keskiviikko 5. kesäkuuta 2013

Se pongahtaa esiin ja kasvaa valtavaksi.





Ensin toivottelen Tervetuloa! uudelle lukijalle


Sain ihanaiselta elokuva-aiheisen haasteen. Mahtavaa, kiitos.


1. Milloin viimeksi olet harrastanut Kukkia ja sidontaa?

Kukkia olen harrastellut tuijottelemalla hartaasti omppupuuta. Ihania valkoisia kukkia oksien täydeltä. Ei se kauaa kestä, mutta sen ajan minkä se kestää, on upeaa.

Viimeksi harrastelin sitomisleikkejä anoppia ajatellessani. Kietaisin raparpereista nätin tuliaisen.






  3. Mikä on sinun viimeisin Lupaus minkä muistat antaneesi?

Kolme minulle piiiitkää päivää on perheen miesväki aamulla suunnistanut auton ja mauton nokat kohti samaa työpaikkaa. Olen luvannut sekä siipalleni, että mutsilleni, etten sano lapsukaiselle "Jos asiat ei mene sun mielesi mukaan, niin rimpautat välittömästi iskälle." Ainaniinjärkeväpuoliso muistutti, että tämä tulee olemaan ainoa työpaikka, jossa V-V:llä on isä pomona. Mun mutsini muistutteli puhelimessa samasta totuudesta, mutta oktaavia rauhallista miestäni korkeammalla äänellä.

Tapahtuipa näinä kolmen pitkän päivän aikana sekin, että aamuna numero kaksi seurasin lastani ja kuulustelin haluaako hän spriteä, fantaa, maustevichyä, appelsiinimehua vai jääteetä mukaan nautittavaksi raskaan raatamisen ohessa. Pikku pilttini kyllästyi perässään seuraavaan kysymyksiä sinkauttelevaan meitsiin ja totesi:  "V*ttu, rauhoitu nyt mutsi. V'ttu. Huolehdin ihan itse eväistäni." ja laittoi tyhjään pulloon hanasta vettä. Mää tirautin porun, koska en ole valmis irroittamaan napanuoraa ja koska se lapsi vielä aivastikin. Tunsin itseni tunnekylmäksi hirviömutsiksi, joka lähettää sairaan lapsiraukan pakertamaan viimeisillä riutuvilla voimillaan vain vesipullo lohdukkeenaan. Järjellä ymmärrän, etten voi opettaa jälkikasvulleni, että yksi siitepölyallergian aiheuttama pärskäytys on syy jättää työpäivä väliin. Järki ei nyt vaan ole se, joka on mun vahvin ominaisuuteni. Mun äitini komensi puhelimessa hölläämään otetta V-V:stä edellisestä käskystä vieläkin yhtä oktaavia korkeammalla äänellä. Melkein tirautin uuden porun. Taisin hätäpäissäni luvata mammalle, etten soittele lapselle kesken työpäivän. 


4. Tähtitaivas talon yllä, katseletko sitä usein?

Kyllä me talvisaikaan välillä siipan kanssa illan kävelykierroksen jälkeen tuijotellaan tähtitaivasta. Siippa tunnistaa Otavan ja määkin tunnistan. Se on sellainen merkki, mikä on usein mun mieleisissä painotuotteissa.


 5. Laittaisitko päällesi Punaiset trikoot?

Juu, mutta koska en voi käyttää mitään ihonmyötäistä, niin niiden täytyy olla niin laajat, että se peffaosuus pyykkinarulla näyttää siltä, että Utin laskuvarjojääkärit ovat levittäneet varjonsa kuivumaan.


     6.Oletko koskaan miettinyt Paljonko on rakkauden rasvaprosentti

Kyllä olen ja laitan kädet kyynärpäitä myöten ristiin ja kiitän Luojaani saadessani elää parisuhteessa, jossa rasvaprosenttini ei määritä vastaanottamani rakkauden määrää.


  7. Miten reagoit kun kuulet miesten välisiä keskusteluja?

Joskus kieltämättä tulee sellainen olo, että tekisi mieli sanoa "Kuulkaas pojat, mää olen V-V:n mutsi, enkä yksi teistä." Siitä huolimatta röyhistän rintaani ja olen kuitenkin asiasta kovin ylpeä. 



  8. Milloin viimeksi kohtasit Onnenvarjoja? 

Puolison ammatista johtuen kauppareissut tai muut kotikaupungissa suoritetut julkiset kierrokset stoppaavat yleensä aina siihen, että jollain on asiaa. Näissä tilanteissa puoliso asettautuu aina hivenen mun eteeni. Vaikka tiedostin, ettei se missään tapauksessa johdu siitä, että mies yrittäisi peitellä meitsin taakseen "En tunne tuota lihavaa keski-ikäistä tanttaa, joka seuraa vanavedessäni." tavalla, niin tiedustelin varmuuden vuoksi puolisolta syytä outoon käytökseen. Siippa vastasi sen olevan puolustamisrefleksi ja se noin sentin verran eteeni työntyvä hartia on mun suojaamista. Tunsin itseni juuri siksi mikä olenkin; Vieraassa seurassa sosiaalirajoitteiseksi piipittäjäksi, joka piiloutuu miehensä selän taakse ja yrittää sulautua tapettiin. Yllätyin kovasti tunnetilastani. Luulin olevan asian kanssa ihan sujut.


  9.  Milloin Ruoho on vihreämpää?

Silloin kun se on golfkentällä.  Millä se oikein lannoitetaan? 


10. Oletko koskaan kokeillut 21 tapaa pilata avioliitto?

 Kyllä olen ja hyvä niin. Toisella kierroksella osaan arvostaa tasaista, rauhallista miestäni enkä pidä häntä tossukkana.



 11. Mitä teet kun kuulet Housut pois!? 

Vaihtoehto 1.

Sanon, ettei mun hanuria sörkitä, että mulla on siellä exit only ja jos en saa reseptiä rektaalitorpeedoille ilman syväluotaavaa tutkimusta, niin tilaan ajan toiselle lekurille.





Vaihtoehto 2 Housut pois - tilanteessa.

Mää tykkään tuuheasta puskasta. Mies haluaisi sen parturoida ja minä haluan antaa sen rehottaa vapaana. Laitoin kuvankin, jos joku teistä lukijoista osaa antaa sille virallisemman nimen. Meillä kasvaa pihalla myös ukonputkea, joka ilman kitkemistä kasvaa valtavaksi parimetriseksi koiranputken näköiseksi polttavaksi ansaksi. Se erittää jotain nestettä, joka kirveltää ihan hirmuisesti ja tekee osumakohdistaan nokkosella vihdotun näköistä ihoa. Mies taltuttaa putken alut heti kun ne pongahtaa esiin, mutta sinne pöheikköön sitä aina jää, kun se on niin tuuhea.

Lapsella oli peruskoulu suoritettu - bileet. Jossain vaiheessa teinilauma siirtyi pihalle (Valkoiset sohvani kiittävät.) ja lauman urosjäsenet lopettivat sisällä saniteettitilojen käyttämisen. Yhtäkkiä mulle iski hirveä paniikki ja kajautin portailta hätähuudon kasvuston aiheuttamasta vaarasta tietämätömille nuorukaisille. Mitä tekee mieheni kuullessaan "Housut pois". Ainaniinjärkeväpuoliso alkoi informoimaan meitsiä lehtiaidan takana asustelevien naapureiden samanaikaisesti viettämistä vähän virallisemmista juhlista. Kymmenen sekuntia sen jälkeen, kun olin karjaissut kantavalla ja kimakalla äänelläni varoituksen "Älkää vaan kusko ukonputkiin tai on m*lkku ruvella loppukesän."

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti