lauantai 29. marraskuuta 2014

Ukko piparissani.






Olen poikkeuksellisesti aikuisten oikeasti häpeissäni. Suoritin tutkimusretken joulukrääsän varastooni ja sehän tietysti on jo nolostuttavaa, kun ollaan sentään näin pitkällä marraskuussa. Puolustaudun lumettomalla ilmalla, joka ei saa jouluhormoonejani hyrräämään. Mutta siihen aitoon häpeään; se iski siinä aarteitani tonkiessani, kun käteeni osui pihkainen käpy. Muistelin kun olin pakkaillut viimeisetkin joulukoristeet laatikoihin kalenterin näyttäessä luultavasti maaliskuuta ja pesin silloin käpyjen pihkat pois sormistani tosi hyvällä saippualla, jonka valmistaja löytyy Kotipellolla - blogista. Sain Tannilta saippuaa ja muita ihanuuksia  "Anna hyvän kiertää" -paketissa. Tosi tosi myöhässä, mutta eteenpäin haluaisin jatkaa ketjua Sannalle Naudan Narinoita- blogiin. Koska mulla on peukalon lisäksi keskellä kämmentä vielä kyynärpääkin niin meikäläisen kohdalla, jotta pysytään siinä hyvän kiertäminen - teemassa, se kyllä tarkoittaa kaupasta ostettua eikä itse tehtyjä ihanuuksia.




Tarkkasilmäiset huomaa rätissä tekstin; Paranee vanhetessa niin kuin saajansa. Tästä aasinsillasta pääsen kertomaan olevani taasen parempi ja tänään on syntymäpäivä numero 42.



Sitten ihan muihin asioihin. Lehdistä on taas tullut revittyä artikkeleita, joista haluan keskustella teidän lukijoiden kanssa:


Olivia 7/14
Uusi sana
Sopunti
Aikayksikkö, jonka täysi-ikäinen länsimainen ihminen voi viettää vanhempiensa seurassa ennen kuin joku loukkaa toisen tunteita. "Mökkiviikonloppuna Sirpan sopunti tyssäsi saunan lämmitykseen."

Minulla ja mutsillani sopunti on noin kuusi tuntia, jonka jälkeen alan käyttäytyä tavalla, josta löytyy tunnistettavia piirteitä akselilla uhmaikä, teini-ikä ja pms. Minulla ja lapsukaisellani tuo sopunti on noin kuusi minuuttia. Se on keskimääräinen aika ennenkuin kysyn jotain tyhmää, päästän suustani keski-ikäisten vitsin taikka alan itkemään niin, että räkänoro valuu ensimmäiselle leualleni asti, koska teini puhuu yliopistokaupungeista tai opiskelijoiden nuudeleista koostuvasta ruokavaliosta.

Meikäläisen ja lapsukaisen sopunti saattaa olla koetuksella vaikken ole edes kotosalla:
Välillä selkäni on niin kipiä, että jätän suosiolla kauppareissun päätteeksi ostokset autoon ja nappaan mukaan vaan päiväkahvin kylkeen tarkoitetun yleensä pullapitoisen lounaani ja jätän loput vähemmän tärkeät perheen miesväen raahattavaksi. On se tavaroiden saattaminen sieltä kaupasta sinne autoonkin hankalaa: Jos sun edessä on kassajonossa keski-ikäinen painoluokassa OMG painiva nainen, joka nostelee punalappuisia ostoksiaan yksi kerrallaan kassahihnalta kärryyn niin se saatan olla minä. (Jos kauppareissullasi törmäät muhun, niin nykäise hihasta. Mutta älä lujaa, koska mulla on se rohjo selkä ja talvitakkini viettää syntymäpäivää numero 10 ja meitsillä on melko varma aavistus, että yhtään voimakkaammalla nykäisyllä saattaa jäädä hiha vetävän käteen.) Saan aika usein pahaa silmää osakseni, mutten tee sitä yksittäisnostelua sen takia, että pyrkisin ennätysten kirjaan tekemällä kassalle puolesta kaupungin väestöstä koostuvan suman, vaan sen takia etten uskalla heilautella useampaa punalappuista samalla vetäisyllä. Koska nostelen ne ostokset sitten autoonkin yksitellen niin aika usein ne jää pakkaamatta ja viskelen ne vaan takapenkille odottelemaan perheen miesväkeä, jotka meillä kulkee kassien kanssa.


Kävipä sitten niin, että teini tuli koulusta ja minä tein lähtöä kävelylle. Kyselin kuulumiset, pyysin nappaamaan pussin mukaan ja hakemaan tavarat autosta. Kun saavuin sieltä lenkiltä niin kotosalla odotti täysin sopuntinsa menettänyt nuori mies, joka raivoissaan huusi tehneensä tuttavuutta minun mielestäni aivan normaaliin keski-ikäisen ylipainoisen naisen vakiovarusteeseen. Se toinen puoli kaupunkia, joka ei ollut siellä kassajonossa sai kuulla varsin vaativan äänensävyyn esitetyn kysymyksen:
"Voi v*ttu! Koskinko mä justiinsa sun liikavarvaslaastareihin?"




Anna 28/2014
 Näin saan parisuhteeni kukoistamaan lomallakin: Teemme yhdessä mökkiin liittyviä asioita: saunomme, soutelemme kauniina kesäiltana, käymme lavatansseissa, lenkkeilemme yhdessä. Vältämme tiukkoja suunnitelmia.


Mehän ollaan tässä yhdessä mökillä - lajissa oikein kunnostauduttu:


 Söin kaupan kääretorttua ja mies kasteli sillä aikaa mattoa.




 Söin kettukarkkeja, pelasin FarmVilleä ja mies vaihtoi sillä aikaa kiukaaseen kivet.




Kalastin ja mies ravusti. Mun kala on tuo tahraa muistuttava läiskä teepaidan reunassa. Ja jotain olin taas syönyt, koska teepaidassa näkyy olevan ihan oikeakin tahra.




Söin jäätelöä, luin joululehteä ja mies trimmasi sillä aikaa ruohikkoa. Nythän sen jouluttamattomuuden syy selvisi; mulla on kuukausikierto sekaisin ja jouluhormooni hyrräsi juhannuksen tienoilla.


Toimivan lomaparisuhteen kaava on siis nauttia ja odottaa miehen hoitavan miehen hommat.




Apu 27 2014
Taikausko näkyy monissa kielissä: ruotsiksi sudenkorento on trollsländä eli noidan värttinä. Saksalaiset tuntevat sudenkorennon nimellä Teufelsnadel, joka tarkoittaa paholaisen neulaa.

Olen aina pelännyt sudenkorentoja ja sellaisen tavatessani kyykistyn, suojaan pääni ja kajautan ilmoille kirosanan s**tana, joka ei yleisesti suustani livahda. Ei sen takia etten kiroilisi vaan sen takia, että sieltä tulee yleisesti semmoinen veneeseen liittyvä sana. Mökkeillessä se ei tietysti yleisön määrän vähyyden takia niin haittaa, mutta kyllä se aika noloa temppu on tiheämmässä asutuksessa. Nimimerkillä "Tehnyt sen kaupungissa jalkakäytävällä." Mikä onni asua justiinsa sen verran kaukana vedestä ettei sitä näe, mutta sen verran lähellä, että pihalle saattaa ilmaantua paholaisen neula.


Viime suvena sattui mökkeillessä episodi, joka lievensi tosi paljon fobiaani. Oltiin kaikessa rauhassa onkimassa kun s**tana,  olen siis ollut oikeassa kirosanavalinnassani, hyökkäsi kimppuun. Mies ritarillisesti suojeli vaimoaan ja hätyytti ongella uhkaajaa kauemmaksi. Vahingossa se sitten osui vaikkei kumpikaan meistä ollut sitä tarkoittanut. Vaikka s**tana poimittiin vedestä ja kannon päällä suoritettiin pelastutoimenpiteitä niin se oli entinen s**tana. Tuli tosi paha mieli. Sen jälkeen korentohyökkäykset ei enää saaneet niin voimakasta tunnetilaa aikaiseksi vaikka vieläkin säikyn.

Niitä pelon vallassa vietettyjä kesiä on takana tosi monta ja kun kerran ongella huitaisu toi ratkaisun ongelmaan niin olen yrittänyt yllyttää puolisoani poistamaan muitakin fobioita samalla tekniikalla. Koska mieheni on ainaniinjärkeväpuoliso on hän kuitenkin toistuvasti kieltäytynyt sivaltamasta ongella joulupukkia, ihmisellä täytettyjä maskotteja, hammaslääkäriä tai meidän paskanaapureita.



Cosmopolitan lokakuu 2014
Lähetä miehellesi tuhma viesti kesken mummon 80-vuotisjuhlien.

Tämä varoittava "Mieti tarkkaan ennen lähettämistä" esimerkki lähtee tapani mukaisesti maailmalle pitkän kaavan mukaan: Kuulun fasebuukissa Äitylit-ryhmään ja sitä tulee välillä seurattua. Siellä oli keskusteluketju, jonka aiheena oli yhden ryhmäläisen vastaanottama tuhma kuvaviesti täysin tuntemattomalta mieheltä. Ketjussa tultiin siihen tulokseen, että jos kyseisen kuvan laittaisi sinne palstalle niin joku saattaisi tunnistaa kenen haarasta se otoksessa oleva oksa kasvaa. Jostain täysin mystisestä syystä ajauduin puolison kanssa keskusteluun, jossa selvisi ettei 15 vuoden jälkeenkään oma rakas mieheni luultavimmin tunnistaisi onnenkeksiäni kuvasta, jos sen leipojan alkuperää arvuuteltaisiin netissä keskustelupalstalla.


Siipan keskustelu ja minun osaltani varsin kiivas keskustelu käytiin päivänä, jolloin siippa lähti iltasella juhlimaan kaveriporukassa. Kun olin sitten vähän rauhoittunut ja tuumaillut, että hyvähän se nyt varmaan on, ettei sieltä hotolontistani mitään selkeästi tunnistettavaa muotovirhettä silmille hyppää. Huuumorintajuttomana ihmisenä päätin sitten poikkeuksellisesti vähän vitsailla: Olen teknisyydeltäni tasoa, jossa tekstiviesti, joka ei lähde vahingossa ryhmäviestinä kaikille puhelimen muistissa oleville numeroille on jo saavutus. Ylitin järjenjuoksuni rajat ja selvitin ihan itsekseni miten kännykälläni saa otettua semmoisen kuvaviestin. Ylitin myös rajani kun rohjon selkäni kanssa sain vääntäydyttyä asentoon, jossa siihen otokseen tuli muutakin kuin lähikuva polvitaipeeseen oudon pitkälle sisämaalle paenneista karvoista. Oi sitä onnistumisen tunnetta kaiken näkemäni vaivan jälkeen kun onnistuin lähettämään kuvan puolisolle ja pistin perään viestin, että tämän näköisen lettusen viereen olisi syytä saapua illalla.
 Koska oli perustelluin syin syytä epäillä, ettei se mies tunnista pesien joukosta kotipesää.

Rakas puolisoni on vuosimallia -69, joten hänen synttäreitään on vietetty jo useamman kerran. Niin usein, että puolison nenällä keikkuu lukulasit. Voi kuulkaa se tunne, kun sen viesti lähettämisen jälkeen ensin huomioin keittiön pöydällä olevan autolehden ja sitten sen lehden päällä lepäämässä seniorisuitsissa olevat lukulasit. Se tunne kun alkaa mietiskelemään, että ketäs siellä kaveriporukassa on sen verran nuorempaa vuosikertaa, ettei ikänäkö ole vielä yllättänyt?  Että keneltäs niistä mies kysyy mitä siinä kuvassa on?

Älkää siis lähetelkö tuhmia viestejä, jos ei ole varmuutta ettette sitten löydä itseänne vastaavasta tilanteessa. Ette halua laskea sormilla juhlavieraita entten tentten teelikamentten ja miettiä kuka pelissä jäljelle jäänyt sitten sanoo, että tässä kuvassa taitaa olla sun muijas pium paum.




Anna 28/2014
 Varatkaa yksi päivä tai ilta parisuhteen vuosikatsastukseen. Kyllä, ihan kuten autonkin kanssa. Auton huoltokirjan voi jopa ottaa avuksi.

 Juu, tosi hyvä neuvo. Ensin voi esitellä parisuhteensa toiselle osapuolle kenkänsä ja toinen voi sitten arvioida niiden kunnon. Sitten voi vetäistä paidan helmaa ylös ja toinen voi tutkailla minkä kokoisessa vatsassa on napaliitttimet kiinnitettynä. Jos siinä sitten on kitkarenkailla vielä pitoa, eikä isompaa riitaa ole syntynyt, niin miten olisi seuraavanlaiset autokysymykset:

Miten paljon kulutat?
Miten leveä sää oikein olet?
Paljonko sulla on massaa?
 Olenko antanut kyydit jo viidelle ennen minua?
Vaikutat siltä, että olisi öljynvaihtoviikko tulossa?
Johtuuko tämä ilmassa leijaileva tuoksahdus sun pakoputken päästöistä?
 Mitenkäs on? Onko sulla perä viime aikoina vuotanut?




 Kun käännät perinteisen ukkopiparimuotin ylösalaisin, saat poron pään. Tee koristeluvaiheessa ukon jaloista porolle sarvet, ukon käsistä poron korvat ja päästä poron naama. Helppoa, etkä tarvitse niin montaa piparimuottia!

Tämä ohje on peräisin Niksi-Pirkasta ja tässä on kyllä joku virhe. Kääntelin ja kääntelin ja kääntelin enkä saanut aikaiseksi taikinasta mitään mikä millään tavalla muistuttaisi poron naamaa. Lähinnä tulos oli Viron potut.






Mun tekosissa se leipomisvirhe ei kyllä ollut. Taikina oli sopivaa ja muotti oli aivan varmasti ukkopiparin muotti: