Tämän postauksen jälkeen lupaan laittaa vilkun päälle ja poistua tästä "elämäni pyörii samaa kiertoliittymää "-napinasta. Menneenä sunnuntaina ja menneenä vuonna käytiin siipan kanssa Elomessuilla. Jos mää sanon että paska messut (jouduin säikytellyksi, siippa pahoinpidellyksi ja pehmis maksoi 3.50) niin voinko edelleen syyttää puolukkapäiviä angstaamisesta?
Siippa ei edelleenkään halunnut "En ole gynekologi mutta voin vilkaista"-paitaa mutta lupasi käyttää sellaista, jos mä itse painan sellaisen, pyörälenkillä alupaitana väärinpäin käännettynä. Meitsi epäilee että tällä lupauksella on jotain tekemistä sen kanssa että mä en ikinäkoskaan jaksa kaivertaa niin piiiiiitkää sabloonaa.
Löysin kojun jossa myytiin kaulakoruja (jotka kuiskaili mun nimeä) ja oivalsin että kotoa löytyy sellainen; kertaakaan en ole sitä kaulaani kiertänyt mutta on siitä kuva edellisvuoden postauksessa. (Laitoin nyt sitten kuvia oikein kaksin kappalein ettei ihan haaskuuseen mene.)
Puoliso osaksi osui löytää kyynärvarrestaan väkivaltani merkit; tapani on ripustautua kirjaimellisesti kynsin (no hei, en sentään käytä hampaita) mieheeni kun säikähdän. Toinen puoliskoni ehti sanoa vain että "Varo kukkaroa" jonka mä luulin tarkottavan sitä, että seuraavaksi siellä on joku maalaisromanttinenrahapussintyhjentäjäkoju ja sitten mää sen rekisteröin näkökentässäni; Sellainen KUKKAROMONSTERI! (Nupistaan hyvinvoivat aikuiset sanoisivat sitä rahapussiksi pukeutuneeksi ihmiseksi). Mä ihan oikeesti pelkään niitä koska A) Siellä sisällä voi olla joku lapsi. Mä en pidä kaikista lapsista; joo, joku vika? Koirat haistaa pelon ja mitä jos lapsilla on sama taito? Ajatelkaa miten tyhmältä mää olisin näyttänyt kun se jättiläimäinen massipussi olisi yhtäkkiä potkaissut mua alarajaan? B) Siellä sisällä voi olla joku pervo joka alkaa nylkyttää vasten mun kinttua. Koirilla on myös tämä osaaminen hallussa ja mitä jos se on pervoillakin? Ajatelkaa miten tyhmältä olisin näyttänyt?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti