Taas pöksyasiaa

Ensin toivottelen Tervetuloa! uusille lukijoille 

Se oli aika pistää arvontapurkin kansi kiinni, ravistaa, sekoittaa ja valjastaa uhkailtukiristettylahjottu lapsityövoima käyttöön. Sitä lasta kiinnosti kuin kilo kiviä tämä arvonta. Koska raukalla on tiukka koeviikko takana niin jätin perherauhan säilyttämiseksi tarkemmin selvittämättä minkälaatuisia kiviä on mahdollisesti kyseessä.  Saatoin kyllä käyttää jahdatessani lapsukaista arpojeni kanssa kieltä; "Ja mua kiinnostaa kuin kilo kiviä, että onko sun mauton tankki taas tyhjä."  Purkkiini kertyi huikea määrä arpoja ja olen tuttuun tapaan kyllästyttänyt perheen miesväen ravaamalla perässä ja hokemalla "Kato miten monta osallistujaa."  V-V:n kätöseen jäi xxxxxx nimellä varustettu lipuke. Jos laitat sähköpostiin koordinaatteja niin laitan pakettia tulemaan. Kamerasta simmahti sitten tottakai patterit kesken touhujen ja en saanut siiirrettyä tietskalle kuvia arvontatoimenpiteistä, mutta kuvitelkaa tähän nätti lasipurkki, rakkaan lapseni näyttämä kansainvälinen käsimerkki ja voittajan nimellä varustettu lipuke.

Tässä se kuva olisi.

Me asustellaan vanhassa talossa, joka jossain vaiheessa vuosia on jaettu osiin. Tästä johtuen me jaetaan naapurin kanssa anu saukon postimerkin kokoinen kylmäeteinen. Siinä yhteisporstuan neliösentin kokoisella meitin alueella on säilössä muovitossut pikaisia pihallakäyntejä varten. Edellisenä viikonloppuna vietteli meidän uudet naapurit kosteita ja railakkaita tupaantuliaisia. Ne meitin eteispopot oli sitten ilmeisesti halunneet myös vetää tötteröt otsalle ja palautuivat hunningolta kotiin vuorokauden päästä anteeksipyynnön kera.

Kitisin aiemmassa postauksessa miten vaivalloista on pistää katseenkestävät pöksyt jalkaan postilaatikolle mennessä, ettei ne tuoreet asukit oitis tajua mua oudoksi.  Nyt painelen rauhassa fleecekalsarit jalassa hulmuten tutkimaan mitä PostiPate on tuonut. Päätin, että meillä on nyt kuherruskuukausi ohi kun ollaan kerran jo niin tuttavallisissa väleissä, että on sopivaista anastaa meitin krokotiilipopot bailuihin omin luvin. Määkin voin siis alkaa käyttäytyä ihan normaalisti. Siis itselleni normaalisti. Ne on sentään mun omat fleecepökät eikä naapurin raappahousut.

Kuvan saappaat on syyttömät, ne oli crocsit, jotka tulivat ryytteessä kotiin seuraavana päivänä. Ainaniinjärkevänpuolison mielestä mää suhtaudun negatiivisesti uusiin naapureihin. Siis minäkö? Eikö muka olisi ollut hauska kepponen laittaa huomenna pyöränlukolla crokot kiinni eteisennaulaan? Siltä varalta, että naapurin aatoksissa pyörii taas luvaton haltuunotto...