Löysin viime viikolla kadoksissa olleen ystäväni. Kun alkaa lähentelemään neljääkymppiä on todella vaikeaa enää luoda uusia ystävyyssuhteita. Murkkuikäisen kanssa on enää turha mennä hiekkalaatikon reunalle etsimään "äitikavereita". Taitaisi löytyä lähete psykiatrian polille tai poliisiasemalle. Nyt olen kuitenkin ollut tämän viikon tyytyväinen että onnistuin luomaan yhteyden uudelleen ja toivon kovasti että päästäisiin samaan huolettomaan poikkeatko kahvilla olotilaan kuin muutama vuosi sitten. Aika näyttää miten käy.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti