perjantai 10. tammikuuta 2014

Kirkkovene esillä ja oikein kuvan kera.




Niin siinä vaan kuulkaa kävi, että jälleen kerran tammikuu veti mielen matalaksi.Tänä talvena kaivauduin kuoppaani kyllä jo joulukuun puolella. Miten sitä vaan joka kerta mukamas yllättyy, vaikka olen ollut tälläinen aina. Nyt alan ryömimään esiin peitosta tehdystä poterostani ja kipuan taas kartalle teidän muiden kuulumisista. Mutta kerron nyt ensin näitä omia kuulumisia:


Minulla ja hänellä on aina ollut erimielisyyksiä. Tutustuimme toisiimme ollessani ala-asteikäinen. Syvä epäluuloni ompelukonetta kohtaan kumpusi jo ensimmäiseltä luokalta. Istuin koulun jälkeen laiskanläksynä pulpetissani hiki otsalla tekemässä loputonta ketjusilmukoiden letkaa, jotka liimattiin sitten pahville keränä muistuttamaan lumiukkoa. Koska se virkkaustyö riisteettiin aikamoisen monta kertaa niin lumiukko oli valmistuessaan tehty keväisestä nuoskalumesta. Opein siis epäluuloiseksi kaikkia käsitöihin liittyviä asioita kohtaan ja kun luokassa edessä törrötti ompelukone heitin heti hanskat tiskiin eikä meistä koskaan tullut kavereita.


Miehen mukana meidän talouteen tuli semmoinen vehje. Tai itseasiassa kaksi, mutta toinen on vanha Singeri ja palvelee vaan rakkaana koristeena ja hyvänä pöytänä. Meillä ei siis enää ole nuppineuloilla lyhennettyjä verhoja eikä niittipyssyllä puiseen verhotankoon kiinnitettyjä kappoja. Mies on meidän perheessä ainoa, jolla on ajokortti ompelukoneeseen, joten hän on ollut talouden ainoa ompelija. Siippa on surautellut verhot oikeaan mittaan, lyhentänyt housunpultit ja tehnyt tyynynpäälliset. (Vuosien varrella olen oppinut, että ompeleva uros on herkässä mielentilassa eikä asiaa saa esimerkiksi julistaa fasebuukissa.) Parisen vuotta sitten yritin hieroa tuttavuutta, mutta sain aikaan vain puolison mielestä mystistä tuhoa aikaiseksi. Siis hirveen yksinkertaista; laiton farkut sinne jalastimen tai mikä se on? alle ja painoin menemään. Ja koska en päässyt eteenpäin painoin menemään koko vartalon voimalla. Neula katkesi ja se poljettava osa konetta oli ihan lerppa ilman jousta, joka ampui sieltä irti kun panin menemään runnomalla. Siis miten niin mystistä? Puoliso vei vaarallisen härvelin varmuudeksi kellariin, etten ota toista testiajoa. Porakoneen viereen, jota en myöskään saa käyttää. Porakoneen käyttökielto johtuu meikäläisen taipumuksesta tehdä väärään paikkaan tulleen reiän viereen toinen reikä. Ja kolmas. Ja peittää reiät sitten taululla.






Tannilla oli Kotipellolla-blogissa tee itse tossut - haaste ja peräänantamattomana ihmisenä päätin selättää kauhuni ja ottaa niskalenkin ompelukoneesta. Tannin tossuja pääset ihailemaan tästä linkistä. (Siellä on myös todella selkeät ohjeet tossujen tekoon.) Mies kantoi vekottimen kellarista esiin keittiöön ja hyvin vitsikkäästi käski ennen painiottelun aloittamista ottaa kännykän viereen. Suutuin, koska luulin puolison vihjailevan heti alkuun rimpauttavani itkuisen puhelun äidilleni. Siippa vastasi "Voit sitten soittaa apua kun olet ommellut itsesi kiinni pöytään."


Tannin haasteeseen kuuluu kertoa mitä materiaalia käytti ja miten koki työskentelyn?

Materiaali:
Koska ohjeet oli 38 kokoiseen jalkaan ja olen ollut sitä kokoluokitusta viimeksi ala-asteella niin Tanni neuvoi lisäämään ruudun kokoa. Tossun kokonumeroltaan 38 saavuttaa tekemällä 9*9 kokoisia ruutuja. Matemaattisuus ei ole mun vahvoja osalueita, joten leikkelin sitten 8*8 kokoisia ruutuja sopivan määrän. Pähkäilin siinä sitten miten niin pienistä lappusista voi tulla jotain, joka peittää mun koon reilusti päälle 40 kokoisen kavion? Lapsi tuijotteli meitsiä epäuskoisesti ja kysyi syvän huokauksen saattelemana "Oletko sä ihan aidosti noin tyhmä?" Joo-o. Lisäämistä olisi ollut sen ruudun koon kasvattaminen. Se on sitä pluslaskua. Materiaalina käytin sitten kirpparilta ostettua fleece-aamutakkia. koska alkuperäinen materiaali oli keittön lattialla väärän kokoisina palasina.


Mies ne sitten sieltä keräsi.


Miten koin työskentelyn:
Koin työskentelyn todella vaikeana ja ompelukoneen suorastaan uhkaavana. Siellähän menee jessus sentään neula tuhatta ja sataa. Ja miten se pysää ja missä on pakki ja miten minun mieheni jättää ihastuttavan, hurmaavan, rakkaan vaimonsa sen kanssa kaksin kotiin??? Kokemuksen tuomalla rintaäänellä toteaisin, ettei se puhelimen lähettyvillä pitäminen ehkä ollutkaan vitsi. Muodin huipulle sarjasta opein termin "Hyvin haastava materiaali." ja fleece varmaan on sellaista. Se venui ja vanui ja asettui rympylle.

Koska tossuihin riitti pelkät hihat aion vastoin miehen ja lapsen epäilyksiä tehdä siitä aamutakin selkäosasta ihanan pehmeän torkkuhuovan. Reunaan vaan sellaisia pistoja minkä nimeä en tiedä, mutta eiköhän se googlettelemalla selviä. Sellaisia pystyyn ja vinoon ja pystyyn ja vinoon. Sellaisia t-kirjaimia jonossa. Mies esitti huolensa kysymällä onko se mun mielenterveydelle hyväksi alkaa torkkupeittoilemaan ja lapsi esitti huolensa kysymällä "Go mutsi, tuleeko siitä sentti kertaa sentti?" Voi olla, ettei se lapsi kyllä ollut ehkä huolissaan tai sitten hän vaan purki ahdistustaan nauramalla.


Useiden tuskaisten työskentelyhetkien jälkeen kehtaan esitellä teille vaan Tannin tekemän neulatyynyn ja kauniimman puoliskon tossuistani:



No mitä tässä hienostelemaan; ystävien kesken. Tässä siis se toinenkin tossu:


Se on makuasia näyttääkö se kirkkoveneeltä, vaipalta vai amerikkalaiselta jalkapallolta. Minun silmiinihän se tietysti näyttää tossulta. Ainakin jos vähän siristän silmiäni.


Tästä kaikesta viisastuin sen verran, että tapojeni vastaisesti myönsin miehelleni olleeni väärässä ja pyysin anteeksi hetkeä, jolloin roikottelin käsissäni pellavasta ommeltuja tyynyliinoja ja sanoin niiden olevan kuin juosten kustut. Mies sanoi pellavan olevan hankala materiaali ja minä taisin sanoa jotain "Niin varmaan" - tyylistä.


Rakkaudella tehdyillä lapsilla on monta lempinimeä. Teini antoi niille nimiä joita en tohdi toistaa. Kastamisen jälkeen hän ilmoitti mitä tapahtuu jos vielä kerrankin ilmaannun huoneen ovelle kysymään "Näyttääkö tossulta, mitä? Sano ny!" Näitä hyvin monimutkikkaita puhdetöitä tehdessäni suusta livahti kertaa monta sellainen veellä alkava naisen alakertaa kuvaava synonyymi. Suusta pääsi esimerkiksi miehelleni esitetty syytös lause "Leikkaa kuule sitten v*ttu ihan vaikka itse oikean kokoisia!" Yleensäainaniinjärkeväpuoliso nimesi tossuni uudelleen tämän kielenkäytön seurauksena; Ne ei ole mun tossut vaan ne on nyt sitten tussut...

70 kommenttia:

  1. hehehe..no mutta yirtyksestä hyvä kymppi. ja en miekää mittään tommosia tussuja ossais tehdä. toivottavasti kuitenkin kusti ois siulle ne pirtin terveiset polkenu ni ois ees jottain siulla jaloissa siellä huovan alla kököttäessä ;) joko siis tulivat??

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pirtin terveiset tuli tänään, kiitos kiitos kiitos <3 Ne on ihanat ja taidan pitää niitä vaan koristeena enkä raaski käyttää. Heitän sillälailla mukahuolimattomasti sisustuksellisesti eteiseen lipaston päälle :)

      Poista
    2. no käyttöön ne on kuules tarkoitettu, joten lipaston täytteen voit unohtaa :D

      Poista
  2. Tossuja tai tussuja, Se ja sama, pääasia että yrittää!! :-D Hienoa Kiki!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täytyy sitä välillä yrittää niin muistaa taas ettei osaa :D

      Poista
  3. Kunhan pysyy jalassa!
    Vähän samoissa fiiliksissä ja aiheissa on menty myös täällä :-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä jalassa pysyy, paitsi kuumaliimalla kiinnitetty nappi :D

      Poista
  4. Ihanat tossut! <3

    Mä ole oikein koskaan ollut sinut ompelukoneiden kanssa. Nuorena tyttönä kotona ompelukone ruttasi langan ja kankaan mytyksi ja lopulta kone jäi käyttämättömäksi ja koneesta luovuttiin.;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taitaa pukki tuoda sulle ensi jouluna kovan paketin sijaan tossut, varo vaan :D

      Poista
    2. Ihanaa - jalat kaipaavat aina lämmintä ylle. :)

      Poista
  5. Vastaukset
    1. Niin se kyllä on ja aina välillä muistan sen hänelle myös kertoa, tuolla ärhentelyjeni lomassa :D

      Poista
  6. Onnea tussuille jotka musta näyttää - ainakin toinen niistä - tossuilta ;-)

    Ja parempaa tammikuun jatkoa. Kyllä se aurinko sieltä esiin tulee, usko pois!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, kyllä se aurinko sieltä esiin tulee. Ajattelen aina, että kyllä tämä tästä viimeistään juhannukseen mennessä :D Hiuksia on kyllä pakko alkaa jaksaa pestä ennen sitä juhannusta tai sitten on oltava nuorisomuodikas ja kuljettava kesälläkin pipossa :D

      Poista
  7. Hih...no onhan tuossa tossun piirteitä...vähän..:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun äiti kommentoi kokoliki samalla lailla :D Että selityksen jälkeen se etäisesti muistuttaa tossua :D

      Poista
  8. Ihan hyvännäköisethän noista tossutusuista tuli,hyvä yritys ei muuta kun uutta yrittämään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Seuraavaan yritykseen täytyy kyllä lähteä jonkun tanakan kankaan kanssa :D Ja mies ompelukoneen ohjaimissa :D

      Poista
  9. Hienot tussukat..anteeksi tossukat!

    VastaaPoista
  10. Voi vitsit miten hauskoja noi sun otsikot... pakko aina heti kurkata! Täällä ilmoittautuu toinen ompelutaidoton. Pakko tunnustaa, etten osaa edes lankoja laittaa ompelukoneeseen. Meilläkin mies käyttää kyseistä aparaattia, jos jonkun on pakko. Mutta sun tossustahan tuli suorastaan hieno, go Kiki go :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ompelukoneessa on liikaa nippeleitä ja nappeleita ja kääntyviä osia naisille. Se on siis tarkoitettu miesten käsiin :D Taitoihin nähden tossu on suorastaan hieno :D Kuumaliimalla kiinnitetty nappi ja kaikki :D

      Poista
  11. Minulta olisi saattanut jäädä tekemättä, joten hienosti olet onnistunut kun siihen vertaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä taitoihini nähden tossut on ihan kohtuusuoritus :D

      Poista
  12. Ihanaa! Vihdoin löysin kohtalotoverin!
    Meneekö sullakin niin, että kuvitelmissasi se tekemäsi juttu näyttää tooooosi hienolta, ja innosta puhkuen ryhdyt hommiin.
    Jossain vaiheessa iskee viha, sitten epätoivo, itku, ja lopputulos on sitten jotain ihan muuta kuin mitä olit kuvitellut :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No kyllä :D Mun kuvitelmissa tein kaksi tossua valkoisesta froteesta ja niissä oli nätit pitsikoristeet :D Ja jotkut söötit pitsijutskat, josta ne saa roikkumaan. Niiden piti tulla kylppäriin koristeeksi peittämään tyhmä pesukoneen hana, jota ei voi poiskaan ottaa. Voin kertoa ettei se hana näytä näiden tossujen rinnalla ollenkaan hassummalta vaihtoehdolta :D

      Poista
  13. Sun osakkeet nousi taas! En ole eläissäni noin kaunista tussua nähnyt ja mun mielestä se on tämän jutun pointti että päätit selättää sen ompelukoneen. Minä en saa edes koskea siihen "koska mä hajotan sen eikä ole rahaa ostaa uutta".
    Eli sä olet kyllä aika nainen mutta älä hyvä ihminen tosiaankaan mene tekemään sitä virhettä että kerrot facessa äijäs ompelevan verhoja - voi pirtin lämpötila laskea äkillisesti ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tussuni kiittää kehuista :D Selätetty on nyt sen verran, että jätän ompelutyöt miehelle jatkossa. Mutten kirjoita sitä fasebuukkiin :D

      Poista
  14. Sää olit rohkee, tartuit vihollista sarvista! Tulihan niistä söpöt tussut. :-)
    Mää oon tehny noita tussuja kutomalla. Eipä oo tullu miäleen tehdä kankaasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sieltä Tannin blogista löytyy farkkukankaasta ja froteesta tehdyt. Sellaisia froteisia himoitsin kylppäriin, mutta sellaisia ei taida tulla ennenkuin mies ne ompelee :D

      Poista
  15. hehheh. Sinullapa on ollut taas vauhdikkaita käänteitä. Aika haasteen otit heti alkuun. Mutta yrittäminen on tärkeintä. Go,Kiki,Go!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yritys oli hyvä kymmenen ja tulos taitaa olla lähellä heikkoa nollaa :D Mutta yritin kuitenkin :D

      Poista
  16. Otan osaa. Minulta meni noin kymmenen vuotta, että sain ompelukoneen käyttäytymään ja edelleen mies tietää hakea korvatulpat itselleen, kun alan ommella jotain isompaa. Joskus nimittäin on varsinainen rikinkatku ompelukoneen ympärillä, jos se ei osaa käyttäytyä.

    Tein syksyllä samanlaiset tossut neulomalla ja muistin, miksen ole niitä tehnyt sitten kouluaikojen. Niiden kokoaminen on varsin syvältä. Nyt tosin pitäisi tehdä vvielä toinen pari suuren suosion takia. En tiedä milloin aloitan sen projektin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kokoaminen oli kyllä hankala homma vaikka apuna oli tosi selkeät kuvalliset ohjeet. Kymmenen vuotta, niin kauan siinä siis menee. Ei siis mitään hätää vaikka ensimmäisellä yrittämällä menee kirkkoveneen puolelle :D

      Poista
  17. ;)))))))))) ! On sulla sana hallussa vaikka kone keulii!!!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täytyyhän sitä nyt koneen keulia kirkkoveneen edessä :D

      Poista
  18. Kiitos Kiki taas kerran mukaansa tempaavasta postauksesta! :D
    Tossuistahan tuli tosi hienot!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä ne ompelutaitoihin nähden aika hyvät on :D

      Poista
  19. Kyllä ne ihan tossuilta näyttää jos oikein mielikuvitusta käyttää. Ja jos yhtään lohduttaa, niin meikä rikko koulun kässätunneilla niin monta neulaa, että maikka ei antanut enää koskea koneeseen. Enkä o koskenu, siihen enkä muihin.

    Niinkus tiiät, tuo talvikauden depis ei oo ihan vieras juttu täälläkään. Kärvistellään, tiristetään kaikki mitä irti lähtee, ei tää vielä meitä tapa, kohta on jo helmikuu ja paskamaaliskuun jälkeen melkeen heti kesä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä on vahvuudet jossain muualla kuin näissä ompelukoneasioissa :D Tiedä johtuuko tuosta lumettomuudesta, mutta otin varaslähdön jo tuolla joulukuun puolella depikseen. Jotain iloa on rohjosta selästä kun kipu iskee niin lujaa että pakko se vaan on joka päivä nousta sängystä. Olen sitten supistanut muita toimenpiteitä kuten hiusten pesemisen :D Voimia sinnekkin suuntaan <3

      Poista
  20. Voi hyvä jumala sun tussujes kanssa! Olen sun ainaniinjärkevän puolisos kanssa samaa mieltä, älä enää kuuna päivänä koske ompelukoneeseen tai toisaalta onhan meillä lukijoilla hauskaa, kun nauretaan vedet silmissä sun juttujas...
    Anne-Marie

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Odota vaan kun alan esittelemään torkkupeittoa :D

      Poista
  21. Kyl sulla on eritaitava mies kun taitaa ompelukoneen käytön. :) Itse kanssa vieroksun tuota hökötintä. Minä ja neula ei tulla missään muodossa toimeen keskenään. :D
    Toivotaan että tammimasennus ei tule takaisin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mies ei ole koulussa heti päättänyt ompelukoneen olevan vihollisleiristä :D Kyllä tämä tästä taas, seuraavaan tammikuuhun asti :D

      Poista
  22. Ai herran jestas kun repeilin täällä, ei hyvä juttu kun muu perhe jo nukkuu :D. Mahtavaa että uskalsit kuitenkin koettaa tuota kamalaa konetta :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ilman tätä tossuhaastetta olisi kyllä jäänyt kokeilematta :D

      Poista
  23. Torkkupeitto esiin!! Nyt mua kiinnostaa et millanen siitä tuli?? Minä niin sympatiseeraan sua, ei mulla tulis ees tussutossuja aikaiseksi, tulis varmaan semmonen musta hetki jolloin ompelukone ois äkkiä entinen...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä peittoni vielä esittelen, jahka tulee valmista :D Jos tulee sen kanssa musta hetki niin saatan kirjailla siihen kiukuspäissäni kirkkoveneen :D

      Poista
  24. Kiitos mukavista hetkistä <3

    VastaaPoista
  25. Hienosti oot suoriutunut tussujes kanssa! :D
    Mie sain muutama joulu sitten anopilta lahjaksi ompelukone käyttöohjeKIRJAN! Ei miulla sitä ompelukonetta kylläkkää oo...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eihän siitä nyt sitten ole enää pitkä matka koneeseen kun ohjeet jo on :D

      Poista
  26. No ei se oo niin jsutiisa, kuha siennepäi. PÄÄasia, että yritit. Ja onhan tuo nyt näkönen :)
    Sun ompelukoneella ajaminen vähän samanlaista, ku meikäläiselläki. Mullon niitä kaks, toinen puolaa ja toinen ompelee.
    Jos ja kun meinaa jotain korjata, niin molemmat on lyötävä pöydälle. Loppujenlopuks olen lampun alla tihrustamassa lankaa neulansilmään! Aika fiksu mies sulla, kun osaa ommella. Ei sen puoleen, on mulla fiksu poikakin, joka jo teininä ompeli hihantarrat takkiinsa :)

    Mutta ehottomasti olisin halunnu nähä, kun oot ommellu ittes pöytään kiinni! :D :D Hahhaa!

    Olipa taas virkistävä hetki

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt on kyllä tunnustettava, että jos olisin ommellut itseni pöytään kiinni niin olisin varmaan ensimmäiseksi miettinyt miten saisin siitä blogiin kuvan :D

      Poista
  27. Mikäs nyt on kun hieman lampaan paskalta haiskahtavia ja hieman oudompia paimenia noin ylenkatsotaan?
    Olen jumalaisee rynkyttänyt tuota ovea kun se edesmennyt mottipää kertoi ennen kuolemaansa että täältä löytyy vallaton ja kuset housuun lennättävä nainen joten tuumasin että piruparka taas nappipäissään hourailee mutta eikö mitä - tällähän virkataan tussuja oikein koneellisesti! :O
    Jos soppii niin istahdan tuohon jakkaralle vähän pitemmäksi toviksi kun ulkona on niin stanan kylmä ettei siellä viihti paljon näissä papanoitten kovettamissa raappahousuissa hiihellä ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä oli melkein hätäpapanat raappahousuissa kun se mottipää niin äkkisiltään lähti, mutta eiköhän me kohta huomata olevamme hullujenhuoneella toisistamme lapsena eksyneet sisarukset :D

      Poista
  28. Hyvä yritys on aina täyden 10 suoritus! Hih.. kuule mä en varmaan saisi edes syntymään sitä kirkkovenettä muistuttavaa tossua joten sähän suoriuduit iha kunnialla tehtävästä ja hyvältä näytti. Sun pitää vaan reenata kunnolla niin kyllä siitä vielä "tussu" syntyy! :)
    Niin ja mä ajattelin ensinnä kuvan nähtyäni, että se on se amerikkalainen jalkapallo, mutta tuli kyllä ihan mieleeni sellainen pehmoinen fleecee hedelmä astia. Meitä on niin moneksi ja kaikki näyttää omassa silmässä erilaiselta. Mutta hyvä postaus oli taas kerran ja piristit taas päivääni. Kiitos! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Säähän olet aivan oikeassa ja se näyttää sellaiselta 50-luvun hedelmämetallikorilta mitä oli nuorena aina mummoloissa. Jos meillä vielä kotosalla sille nauretaan niin minähän laitan siihen hedelmiä ja täräytän keittiön pöydälle :D Sehän olisi hellävarainenkin hedelmille eikä tulisi niitä mustumia :)

      Poista
  29. Hieno tossu! Samannäköinen luomus kuin itse virkkaamani tapaus hyllyn päällä. En ole uskaltanut koskea siihen, sillä pelkään sen tuhoutuvan henkäisystä, sen verran raskasta tekeminen oli ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, sää osaat siis virkata :) Siinä on kyllä taito jota kadehdin :)

      Poista
  30. Itsetehty saa näyttääkin itsetehdyltä! Ole vaan ylpeä tussuistasi! Minä näin kerran Cittarilla ihan oikeasti mainoksen, jossa luki: "Naisten karvatussut 10 €". Tossuja siinä vaan tosin näytti myynnissä olevan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Karvatussut kympillä :D Oli niin tuskan takana etten näistä kyllä kympillä luopuisi :D

      Poista
  31. Kun tarttuu härkää sarvista niin syntyypi silkkilangan ohuesta alkava ystävyys Singeriin.
    Kirkkovene tussujen jälkeen ystävyyden lanka on jo punottu useammasta rihmasta juu-u.
    Intoa uuden harrastuksen pariin.
    P.S porakoneen ollessa käynnissä niin samalla sitä porailee useammankin reiän ;o). ei ole reiällä silloin yksinäistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tätä reikäpuolustusta aion ehdottomasti käyttää jos se porakone vielä joskus jätetään mun saapuville :D

      Poista
  32. Jos noin kauniin tussun omistaa niin saa olla ylpeä!! Kelpaa sitä puolisolle esitellä.. =)..Ei muuta kuin singeri laulamaan vaan ja torkkuhuopaa (pykä-pistoin??) tekemään. Ainakaan et ittees ommellut siihen pöytään kiinni, eli suuremmilta työtapaturmilta vältyit ja niistä henksisistä paineistahan aina voi kirjoittaa tänne, sen kun vain sinä osaat!! Hyvä & Kiitos KIKI!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pykä-pisto, se se on :D Kohta tulee postaus henkisistä paineista torkkupeiton teossa :D Tulee esittelyyn jotain mitä on ommeltu vähän matkaa ja loput vedetty kuumaliimalla :D

      Poista
  33. Aina naurattaa kun luen näitä, kiitoksia Kiki. Luutonen oli käsityöstä, josta isä jaksoi aina marmattaa, kunnes vaihdoin koulua, jolloin olisin heti saanut kiitettävän, mutta hermostuin kerran opettajalle, niin se laski numeron 8, joten mitään käsityöihmeitä ei täälläkään olla, mutta yrittänyt olen siitä huolimatta, kuten Sinäkin:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllähän 8 on jo tosi hyvä käsityönumero :) Ei sitä olisi kyllä saanut laskea hermostumisen takia, eihän se taitoihin vaikuta :)

      Poista
  34. Mikäs vika tossuissa on. Saahan ne käsityöt olla aina tekijänsä näköiset. Oli taas niin hauskaa luettavaa. Mukavaa viikkoa :)

    VastaaPoista