissulta. Kerran se uros oli poikkeuksellisesti jätetty yksin ja tiesin entuudestaan hänet suomea taitamattomaksi. Olin edellisenä yönä ummistanut silmäni kolmeksi tunniksi, koska jälkikasvu oli yksityisasioillaan. Enkä pysty nukkumaan ennenkuin muksu on turvallisesti kotosalla. Olin siis todella väsynyt. En jaksanut kaarrella, kunnes suomea taitamaton wingsin myyjä saisi seuraa enkä jaksanut myöskään ajatella, ettei engelska ole mun vahvinta aluettani. Eikä på svenskakaan. Sekoitin ne sitten keskenään ja täräytin sille raukkaparalle käsimerkkien kera, että " Ai want seks." Juu, ei ole lapsi aterioinut enää winksejä.
Meitin torpan lähelle rakennetaan kauppakeskusta. Ja ajokaistoja vaihdetaan aina sitä mukaa miten se siihen nikkarointiin milloinkin sopii. (Mun unelmissa meistä kolmen kivenheiton päässä on muutamien vuosien päästä Hämeenlinnan seuraava valtti, suomen suurin itsepalvelukirppis. En siis mene sinne shoppaamaan, että saadaan kirpputori tilalle, kun se kaatuu.) Mun taktiikka on vaihtuvien ajoreittien viidakossa väistää kaikkia ja seurata edelläni kulloinkin ajavaa, joka kaikella tilastollisella todennäköisyydellä tietää meitsiä paremmin mitä on tekemässä. Huristelin kaikessa rauhassa edellä ajavan kuorma-auton perässä. Sen kuski tiesikin mitä teki; oli menossa sinne rakennustyömaalle. Peruutin sitten sieltä pois. Noloahan tästä tekee se, että olen tehnyt saman tempun kahteen kertaan.
Me oltiin siipan kanssa saunomassa ja suihkuttelin ja saippuoin. Ja sitten siinä samalla tsuhautin ja päästelin ylimääräiset ilmat ulos. Mies totesi mun tehneen mahtavan tempun. Ilostuin niin, että taputin käsiäni yhteen. Hyvä meitsi! Meillä on nyt vähän tässä keskustelu kesken, että onko tämä noloa miehelleni, joka valehteli vai minulle joka uskoi, että mun horisontaalisesti haastavien pyllykannikoiden välistä lenteli ulos saippuakuplia...
Minä ja yleensäainaniinjärkeväpuolisoni ollaan syyllistytty tullirikokseen. Koska mies on kessuttelija niin savukkeita on tullut sujautettua yli sallitun määrän kassien kätköihin rajaa ylitettäessä. Kauhusta laajenneista pupilleistani huolimatta ollaan päästy kotosuomen puolelle ilman kiinni jäämistä. Kerran oltiin turvallisesti jo Hyvinkään kohdalla, kun autoradiosta pamahti eetteriin se Jerry Cotton - biisi. Siinähän sanotaan "Kädet ylös, olette pidätetty." Aloin porata roinottaa ja nostin käteni ylös. Miehellä kului kotvanen jos toinenkin ennenkuin sai mut hiljaiseksi.
Ainoa tapa saada meitsi hammastohtorille on se, että mies taluttaa mut sinne todella vahvasti huumattuna. Kaikki mieltä painava on kirjailtava edeltävästi ylös post-itille, koska järki todellakin seisoo päässä. Hamppilääkärin pelkoni on huomattavassa mittakaavassa ja yhdistettynä vilkkaaseen mielikuvitukseeni yhdistelmä saa aikaan keitoksen, jossa kiehuu mielikuvituksen tuotteina syntyneitä kauhukuvia. Tapani on saada visio postausaiheesta ja sitten laittaa se post-it lapulle, jottei visio unohdu. Kirjoittelen muutaman avainsanan ylös, että saan juonen päästä kiinni jälkikäteen.Yritin kerran vääntää ja vääntää lappusesta postausta eikä irronnut millään. Aikani yritin kovasti sommitella tekstiä ja ajattelin, että tästä tulee nyt kyllä jopa Kikinkin mittakaavassa oudohko postaus. Sitten mää sen tajusin, jumprahuiti sehän oli vanha muistilappu hammaslääkärille osoitetuista kysymyksistä: Voiko paikka irrota ja mennä aivoihin? Saanko lisää diapamia? Onko mato kasvanut? Minä puren aikuisten oikeasti. Olin ehkä jo aloittanut rauhoittavien ottamisen sitä lappua tehdessä, koska siinä luki myös Paavo Väyrynen. Mää en ole niin vahva ihminen, että tohtisin kysyä saattajana toimineelta mieheltäni, että olenko puhunut Paavo Väyrysestä hammaslääkärissä?
Jälkikasvuni on mallia
Yleensäainaniinjärkevästäpuolisostani oli tottakai sitten kauhean hauska kepponen samana päivänä kuiskata ruokaostoksia hihnalle laitellessaan, että "Onko sulla nyt sun lappu mukana?" Kyllä, päästin porun.
Kun kesäkausi alkoi vaihtoi mies vaatetuksen shortseihin. Kaupan ovella silmäni takertuivat siipan pakaralihaksiin. (Puolison pyynnöstä jätän tarkemmin kuvailematta silmiäni kovin viehättäneen näyn.) Tuumailin, että 14 yhteista vuotta ja puolison... ja sitten jotain mikä ei sovi tänne, kun tämä ei ole K-18 blogi. Toinen anopeistani on sauhuttelija ja hän oli pyytänyt tuomaan mökille täydennystä. Kassa kysyi, että otanko ison vai pienen askin? Mää olin jotenkin niin sekaisin ja hypnotisoitunut niistä siipan kiinteistä kannikoista, että kysyin mieheltä kovalla ja kantavalla äänelläni "Onko sulla iso vai pieni?"
Cittariin tuli tänä suvena ei-suomea puhuva mies myymään puffalowingsejä suoraan kärrystä. Siinä oli yleensä vakiohenkilökunnasta joku paikalla, joka väänsi suomen englanniksi. Niitä sai 4,6 tai 12 kappaletta laatikkoon. Meidän jälkikasvu tykästyi wingseihin ja niitä piti sitten aina tuoda kauppareissulta. Kerran se uros oli poikkeuksellisesti jätetty yksin ja tiesin entuudestaan hänet suomea taitamattomaksi. Olin edellisenä yönä ummistanut silmäni kolmeksi tunniksi, koska jälkikasvu oli yksityisasioillaan. Enkä pysty nukkumaan ennenkuin muksu on turvallisesti kotosalla. Olin siis todella väsynyt. En jaksanut kaarrella, kunnes suomea taitamaton wingsin myyjä saisi seuraa enkä jaksanut myöskään ajatella, ettei engelska ole mun vahvinta aluettani. Eikä på svenskakaan. Sekoitin ne sitten keskenään ja täräytin sille raukkaparalle käsimerkkien kera, että " Ai want seks." Juu, ei ole lapsi aterioinut enää winksejä.
Meitin torpan lähelle rakennetaan kauppakeskusta. Ja ajokaistoja vaihdetaan aina sitä mukaa miten se siihen nikkarointiin milloinkin sopii. (Mun unelmissa meistä kolmen kivenheiton päässä on muutamien vuosien päästä Hämeenlinnan seuraava valtti, suomen suurin itsepalvelukirppis. En siis mene sinne shoppaamaan, että saadaan kirpputori tilalle, kun se kaatuu.) Mun taktiikka on vaihtuvien ajoreittien viidakossa väistää kaikkia ja seurata edelläni kulloinkin ajavaa, joka kaikella tilastollisella todennäköisyydellä tietää meitsiä paremmin mitä on tekemässä. Huristelin kaikessa rauhassa edellä ajavan kuorma-auton perässä. Sen kuski tiesikin mitä teki; oli menossa sinne rakennustyömaalle. Peruutin sitten sieltä pois. Noloahan tästä tekee se, että olen tehnyt saman tempun kahteen kertaan.
Me oltiin siipan kanssa saunomassa ja suihkuttelin ja saippuoin. Ja sitten siinä samalla tsuhautin ja päästelin ylimääräiset ilmat ulos. Mies totesi mun tehneen mahtavan tempun. Ilostuin niin, että taputin käsiäni yhteen. Hyvä meitsi! Meillä on nyt vähän tässä keskustelu kesken, että onko tämä noloa miehelleni, joka valehteli vai minulle joka uskoi, että mun horisontaalisesti haastavien pyllykannikoiden välistä lenteli ulos saippuakuplia...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti