Lakanoita ja rakkautta

Sain ihanaiselta kyselyhaastiksen ja jos tämä ei ole vielä visiteerannut niin sinne tämän lähettäisin eteenpäin. Lentohalausten kera.

1) Lempipaikkasi kotonasi?
Se on varmaan sänky. Ei kyllä se on karkkikätkö tai tietokone. Apua, en saa päätettyä. Siipalle osoitetun gallupin jälkeen mies päättää mun puolestani ja vastaa, että sehän on tietysti hänen vieressään. 

2) Kirja jonka voisit lukea/olet lukenut useamman kerran?

Anna Örnbergin sisustuskirjat otan aina uudelleen ja uudelleen käsittelyyn.

3) Sama kysymys kuin nro2, mutta nyt elokuva?

Olen nähnyt Ötökän elämää niin monta kertaa, että melkeinpä tekisi mieli käyttää kohdassa 11 kysyttävää lempikirosanaa ja sanoa, että olen nähnyt sen ***un monta kertaa. Tällä ei kyllä ole mitään tekemistä halukkuuden kanssa; jälkikasvulla se vaan oli se The elokuva, jota pyöritettiin mieluiten koko ajan. 

4) Millä saa sinut hetkessä iloiseksi? :)

Makealla. Ilostuisin myös kovasti, jos joku kehuisi, että hienosti olen ommellut napin yläkuvan pupuun. Pisaraakaan kuumaliimaa ei käytetty.

5) Kahvi vai tee vai joku ihan muu juoma?

Normipäivänä menee näitä kaikkia.

6) Kun tulee ilta ja lapset ovat nukkumassa jne niin mitä teet ensimmäisenä? 

Iltasella käperryn miehen viereen ja käsken rapsuttaa. Kysyn katsellaanko telkusta jotain vai alkaako puoliso kuorsaamaan hengittämään raskaasti? Joskus se siippa valittaa, että sillä on jännetupintulehdus rapsuttamisesta. Vastaan kysymyksellä; Onko siitä sairaslomatodistus? Aika usein komennan miehen haistamaan hengitystäni, että olenko käynyt hammaspesulla.

7) Inhokki kotityö?

Lakanoiden vaihtaminen. En kyllä edes tiedä miksi. Jos mää olisin sinkku ja asustelisin yksin niin pakko tunnustaa, että taitaisin vaihtaa petivaatteet siinä vaiheessa kun luteet ja täit jakaisivat lavetin mun kanssa. 

Toinen inhokki on kyllä se, kun osoitan puolisolle suuren suurta rakkautta ja väkerrän maksakastiketta. Siis se haju. Mausta en tiedä, enkä maista. Me kuljetaan V-V:n kanssa pumpulitollot tuulenhalkaisijassa ja kyökitään samalla kun siippa vetelee sitä soossia kaksin käsin kitaansa. Huomauttelen teon jälkeen parisen viikkoa syvien huokausten säestämänä; "Ajattele, miten mää sua rakastin ja sulle kastiketta väsäsin."

8) Lempilelusi lapsena oli....?
Ihan ensimmäinen oli leivinpaperi. Äiti laittoi sitä sängyn päätyyn ja meitsi polki sitä tohkeissaan kun se rapisi. Voisinkohan mää syyttää äiteetä vaillinaisista pullan leipomisen taidoista; määhän olen saanut lapsena ajatuksiini mielipiteen, että leivinpaperi kuuluu jalan alle eikä baakkelssien vääntämiseen. Vieläkin tykkään rapinasta, kun mää avaan jonkun suklaapatukan käärettä...

9) Oletko suunnitelmallinen?

Ensimmäinen ajatus oli "En." ja sitten "Miten niin muka et?" Mää rakastan post-it lappuja ja listoja. 

10)Ja muinaisten kaverikirjojen tyyliin: Lempivärisi?

Valkoinen. 

11) Tätä olen kysynyt jossain haasteessa ennenkin, mutta (James Liptonin tapaan): Lempikirosanasi?

Huomauttelen usein jälkikasvun kielenkäytöstä ja yhtenä päivänä se jälkikasvu totesi, että "Oletkos mutsi huomannut miten paljon sää itse kiroilet?" Olen pitänyt kiroilupäiväkirjaa ja teen siitä vielä postauksen. Niin juu, asiaan. Kun säikähdän tulee s**tana, jota en muulloisin yleisesti käytä. Yleensä suusta livahtaa se hilloviivan synonyymi.


Viimeaikaisia ärräpäitä:

Tapaus 1 

Löysin kaappia siivotessa oudon lärpäkkeen ja hetkellisen fundeeraamisen jälkeen tajusin sen olevan vuosia sitten hankittu "halvalla sain" ostos. Se oli silikooninen Madeleinevuoka. Guugletin ohjeen ja siinä käskettiin laittamaan semmoiseen truuttapussiin taikinaa ilman sitä kikkaretta siellä päässä ja tööttäämään sitten taikinaa siihen vuokaan. Toimenpide "Heilautan sitä pussia ja se laukaisee sisältönsä matolle, tiskipöydälle, hellan reunalle ja kotiäidin uniformuuni (raitanen paita ja fleecepöksyt) on Kikin roiskeasteikon 1-3 ylittävä. Määrittäisin tulokseksi 5 ja puolikas päälle. Saatoin heilautuksen ohessa sitä pussia hellästi puristaa, mutta oikeesti ihan pee ohjeistus. Kun mää pluuttasin sitä taikinaa (hyvää oli) niin päästelin repertuaaristani ison osan; "Ei v*ttu sitä on täällä ja täällä ja voi j*malauta sitä on täälläkin Se on p*rkele juhannus, ennenkuin nämä kaikki roippeet on pyyhitty."

Tapaus 2
Kellahdin kyljelleni sänkyyn. Pahaa aavistamatta painoin töllön päälle ja painoin digiboksin päälle. Pelästyin ihan hirveästi. Mitä niille lapsille oikein Pikku Kakkosessa nykyään näytetään? Koska säikähdin perin pohjin niin tehostin sanomaa kirkaisulla "s*atana* 

 Koska se ainakin siipan mielestä oli niin hassunkurista niin kerron sitten teille lukijoille, että laitoin kädet korville, kun se kauhistus tärähti ruutuun. Joku piuha on mennyt väärään paikkaan, koska kämmenet päätyy useimmiten korville, eikä silmille missä niistä olisi paljon enemmän apua psykedeelisten kissien ilmantuessa näkökenttään.


Tämän postauksen kirjoitti Kiki 40v. Pelkää sudenkorentoja, joulupukkia, Puuhanallea ja Katti Matikaista. Kirjoitusvirheiden etsimiseen osallistui Kikin puoliso 43 v. Pelkää vaimonsa silmien tavoittavan toistamiseen Katti  "saa puolisoni kirkumaan" Matikaisen. Rakkaalla miehelläni on vahva epäilys, että oltiin todella lähellä tilannetta, jossa siippa jää lentävän kaukosäätimen tähtäimeen...

Oikein shown esitin miehelleni.

Olen taas repinyt askarruttavia asioita lehdistä talteen. (Näiden alla olevien repäisyjen lisäksi olen kartuttanut kuppikakkujen reseptikokoelmaa noin 20 otoksella.)

Kodin Kuvalehti 20/2012

Lapsia voi suojella myös tutustumalla heidän kavereihinsa.

Tähän olen uutterasti pyrkinyt, mutta oma jälkikasvuni komentaa "V*ttu hommaa oma elämä ja omat kaverit. Lähe menee, ovi kiinni!"

Anna

Pitääkö keski-ikäisen naisen tietää kuka on Blake Lively?

Koska taipumuksiini kuuluu liimautua katselemaan ohjelmia, joiden arvelen olevan suunnattu esimurkkuikäisille tyttölapsille, niin tottahan toki olen tarkkaavaisesti seurannut jokaisen töllöstä tulleen jakson Gossip Girliä. (Se Blake Lively on siinä isossa roolissa.) Siinä meni jossain vaiheessa vauhti niin hurjaksi, että putosin rattailta. Sovelsin vähän tuota ekaa kohtaa ja aloin tiedustella V-V:n ystävä tytöiltä, että töllöttääkö ne telkusta Gossip Girliä? Jokainen kohdehenkilö katsoi oudolla ilmeellä ja vastasi kielteisesti. Sitten aloin kartoittaa maaperää ystävien pikkusiskojen osalta. Ei nekään seuranneet. Ja olen muuten kysäissyt mun mutsiltakin, eikä kuulunut mutsinkaan tv-osioon. Eikä systerinkään ohjelmistoon. Niinpä mää sanoisin, että kyllä keski-ikäisen naisen pitää tietää kuka on Blake Lively, koska sitä Gossip Girliä ei seuraa kypsän seniori-iän saavuttanut äitini, ei justiinsa 31:den vuoden iän saavuttanut siskoni eikä yksikään henkilö melko kattavasta otoksestani alle 17-vuotiaista tytöistä.  Ei siinä poissulkutekniiikalla jää jäljelle kuin keski-ikäiset naiset.

Yhteishyvä helmikuu 2013

39% suomalaisista lainasi jotain kirjastosta jotain vuonna 2011.

Taidan olla itara, mutta mitä rahan haaskaamista. Siltä 61%:tilta. Mua alkoi huimaamaan ja ahdistamaan aatos, että paljonko tuohta palaisi, kun shoppailisin kylki vääränä teoksia, jotka mää kotiutan kylki vääränä kirjastosta. Ja jos ne 61% ei lue, niin miten ne tekee huussissa?

Me Naiset 44/2012 

Ikean neliskanttinen Lack-pöytä on kaikilla.

Funteerasin, ettei meillä kyllä ole. Meitillä on vaan semmoinen pitkuliainen. Olin jo suuntaamassa Ikeaan, että täytyyhän nyt sitten meilläkin olla, kun kaikilla muillakin on. Puoliso informoi, että löytyyhän se semmoinen neliskanttinen Lack meidän saunan eteisestä. Ettei mitään hätää, ollaan niinkuin keskivertojampat. Tämä asia vaan herättää minussa epäilyksen, että olenko altistanut miesraukkani liian monelle Ingmarin kaupan reissulle, kun se tietää niiden tuotteetkin jo nimeltä?

Olivia

Febsessoida = Tuntea ahdistusta siitä, ettei elämässä ole tapahtunut mitään, mikä näyttäisi hyvältä Facebook-postauksessa. 

Mun täytyy kyllä alkaa febsessoimaan tai jotain muuta, koska naamakirjan puolella on ollut joukkopako. Siis olenko mää oikeesti niin outo?? Joka aamu käynnistän tietsikan ja ajattelen, että jos sama viirus leviää blogistaaniaan, niin en kyllä tiedä mitä mää teen. Tai siis tiedän; rimpauttaisin itkuisen puhelun miehelle, lapselleni (Joka sanoisi, että "Anna v*ttu olla viimeinen kerta, kun soittelet sun v*tun blogis takia kesken tunnin." Nimimerkillä Kokemusta on.), siskolleni ja toiselle siskolle (Joka suuttuu, jos sille soittelee kesken työpäivän.) 

Cosmopolitan helmikuu 2013

 Nouse esiintymislavalle. Istahda toiselle puolelle huonetta ja hyväile itseäsi usean minuutin ajan. Kysy sitten mieheltä, mitä sinun pitää tehdä seuraavaksi.

Esiintymislavaksi valitsin köökin, koska istuskelen vaan tietsikalla, vessassa ja keittiössä. Sohva on liian upottava mun rohjolle selälle. Ei se siippa nyt toisella puolella huonetta ollut, mutta oli se yhden tuolin mitan päässä. Käynnistin shown;  Mitään lavaa en siinä käyttänyt, mutta tuolille istahdin. Taputtelin itseäni ensin vasemmalle ja sitten oikealle olkapäälle ja kerran vielä vasemmalle. En tiedä mihin tällä ohjeistuksella pyritään, mutta meillä tapahtui seuraavaa: Puoliso seurasi toimintaani ja virkkoi "Jaahas, onko tullut uusi lukija? Hyvä, hyvä." Kysymykseen mitä pitäisi tehdä seuraavaksi mies vastasi "Jatkat vaan samaan malliin."

Huulien välistä

Sain ihanaiselta   kyselyhaastiksen. En edes kehtaa katsoa kauanko tämä on luonnoksissa hilloutunut, mutta tästä lähtee;

1. Unelma jonka haluaisit toteuttaa?

Olen ajatellut, että olisi aivan mahtavaa, jos olisi semmoinen blogitapaaminen. Ainaniinjärkeväpuoliso kyllä tipautti maankamaralle huomauttamalla, että eihän ne kaikki jonkun blogin lukijat tunne sitten taas toisen blogin lukijoita. Olen kuitenkin sitä mieltä, että täällä blogistaaniassa olen usein löytänyt oman lukijan toisesta blogista, jota kovasti fanitan. Olen sitten tästä haaveestani tottakai kertonut myös sisarukselleni. Tarinoin siinä sitten, että miten olisi blogistaanian kokoontumisajot, vaikka Tampereen Ikean kahviossa. Ja miten kaikki kummeksisivat yrmeän näköistä tanttaraa seinän vierellä. Joku tajuaisi, että "Oo, sehän on tietysti Kiki´s Home" ja sitten tulisi juttusille ja mää päästäisin Saukin PikkuOravilta lainatulla nasaaliäänelläni  vastauksen "Ju."  Se tulee huulilta, kun mää jännitän, se imitaatio. Siinä sitten tottakai odotin, että rakas sisko olisi sanonut, että ethän sää mikään yrmeän näköinen vieraassa seurassa 

jähmettyvä kimittävä piipittävä tanttara ole, mutta se vaan nauroi.

2. Suosikki tv-ohjelmasi?

Ei pysty pinnistämään vaan yhtä ainokaista; Unelmien poikamies, Iholla, Tosielämän täydelliset naiset (Nyt on esitysvuorossa OC:n), Isänmaan puolesta (Se on niin se ihana naispääosan esittäjä.), Muuttoapua uusperheelle, Huippumalli haussa, Kosto, Sherlock Holmes. Jos otetaan sellaisetkin jota ei juuri nyt pyöri niin BigBrother, Aavekuiskaaja, Siskoni on noita, McLeodin tyttäret. Ette te kuitenkaan luule mua kauhean syvälliseksi niin voin paljastaa, että Sabrina teininoita. Meillä on sen eka tuotantokausi boksina. Jälkikasvukin tykkäsi katsella sitä DVD:ltä. Lapsi on kieltänyt itsensä häpäisemisen netissä, joten mainitsen, että ei se sitä useampaan vuoteen 

ole katsellut. Itsestäni en puhu mitään.

3. Elokuva, joka teki sinuun vaikutuksen?
Aikoinaan teki Levottomat suuren suuren vaikutuksen, mutta kun muutaman vuoden päästä tuli uudelleen katsomisen paikka niin ihmettelin, että mitä kummaa. Ihan paska. 

4. Oletko aamuvirkku vai iltavirkku? 
Ehdottomasti iltavirkku.

5. Miten juot kahvisi mustana, maidolla vai juotko kahvia lainkaan?
Mieluiten 12 sokeripalan ja kerman kera, mutta nyt on täytynyt siirtyä ravitsemusterapeutin painostuksen alaisena useimmiten makeutusaineeseen ja rasvattomaan maitoon. Ryystän mieluiten sellaisesta kupista, jonka vierellä on asetti täytettynä makealla. 

6. Pulla, keksi vai kakku?
Saako vaan yhtä lautaselle... Pakon alla se taitaisi olla Baileyskakku ja jonkun kotona leipoma Herrasväen pikkuleipä. Useimmiten se joku en ole minä.

7. Mikä sai sinut liittymään blogini lukijaksi?

Nythän on pakko tunnustaa, että löysin sinut stalkkaamalla. Olit jättänyt kommentin ja sitten poistanut sen. Lähdin sitten Mintun jalanjäljille. Pelkäsin, että olet tykittänyt tekstini maanrakoon, mutta sitten muuttanut mielesi. Nykyisin tiedän, että se on mennyt pahasti metsähallituksen puolelle se epäilys. Pidin kovasti lukemastani ja löydyit suosikit listalta pitkään. Sitten järjestit arvonnan ja tulin julkilukijaksi. Arvelin, että kyllähän liikenteen lähteistä olit sen jo nähnyt, että kävin aina lukemassa postaukset. Ettei se esiin 

                                                                       tuleminen tavallaan siitä arvonnasta johtunut.

8. Paheesi tai paha tapasi?

Kova ja kimakka ääni. Ja kun mää innostun tai säikähdän  missä tahansa niin saatan kohtuu äänekkäästi ilmaista mielipiteeni "Voi v*ttu." "Ooh."  "Aaaah."  "Hyiiii." "Ei." Ainaniinjärkeväpuolisoni muuttuu välillä lapselliseksi ja saattaa kirpparilla yhtäkkiä heilauttaa näköpiiriin jotain (Toivottavasti en loukkaa kenenkään tunteita.) retroa ja päästän korkean nuotin ja kimautan "Vie se heti pois." niin, että naapurirakennuksessakin viedään ostokset takaisin. Se tietää kyllä vuosien kokemuksella miten siinä käy ja aina se tuntuu olevan yhtä 

hassun hauska kepponen. 

Puoliso muistelee usein kun oltiin kirpparilla vanhassa hallissa ja siellä oli metallilangasta väännetty sudenkorento. Sillä oli vielä sinisistä kivistä tehdyt mielipuoliset tappajan silmät. Mies tottakai varoitti, että älä katso, tuolla on semmoinen. Tiesin sen jo siis, mutta sitten kun sen näin niin kajautin "S*atana* sen verran kovaa, että se rääkäisy kajahti seinästä seinään ja pongahteli siellä kaikuna varmaan vartin.

Viimeksi kajautin Terrassa; siellä oli hyasintteja. Outoa. Pääsiäishyasintti. Voiko siinä muuta huulilta kimmota kuin "Mitä v*ttua?"

Tämä ei nyt liity aiheeseen millään lailla, mutta tänne ollaan saavuttu hakusanalla "Puuhamaa tuhopoltto" Oletteko kuulleet urbaanilegendaa täysikasvuisesta daamista, joka alkoi Puuhamaassa Itkeä, kun PuuhaNalle saapui paikalle. Ja Itkeä isolla Iillä. Kyllä, minä se olin, tunnustan. Siltä varalta, että se tihutyön etsijä oli Kanta-Hämeen poliisilaitokselta, niin se pyromaani en ollut minä eikä sytyttäminen meitsin tekosia; rakas puolisoní takaa alibin tihutyön päivämäärälle. Ja pikku pilttiäni lainatakseni; en osaisi edes ajaa 

autoa kohti Tervakoskea yön pimeydessä...

Se on huolella läträttyä aurinkorasvaa ei mulla normaalisti näytä nassu tuommoiselta.

Normaalin epänormaali postaus

Kerjäsin naamakirjassa ja nyt blogistaaniassa kiertävän haasteen, jossa pääsee muistelemaan itseään toisen valitsemassa iässä. Sain  iän 17 v ja tästä se lähtee:

Kun olin 17v

Asuin:

Torppa oli sisustettu mustalla ja kromilla (Hui.) ja sitä torppaa jakoi kanssani todella kuluttava parisuhde. Mun mutsi käytti siitä parisuhteen toisesta osapuolesta kaikenlaisia rumia ilmaisuja, joita en nyt mainitse tässä. Jos sellaisilla hakusanoilla päädyttäisiin tänne blogiin, niin laittaisin säpin verkkopäiväkirjani oveen. Olin alkanut 16-vuotiaana seurustella reippaasti itseäni vanhemman miehen kanssa. Oma jälkikasvu on nyt 16-vuotias. Jos funteeraan, että V-V toisi nyt näytille tyttöystävän ja esittelisi "Tässä on mun uus typy Pirkko. Pirkko on kahden lapsen äiti ja 31-vuotias." niin mää en voi laittaa sellaisiakaan sanoja tänne, joita mun suusta purkautuisi. Täytyy muistaa pyytää äitimuorilta anteeksi silloista käytöstäni. Nyt niin ymmärrän kaikki mitä siltä mammalta aikoinaan lipsahteli. Vaikka silloinhan olin täynnä pyhää vihaa. En tuomitse isoa ikäeroa, mutta kummankin täytyisi painia samassa sarjassa "aikuinen".

Olin: 

Naiivi; kuvittelin rakastavani toisen ihmisen ehjäksi. Käryävä; Anais Anais oli kylpyveteni. Tantta; lempipukine oli valkoinen pitsikauluksinen kauluspaita, johon liitin helmet kaulalle ja korviin. Uusavuton; köökissä taitojen huippu oli tehdä bearnaiskastiketta 

pussista. Töllöstä mun lemppariohjelma oli Beverly Hills 90210.  

Tärkeintä elämässä oli:

Miellyttää silloista miestäni siinä koskaan onnistumatta.

 Halusin:

Melkeinpä luulen halunneeni sitä mitä parisuhteen toinen osapuoli käski haluta.

Työskentelin:
Olin kuten Antti Tuisku ennen muinoin; Siwan kassatäti. En saanut myydä keppanaa ilman aikuisen läsnäoloa.

Pelkäsin:

Oli kyllä sen verran mustat sukat, housut ja puserot siinä iässä, että epäilenpä eniten pelänneeni, ettei silloinen mies tule kotosalle. Joulupukkia, sudenkorentoja, hammaslääkäriä, ydinsotaa, ahtaita paikkoja, kuittirullan loppumista, pimeää. Montako tähän kehtaa laittaa?

Nyt kun olen 40 v 

En enää kuvittele rakastavani toista persoonaa eheäksi. Nykyinen mieheni ei kyllä ole rikkikään. Kylpemiseen käytän ihan vaan vettä. Päivän asu koostuu pehmeäksi hioutuneista fleecepöksyistä. Helmiä käytän huussissa korutelineessä koristeena. Gourmeetaidot on kehittyneet ja nykyisin osaan tehdä ruskean soossin, jossa väri ei tule Kikkomanista. 90210 on vaihtunut töllöttimessä Beverly Hillsin 
                                                                                        täydellisiin naisiin.

Asun:

Valkoisella krääsällä somistetussa kodissa. Liian kaukana siskoistani, mutta muuten tykkään kovasti. 

 Tärkeintä elämässä on:

Rakastaa ja tulla rakastetuksi.

Työskentelen:

Kotiäiti. Emp. (Elän mieheni palkalla.) 

 Haluan:

Se täyttää yleensä yhden seuraavista kriteereistä; valkoinen, ruosteinen, halpa, makeaa tai puolella hintaa.

Pelkään:

Kun tästä poissuljetaan ne perusjutskat perheestä niin jäljelle jää; 

Sudenkorennot; Suojaan pääni, kyykistyn ja kajautan kovalla ja kantavalla äänellä "S**tana."  Paitsi jos olen kirkon myyjäisissä, siellä sihautan vaan "SSSsssss." Ihmisellä täytettyjä maskotteja. En ole muuten enää vuosiin pelännyt kuittirullan loppumista. Montako tähän kehtaa laittaa? Mää pelkään, että kun se Julkkis-BigBrother tärähtää ruutuun, ettei sieltä ruudusta paljastu Johanna Tukiainen. Niin ja pidättämistä. Mää katselin hetken Poliisit-sarjaa ja tajusin, etten pääsisi mustanmaijan konttiin millään. Ainaniinjärkeväpuoliso lohdutteli, että ne on ne sinivuokot tottuneet nakkaamaan humalaisia kyytiin. Kyllä ne nakkaa mutkin sinne hups ja hei. Tai sitten mun tarttisi mennä sinne konttaamalla. Hei oikeesti, ajatelkaa miten noloa se olisi. Olen jo kuvitellut, miten mää sinne könyisin. Tässä mielikuvassa käy niin, että konstaapeli toteaa parilleen "52-tuumanen laajakuva", kun mää olen siinä auton kynnyksellä peräpeili pystyssä kontillani. Meillä miesväki kilpaa keksii syitä pidätykselle; "Parkkeerasi auton vieden kolmen auton tilan." "Pysäytti liikenteen valoihin keskittyessään karamelleihin.""Ei pystynyt ajamaan vihreiden valojen vaihtuessa, koska nauroi Aamulypsyä." "Ajoi keskustassa

1,5 km tunnissa, koska takana tuleva hilautui puskuriin kiinni ja kuljettaja oli ärsyttävän näköinen."

Varoitus; Outouksia jopa Kikin asteikolla.

Ensin toivottelen Tervetuloa uuudelle lukijalle Siellä on muuten käynnissä arvonta; menkää kurkkaamaan ja osallistumaan.

Sain ihanaiselta  haasteen esitellä viisi omituista tapaani. Olinkin jo ollut huolissani, ettei kukaan uskalla sinkauttaa tätä meitsille. Ja tämän jälkeen taidan olla huolissani, että onko yhtään lukijaa jäljellä. Tämä on kiertänyt monessa blogissa, joten jätän sen tähän vapaasti mukaan poimitttavaksi. Minähän uteliaana haluan lukea teistä kaikista.

Ja tästä lähtee:

Mää tykkään laittaa Oivariinia Fasupalan päälle ja sitten pistellä sen poskeeni.

Jos suutun kaupassa niin sitten menen ja väännän kärrypoletin irti ja jätän sen kärryn parkkipaikalle. Että viekää p*kele ite kärrynne. Mää saatan kilahtaa esimerkiksi siitä, että silmät tavoittaa jonkun "Tästä nyt ihan mitä tahansa ekstrasuperhalvalla" - julisteen ja sitten onkin hamstrarit vieneet kaikki. Outoa tässä on se, että kuljettelen kukkarossa polettia, jonka reunasta on nanomilli hiottu pois, että irti vääntäminen onnistuu ilman isoja muskeleita. Kikin kaamea kärrykosto. Joo, kyllä ne sen on siellä varmaan huomanneet.

Keräsin omituisuuksia naamakirjassa ja jopa erikseen mainitsin, etten suutu mielipiteistä. Mun mutsi ilmoitti puhelimessa, että oli omituista, etten mää muka vetäisi vihannestiskiä poskiontelooni. Fasebuukkiin se kirjoitti "Kuitu. Lopun arvaat."  Lääkäri diagnosisoi mussa jonkun "ei-infektoosi maha-suolitulehdus":ksen  ja sitten se halusi passittaa mut tähystettäväksi. Ilmoitin, etten mää anna rönkkiä itseäni sieltä mihin ei aurinko paista vaan sen takia, että käyn isommilla asiolla liian taajaan. Päädyttiin kompromissiratkaisuun ja menin sitten sinne ravintoterapeutille, kun sitä painoakin on kertynyt lanteille. Se terapeutti järkyttyi siitä sokerimäärästä mikä päivän mittaan kuluu, mutta suurta on myöskin ollut kuidun kulutus. Olen vedellyt sitä 4 kertaa suositusten määrän. Mää olen laskenut kaapelia ja vapauttanut varpusparvia sen takia, että suolisto ei vaan ole selvinnyt siitä kaikesta kuidun määrästä. Se ravitsemusterapeutti kysyi, että minkä takia olet vedellyt kuitulisiä kaksin käsin, mutta oikeesti; Joka lehdessä, suosituksessa ja mainoksessa on aina "Syö

kuitua." Ja minähän olen syönyt. Niin paljon, että se on sekä ravitsemusterapeutin, että äidin mielestä outo tapa.

Matti Nykänen on meitsin aatoksissa lähes päivittäin. Eikös se ole aika omituinen tapa? Ei johdu liiasta Seiskapäivää lehden selaamisesta vaan sänkypuuhista. Kun nousen lavetin reunalta niin pidän selkäni hallinnassa ja se näyttää siltä, kuin olisin Masa lentomäessä. Useimmiten olen tuulella toimiva, mutta liikeratoihini kiinnitän paljon ajatusta, koska yksikin virheliike saattaa tehdä

 ison parun pitkäksi aikaa. Usein noustessa funteeraan vaan, että "Matti" ja kroppa itseohjautuu automaattisesti sopivaan kulmaan.

Mulla on välillä oikein tämmöinen hyppyhaalarikin. Tämän opein Wikipediasta;  Viime vuosina on jouduttu puuttumaan melko rankalla kädellä hyppyasuihin, joihin on yritetty viritellä mitä erikoisimpia ulokkeita puvun pinta-alan lisäämiseksi, sillä mitä suurempi on kantopinta-ala, sitä pitemmälle se kantaa. Tuo pullea osa tuossa keskellä on sitten semmoinen uloke, eikä "Iloinen yllätys; kaksoset 

syntyy kuukauden päästä." Se vetskarit tolleen jotenkin oudosti pullottaa. 

Viime talvena minä ja antibioottiripuli vietettiin yhteistä aikaa. Jossain vaiheessa meno äityi niin hurjaksi, että jouduin taipumaan ja esittelemään pymppäni lääkärille. Lekuri kielsi vessapaperin käyttämisen ja kehoitti käyttämään perspuhelinta, pikkupyyhettä ja hellää painelua kuivaksi. Tai siis käsisuihkua, se perspuhelin vaan lipsahti nyt tähän. Niin ja kehoitti pesemään sen pyyhkeen välillä. (Jonain päivänä mää vielä haluan tavata ne terveyskeskuksen paperit, että mitä siellä oikein lukee, jos tohtoritäti olettaa, että mulle täytyy mainita hanurihantuukin huuhtomisesta.) Sitten mää viimeistelen nämä toimenpiteet föönillä. Tämähän tottakai luonnistuu kotioloissa mitä mainioimmin. Jos nämä toimenpiteet täytyy suorittaa reissun päällä niin sitten täytyy improvisoida. Koska mää loukkaan helposti itseni, jos nousen liian matalalalta istuimelta, niin menen ronskisti invavessaan kaupungilla, vaikka välillä tunnen kiukkuiset katseet selässäni. Invavessat on mitoitettu valtaistuinta lukuunottamatta alemmas kuin tavallinen vessa. Siellä on siis se käsienkuivatus puhallinkin myöskin melkoisen alhaalla.  Ainaniinjärkevänpuolisoni mielestä on outo tapa, että hätätilanteessa asettaudun siihen 
                                                           puhaltimen alle ja käytän sitä sujuvasti fööninä...