Heti alkuun ihan hirveesti Tervetuloa uudelle lukijalle!
Puheskelin siipalle, etä googlen kautta löysi joku tiensä hakusanalla "romanttinen ele". Ensitöiksemme me hihitettiin, mutta hetkellisen aprikoinnin jälkeen muistui mieleen se kolmisen metriä (Juhani) Palmua. Puoliso tuossa tuokiossa oivalsi, että nyt mää olen kyllä valehdellut... Mieheni on tuonut minulle kukkia parisuhteemme aikana useammin kuin kahdesti; koko kesähetkethän siipan mukana kantautui kotiin jos vaikka minkälaista metsäorvokkia, sinikelloa ja kevätpiippoa. Me haalittiin kokoon V-V:n bilsan tunnille kasvio. (Siis tämä me tarkoittaa minä ja mieheni; mää määräsin V-V:n poimimaan kasvikoostetta ja se vastasi mulle vaan, että "En kerää.") Siellä me sitten vietettiin metsikössä tunteja etsien ruohoja, heiniä ja paisukarvetta. (Paisukarve ei muuten ole se, minkä saa moskiitoilta, kun on joutunut käymään rehunkeräys reissulla puskapisillä. Mitä ei äiti lapsensa eteen tekisi...)
Me ei naurettu ilkkuen hakusanalle vaan koska meikäläisen ajatelutapa romantiikasta poikkeaa naistenlehtien "shamppanjaa, vaahtokarkkeja, silkkiyöpaita ja laatuhotelli" visioista aikasta paljon. Meikäläiselle romantiikka on sitä, että puoliso aiheuttaa rinnassa tunteen "Minun mieheni." Ja seuraavaksi yksi niistä hetkistä: Mää aloitan tämän selostuksen vuosien takaa; Puolison kanssa pariuduttiin sokkotreffeillä ja kahdessa viikossa eleltiin jo saman ulkokaton alla. Mää hienona naisena en pystynyt suoriutumaan isoista asioista lukuunottamatta tilannetta, että mies oli töissä tai kun siippa vetäisi moottorisahan käyntiin ja silppusi talven polttopuita. Mää silloin sain varmuuden, että puoliso on pihamaalla. (Olisittepa nähneet kiinteistövälittäjän ilmeen, kun käytiin asuntoesittelyssä kaupungissa ja siippa tiedusteli, että miten mää aion selvitä, kun rivitalossa ei tohdi moottorisahaa startata...) Tuulen päästelemiseen meni vielä kauemmin; monien aikojen kuluttua V-V löi kirjaston satuhetkessä päänsä patteriin ja siitä tuli (siis minun mielestäni pulppusi) verta. Me lähdettiin sitten autoilemaan kotia kohti ja mää ajattelin, että tässä ei yksi kaasu nyt tunnu kyllä enää yhtään missään. Eihän se puoliso sitä tuhnua ollut kuullut, mutta kun mää sen kerran tein, niin olen toistanut tekoni. Kerran luin Cosmopolitanista, että moni uros haluaisi tyttöystävänsä sanovan "Hieno pieru; päästäppä toinen:" Minähän kertoilin tästä puolisolle ja koska hajupommiasiat oli aikoinaan niin hankalia itselleni niin nykyisin siippa aina välillä kehuu; "Hieno pieru kulta, päästä toinen:"
Että sellaista romanttisia eleitä harrastetaan meillä....
Puoliso sanoo pyytämättä joka päivä rakastavansa ja pyynnöstä kertoo rakastavansa tänään, huomenna ja lopun elämäänsä. Siinä on romanttinen ele, jos sitä vielä joku etsii, joka noudattelee enemmän valtavirran käsitystä. Mää en usko, että ihan kaikki Ladyt on samaa mieltä rupsuromantiikasta..
Puoliso on romanttisten eleiden lisäksi on vielä fiksukin. Meillä kun on sitä köökinstailauspalasokeria tyrkyllä niin sokerikäsi kahmaisi parisen palaa iltateehen. Siippa havaitsi heti maistettuaan, että meidän kupit on sekaisin; mää en kyllä ymmärrä, että mistä....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti