Miten miehen tulee toimia?

Arvontapurkkia on hölskytetty ja ravistettu ja sieltä on esiin nostettu Noora Jaakkolan nimellä varustettu lipuke. Jos olet siellä linjoilla niin laita osoitetietoja sähköpostiin flerry@suomi24.fi ja pistän pakettia tulemaan.

Tähän piti tulla syvällinen, tunteellinen kirjoitus miten olen onnistunut saamaan tänään täysi-ikäisyyden saavuttaneesta muksustani itseni vastakohdan, mutta ajatukset on muissa asioissa joten päästelen ulos niitä muita asioita:

Kävin loppukesästä tt-kuvauksessa selän takia ja sieltä paljastui yllätyslöydös munasarjasta. Ensin piti odotella muutama pelokas viikko pääsyä naistentautien poliklinikalle, että selvitellään onko se paha vai harmiton kysta. Ultran ja verikokeiden perusteella on vaikuttanut koko ajan muutoksen olevan vauhdilla kasvava, mutta harmiton kysta. Koska olen kooltani monta äksää ja ällä niin sitä on seurailtu kuukauden välein, josko se lähtisi sieltä ilman avustusta, kun mitään merkkejä pahanlaatuisuudesta ei ole. Tässä odotellessa olen kyllä pudotellut tuosta äksien litanniasta muutaman äksän pois. Melkein 20 kilon verran. Kehukaa, että hieno suoritus. Aika monta suklaapatukkaa olen kaihoavia katseita luoden jättänyt makaamaan hyllyyn, vaikka ne ovat anelleet päästä kasvattamaan mun kapenevia lantuviani. Mikä pahinta, aika monta suklaarasiaa, jotka joulun jälkeen oli varustettu -50% tarralla jätin ostamatta, vaikka ne ei anelleet vaan suorastaan kirkuivat mun nimeäni. Jätän vallan kertomatta miltä tuntui hyvästellä Prisman hyllyssä olevat -70% leiman kylkeensä saaneet hylkiöt, koska asia ylittää mun sietokykyni rajat.

Olen ollut huono lukija ja on tullut jätettyä harvakseltaan kommentteja blogistaaniaan. Samaa vauhtia kun se kysta on kasvanut niin on istuminen hankaloitunut ja sabotoinut mun koneella viettämääni aikaa. Lisähaastetta on tuonut kun nauraminen on onnistunut ainoastaan kahta alinta vatsamakkaraa tukien. Koska se kysta välillä vaan kunnolla kivisteli niin poistamista on lykätty ylipainon takia. Viime viikolla sitten jäi tuo välillä vaan pois kivistelemisen edestä ja löysin itseni päivystyksen tiskiltä puhumassa kolmen minuutin välein tulevista säännöllisista supistuksista ja väittämässä mun virtsarakkoni pikapuoliin synnyttävän enkä uskalla ponnistaa, koska peräpukamat.

Tutkimuksissa sitten selvisi, että olin pulpauttamassa itsestäni ulos kaksosia ja olin kasvattanut kystan toiseenkin munasarjaani.
Poishan ne on nyt sitten leikattava kun suurempi kystista oli yrittänyt kääntyä ja sitten suunnistanut mun virtsarakkoani vasten. Oireeni olin varsin "värikkäästi" kuvaillut siellä päivystyksen tiskillä ja paniikkihäiriödiagnoosin kanssa se tarkoittaa potilasta voitavan ensin kohdella asenteella rouva on viri-viri-tööt-tööt. Se on hienoa kun on paniikkihäiriö, se tuntuu aika usein tarkoittavan sitä, ettei mikään muu tauti ole mahdollista ja olen loppuelämäni muilta osin täysin terve ja virheetön koskaan sairastumatta.
Sekin taisi tulla sitten kerrottua varsin "värikkäästi" lääkärille.


 Voi naiset, ja mun yksi mieslukijani, jos olet tänne asti lukenut näitä pimpsajuttuja. En ole kyllä tiennyt virtsankarkailusta mitään, vaikka sitä ahkeraan olen valitellut. Rakas lukijani Maija lähetti Tenalle viestiä mun odottelevan pientä bonusta, kun niin kovasti olen mainostanut heidän tuotteitaan. Sain vastaanottaa valtavan laatikollisen Tenan rättimalleja akselilla yksi pisara jatkuen aina sellaisiin kaatosateen kuvalla varustettuihin paketteihin. Niitä tutkiessa arvuuttelin osan kohdalla onko ne inkontinenssisuojia vai retkipatjoja? Nyt sitten tiedän retkipatjan olevan naiselle, jonka munasarja ei osaa suunnistaa. Kun kahdeksan sentin kokoinen kysta lämmittelee virtsarakon kyljessä niin ei ole mitään karkailua. On portti selkosen selällään ja levällään kulkea kohti kahdeksan senttiä paksua Tenaa.


Huomenaamulla kello 6.30 ilmottaudun naistentautien osastolle synnyttäneiden osaston viereen. Ajatelkaa, tasan 18 vuotta aiemmin mut on aamusella kärrätty salista synnyttäneiden osastolle. Pullautin muksun vähän ennen puoltayötä eikä öiseen aikaan ollut kuljetusta osastolle. Ympyrä sulkeutuu, sieltä lähdin ja nyt kun paperilla mun vastuu on loppu, niin sinne palaan.
 Toivottavasti ympyrän lisäksi mun pissahanakin sulkeutuu.


Sitä saa mitä tilaa ja ilmoittaisin nyt näin oikein julkisesti: Kun olen sanonut tarvitsevani rauhoittavaa lääkitystä päästääkseni mukulani baariin, niin se oli sitten vitsi. Minä kun saan nyt sitten sen rauhoittavan lääkityksen ja bonuksena vielä anestesian. Meidän perheen miesväki on ollut mun tukena leikkausta odotellessa ja koska he tietävät mun päästelevän nukutuksesta heräillessäni suustani asioita, joita en kehtaa toistaa, on heillä ollut nyt sitten tapana ehdotella erilaisia sloganeja kuten: "Piippolan vaarilla oli talo."tai "E.T. soittaa kotiin." Se on kuulemma niin hauskaa kun suutun ja alan kirkumaan etteivät syötä mun alitajuntaan mitään soopaa minkä sitten päästelen heräämössä ilmoille. Minun mieheni, on ne niin ihanat.


Valittelin yhtenä päivänä lapsukaiselle miten minua ahdistaa hänen tuleva ravintolaan pääsemiseen oikeuttava ikänsä. Huomaavainen tenavani kiinnitti äidin huomion toisaalle ja totesi: "En mä sitä baariin pääsemistä odota, odotan pääseväni seuraavissa vaaleissa äänestämään Päivi Räsästä." Ilmoitan sitten varmuudeksi vielä toisenkin suustani päässeen lausunnon näin julkisesti, vaikkei se ei kyllä vitsi ollut, etten tarvitse lääkitystä kun ennakkoäänestys alkaa. Etten taas saa mitä tilasin.


Tästä aasinsillasta pääsen puhumaan siideristä. Kun tuo "Miksi häntä nyt kutsun kun ei voi teiniksi enää sanoa?" on iässä, jossa alkoholia saa luovuttaa, niin ostin eilen pullollisen siideriä. Tuumailin viestittäväni jälkikasvulleni sen yhden pullon olevan määrä mikä on suotavaa siemailla. Matkaan tarttui tuote missä oli nätti ulkoasu. Edellisen lauseen voi tulkita niin, että ostin sitä sidukkaa mitä Indiedayssissä kaikki laittaa kuviin ja halusin hetken aikaaa kuvitella olevani hienostunut nainen. Mukaani tarttuneet punalappuinen karjalanpaisti ja 20 pussia 0.39 senttiä maksaneita eineslihapullia läjässä ei ollut kovin hienostunutta, joten asettelin siiderin toiselle puolelle kärryä ja hienostelin.


Samalla reissulla pysähdyin kotimatkan varrella olevalla kirpparilla ja löysin akryylimaalipurkin. Valkoisen, eurolla ja melkein iskemätön. Ou jee. Kun olin jo einespullia ostanut halvalla ja nehän oli periaatteessa melkein oikeasti lihapullia, koska ne köllötteli karjalanpaistin vieressä siellä ostoskärryssä, niin olin hurmiossa miten alennusten tähtikartta on nyt mulle suotuisia. Kotipihaan päästyäni aloin pohtimaan mitä otan ja mitä jää takapenkille. Mulla kun on rohjo selkä niin otan autosta ostoksia vaan kourallisen mukaan ja jos on sopivaisia tungettavia niin tuuppasen taskuuni kevyitä kantamuksia. En uskaltanut jättää sitä maalia pakkaseen vaan nappasin sen mukaan sisätiloihin muutaman muun mun kantokyvylleni sopivan ostoksen kera. Arvelin vielä saavani postit laatikosta samalla reissulla mukaani ja laatikolta takaisin tullessa vaihtelin muutaman sanasen naapurin kanssa alennusten aiheuttaman euforian tehdessä meikäläisestä hetkeksi eriskummallisen sosiaalisen. En sitten tietenkään tuhlannut tilaisuutta avautua Lapseni on huomenna aikuinen - ahdistuksestani, kun sille ahdistukselle oli kuuntelija, jonka arvelin jättävän vetämättä peliin mukaan Päivi Räsänen - kortin. Omasta mielestäni heitin vallan mainion kaskun ja kertoillessani meitin ********* täyttävän 18 vuotta vetäisin samalla Happy Joen taskustani kysäisten mitäs on naapuri mieltä? Etteikös vaan riitäkkin nautintoaineeksi yhdelle päivälle? Olisihan se varmaan ollut mainio kasku, jos en olisi sieltä taskustani ottanut esiin käsituntumalta saman kokoista akryylimaalipulloa ja esitellyt sitä naapurille.

Kuvassa samikset.



Tykkään kovasti pelata fasebuukissa FarmVilleä. Pelissä parasta pisteiden kartuttajaa on porsaat, joita voi kasvattaa yksi kerrallaan karsinassa aikuiseksi ja sitten niille saa antaa oman maun mukaisen nimen. Miten jännittävää. Ensin kasvattelin Kinkku - nimisiä eläimiä, mutta enhän niitä nyt söisi, kun ne on lemmikkejä, joten nimi piti vaihtaa Kinkusta toiseen Ki-alkuiseen. Olin huolissani tiluksistani, ettei vihneet ja rehut sitten pääse nuukahtamaan sairaalareissuni aikana, joten tein miehelle muistilistan miten toimia maatilallani, kunnes tulen kotiin. Olen post-it lappuja rakastava persoona, mutta nyt aviomieheni mielestä olen kuulemma tehnyt liian tarkat ohjeet siitä miten siippani tulee käyttäytyä.
En tohdi kertoa mitä Yleensäainaniinjärkeväpuolison likainen mielikuvitus sai aikaan lauseesta:
 "Kikkelsson kaipaa hoivaa ja huomiotasi monta kertaa päivässä."

Arvonta

Tammikuussa tulee eteen päivä, jolloin meidän teini saa ostaa lähikaupasta keppanaa, saa olla kuljettajan paikalla moottoritiellä ja voi itse kuittailla Wilma-tunnuksilla poissaolonsa. Päivä, kun teini saa olla iltakymmenen jälkeen aakkosten alkupään huoltoasemalla ilman vanhemman läsnäoloa. Jotta en ärsytä tuoretta täysi-ikäistä kysymyksillä; "Mitäs jos iskä lähtee varmuudeksi sun seuraksi oluselle? Tai mielessä käynyt hätäsuunnitelma: "Mitäs olet mieltä siitä asiasta kun ihan vaan vahingossa sattumalta parkkeerasin sun rahapussisi päälle ja katkaisin ekstralargella peffallani sun henkkarit?" on parempi pyrkiä kiinnitämään huomiota muuhunkin kuin lapsukaiseni uusien oikeuksien aiheuttamaan verenpaineeni nousuun. Yritän harhauttaa osan huomiostani arvontaan.

 Olen edelleen epälaskennallinen, joten oikeudenmukaisen toiminnan varmistamiseksi mennään taas vanhalla tutulla yksi lipuke - kaikille metodilla. Jos mun täytyisi pelata kahden tai kolmen lipukkeen kanssa niin saattaisi tulla mitä sattuu eikä mun blogistaaninen itsetuntoni kestä arvonnan päättymisen jälkeen tapahtuvaa lisäarvan takia liittyneiden lukijoiden joukkopakoa. Ilostun aivan kauheasti jos laitat omaan blogiisi arvontamainoksen ja vielä enemmän ilostun jos liityt lukijaksi, mutta pihtarilinjalla silti; arpa per nenä. Jos olet anonyymi niin laita joku nimimerkki, jos teitä sattuisi olemaan kaksi, niin laitan Kustin polkemaan kohti ensimmäisenä koordinaattinsa ilmoittanutta anonyymia. Voittajan yhteydenottoa odottelen viikon ja sitten arpaisen uudestaan. Muutamia kertoja huhuiltuani turhaan voittajaa, joka ei ilmaannu, kiukustun ja pidän hyllyn itse.

 

Tuosta valkoisesta ei oikein saanut tolkkua niin tässä sama ruskeana. Voittajalle lähtee sitten kyllä vaan yksi valkoinen hylly vaikka kuvia on tuplat.

Kuvat on nyt suoraan kaupan sivuilta kopioitu. Olen näiden arvontakuvien kanssa käyttänyt tekniikkaa "Nätti tapetin pala taakse ja voitto eteen". Kyllä sitä kovasti taas yritin, mutta se oli nyt ihan sama minkälaisen paperin eteen tuota pakettia tunki, ei siitä nätti tullut:

Loppuun vielä varmuudeksi huomautus; tuossa alapuolella on tavallinenkin postaus.

Pannaanko vai eikö panna, siinäpä kysymys.

Ja sitten vielä perään toinen postaus;  Kiki's Homen joulukuu pikakelauksella:

Se on selvä lähestyvän juhlakauden merkki, kun huomaa tonkivansa lääkelaatikkoa ja etsivänsä sen pohjamudista pienikokoisiin palovammoihin tarkoitettua voidetta. Joka jouluisen kuumaliimapyssyllä aikaan saadun vamman aiheuttaja oli tällä kertaa pitkään kellarin pohjamudissa piilotelleet kaunoluistimet. Varaston järjestyksestä huolta pitävä siippani on välillä tiedustellu josko ne saisi heittää pois, mutta olen luottanut päivän kun viitsin tehdä niille jotain inspiraation vielä laskeutuvan harteilleni.

 Joskus puolisoltani on saattanut tiedustellessa kyllä lipsahtaa äsken mainitun kysymyksen lisäksi myös aivopieru, johon liittyy kellarin neliöt suhteessa siellä majailevaan odottavaan tavaramäärään suhteessa inspiraationi esiintymistiheyteen. 

Tämmöiset ne oli; pohjalle liitutaulumaalia ja päälle pitsiä.

Aikoinaan parisen viikkoa kestäneen seurustelun aikana ehti nykyisin aviomieheni tehdä sen verran merkittävän vaikutuksen, että hänellä on ollut lahjojen hankkiminen Not To Do - listalla. Synttäripäivänäni tiedustelin mieheltä, että mitäs jos hän ei olisi sitä karanteenia itselleen järjestänyt, niin mitä olisi paketista paljastunut? Olisi kuulemma ollut betoninen Madonna-patsas. Kun olin aikani piehtaroinut epäonnessa ja itsesäälissä tajusin pelastaa tilanteen joulun osalta ja ilmoitin miehelle hänen liikkuvan hyvin hyvin ohuella jäällä, mutta jos nyt siltä tuntuu niin ehkä sitten saa antaa.


Minähän olen ihminen, joka pelkää aikuisten oikeasti joulupukkia ja jos sellainen jossain marketissa ahdistaa mut hyllyjen väliin karkkikori kädessään seuraamus on itkuun pillahtanut keski-ikäinen tanttero. Koska se on perheen miesväestä hassun hauskaa niin paljastan seikan, ettei siellä marketissa tarvitse olla edes aito joulupukki. Siihen itkuun pillahtamiseen riittää kirkkaan punaiseen toppatakkiin pukeutunut asiakas, joka pyyhältää vauhdilla näkökenttääni. Pelkorefleksini käynnistyy huomattavan paljon nopeampaa kuin järkeni.

Oli tässä pitkässä jaarituksessa asian tynkääkin, tässä on nyt ongelma, että pitääkö se mies taas laittaa pannaan? Rakastan tuota lahjaani valtavasti, mutta tuoda nyt pukkia pelkäävälle vaimolleen reki. Siinä sitten päivät pitkät jännäkakka melkein housuissa arvuuttelee, että mitäs jos se karmiva partasuu tietää missä sen kelkka on ja tulee hakemaan sen takaisin hetkenä kun olen yksin kotona?


Olen pohdiskellut, ettei vaan olisi tahallisia tekoja kumpikin, sekä reki että reilut 15 vuotta takaperin keittiön pöydälle ilmaantunut kukkapuska. Yrittääko mies saada mut taas kieltämään lahjukset? Pannakko vai eikö panna tuo mies karanteeniin? Helmikuussa meillä olisi hääpäivä, tuleeko jotain ihanuutta vai löydänkö jotain pelottavaa mikä saa mut pillahtamaan itkuun? Jos mun paketista paljastuisi hammaslääkäri niin voisin jättää melkein sanan jännäkakan edestä pois.

Meidän joulukrääsän valikoimaan tuli muitakin uutuuksia ja tämä uutuus aiheutti useamman järkytyksen:

Kaikki alkoi Pinterestissä, jossa näin houkutuskuvan omille taidolle sopivasta asetelmasta, jossa oli kuusi köytetty pikkuauton katolle. Tarveaineita varten pyysin miehen kyytimään mut Palokunnankadulle lelukauppaan. Mies vaikutti todella kummastuneelta, mutta arvelin sen johtuvan siitä, että mies hämmästeli mun osaavan mainita nimeltä kadun, joka ei ole meitin kotiosoite. Meidän kaupungissa saman Palokunnankadun varrella on lelukauppa ja lelukauppa. Siippa vei mut sellaiseen minkä ovessa kielletään pääsy alle 18-vuotiailta ja missä keskitytään lähinnä patteritoimisiin ja pumpattaviin leluihin.

Vaikka on vaikeaa antaa lapsen venuttaa napanuoraa yhä kauemmaksi niin on lähestyvässä täysi-ikäisyydessä kyllä yksi kovasti hyvä puoli;  Jos joku teinin ystävistä olisi nähnyt meidät siellä lelukaupan pihassa ja paljastanut meidät "Sun mutsi ja faija oli *piip*kaupan pihassa ja sun mutsis ei saanut innostuksesta auenneelta suultaan edes tervehdittyä." niin mun ei tarvitse sitten enää säikähtää kun lapsukainen karjuisi kurkku suorana tekevänsä itsestään lastensuojeluilmoituksen eikä mun tarvitsisi vakuuttaa suun olleen järkytyksen takia apposen auki. Siis ajatelkaa nyt, mies kuvitteli mun yhtäkkiä ilmoittavan, että nyt lähdetään tavallisena arkipäivänä kello neljän ruuhkaan aikaan seisoskelemaan ikkunat umpiteipatun erotiikkaliikkeen eteen.

Lisää järkytystä oli luvassa perinteisessä lelukaupassa; jestas sentään mitä pikkuautot maksaa. Mun kuvitelmissa olisin viiden euron sijoituksella saanut valikoida useammasta vaihtoehdosta joulun punaisen pakettiauton, jonka katolle heittää kuusi. Ei tapahtunut se asia muuta kuin mun kuvitelmissa. Ja minä kun päivittelin siellä toisessa kaupassa muovin olevan todella yläkanttiin hinnoiteltua, anteeksipyyntö sinne.

 Olen niin ylpeä tuotoksestani, että esittelen vielä oikein lähikuvassa kahdesta takkatikusta ja parista eskimotikusta tehdyn kyltin.

Siirryin etsimään autoa paikkoihin mistä meillä muutenkin melkein kaikki tavarat tulee ja jestas sentään mitä pikkuautot maksaa kirpputoreilla. Ne on saman hintaisia euroissa kun ne oli vielä muutama vuosi sitten markoissa. Kaiken vaivannäön jälkeen, kaikkien leluliikkeiden ja kirpputorien, kaikkien turhaan otettujen askeleiden jälkeen huomaa kellarin järjestyksestä huolta pitävä mieheni, että meitin lapsukaisen noin kymmenestä jätesäkistä koostuvasta lapsuuden muistolaatikosta kaikella todennäköisyydellä löytyy pikkuauto. Nyt se anteeksipyyntö minulle.

Muistaessani mainitsen tähän väliin, että jos joku siellä ruudun toisella puolella tunnistaa roskiin viskaamansa teeveetason niin suuri kiitos. Mutta varsinaiseen asiaan; järkytykseen. Paljastuu tuosta yllä olevasta kuvasta enkä nyt tarkoita sitä, että pukilla vaikuttaisi olevan köntsä housuissa. Kun siellä meidän kellarissa pikkuautoja piilotellaan niin yleensäainaniinjärkeväpuolisoni oli sitten oma-aloitteisesti tehnyt mun "Kehukaa mua, kehukaa, siis kehukaa, siitä tuli tosi hyvä!" asetelmastani installaation "Kuusivarkaus"

On mua kuskattu tämän joulukuun aikana muihinkin outoihin paikkoihin. Monena vuotena olen usuttanut miestä taikinan kimppuun ja muotoilemaan siitä jotain mikä muistuttaisi edes etäisesti piparkakkutaloa. Siippa on ratkaissut ongelman seuraamalla paikallislehdestä myyjäisiä. Jouluhan ei tule kaappeja siivomatta ja tänä vuonna löysin tonkiessani aarteen ja miehen vaatekaapin perukoilta löytyi minun mielestäni aivan selvät piparkakkutalon kaavat. Siinä sitten mielessäni jo hehkuttelin miten siitä tulee fasebuukkiin romanttisin päivitys  naamakirja urallani niinkuin koskaan: "Heräilin uuteen sarastavaan päivään, nenässäni viipyili kanelin tuoksu ja kas mikä yllätys minua odotti. Minun mieheni, love you <3 <3" Tuuppasin kaavat takaisin ja harjoittelin olen tosi yllättynyt - ilmettä. Olikin sitten aika outoa kun mies vei mut perinteisille myyjäisostoksille ja sitten esitti mulle sellaisen olen tosi yllättynyt - ilmeen kun kyselin myyjäisten ovella "Mitä sulta löytyy kalsareiden takaa?" Olin sitten löytänyt meille viime keväänä pystytetyn kasvihuoneen mallipiirustukset, jotka puoliso oli hahmotellut avukseen.

 En tiedä mikä otti tässä kaikessa eniten koville;  Se, etten päässyt naamakirjassa minunkin mieheni on romanttinen huomaatteko kaikki - päivistystä kirjoittamaan vai se etten ollut viime suven jälkeen siivonnut mieheni vaatekaappia perältä asti?  Ehkä se entisenä isosena oli kuitenkin pahinta kun puolisoni päästi suustaan seurakuntatalon portailla sanan "Jarruraita."

Nyt päätän raporttini ja alan vastaanottamaan uutta vuotta mullittelemalla. Pohdiskelin puolisolta apua pyytäen miten muotoilisin synttäripäiväni lahjan, jota en saanut. Että se patsas olisi ollut sellainen entiselle isoselle sopiva uskonnollinen eikä se tunnettu naisartisti. Menin keittiöön ja kysyin mitenkäs Madonna? Puhun paljon käsillä ja varsinkin innostuessani heiluttelen niitä ympäriinsä. Kun toinen ei heti ymmärtänyt niin otin avuksi elekielen ilmaisemaan mitä en tarkoita. Tehosteena käytin sitä mikä itselleni tulee poppari Madonnnasta mieleen. Toinen käsi oli rämemajavan suunnalla ja toisella kädellä tein tötteröintsikan ysärivuosien malliin. Siipalta pääsi sekä nauru että nenästä maitoa. Siippa väittää ettei se kummastakin ontelosta ulos tullut purkaus johtunut mun esityksestä vaan siitä ettei "Liiiiiik it uuuuup!" ole Madonnan biisi.

Uskoako vai ei uskoa, siinäpä kysymys. Kun on tuo panemisen miettiminenkin vielä kesken.

Ukko piparissani.

Olen poikkeuksellisesti aikuisten oikeasti häpeissäni. Suoritin tutkimusretken joulukrääsän varastooni ja sehän tietysti on jo nolostuttavaa, kun ollaan sentään näin pitkällä marraskuussa. Puolustaudun lumettomalla ilmalla, joka ei saa jouluhormoonejani hyrräämään. Mutta siihen aitoon häpeään; se iski siinä aarteitani tonkiessani, kun käteeni osui pihkainen käpy. Muistelin kun olin pakkaillut viimeisetkin joulukoristeet laatikoihin kalenterin näyttäessä luultavasti maaliskuuta ja pesin silloin käpyjen pihkat pois sormistani tosi hyvällä saippualla, jonka valmistaja löytyy Kotipellolla - blogista. Sain Tannilta saippuaa ja muita ihanuuksia  "Anna hyvän kiertää" -paketissa. Tosi tosi myöhässä, mutta eteenpäin haluaisin jatkaa ketjua Sannalle Naudan Narinoita- blogiin. Koska mulla on peukalon lisäksi keskellä kämmentä vielä kyynärpääkin niin meikäläisen kohdalla, jotta pysytään siinä hyvän kiertäminen - teemassa, se kyllä tarkoittaa kaupasta ostettua eikä itse tehtyjä ihanuuksia.

Tarkkasilmäiset huomaa rätissä tekstin; Paranee vanhetessa niin kuin saajansa. Tästä aasinsillasta pääsen kertomaan olevani taasen parempi ja tänään on syntymäpäivä numero 42.



Sitten ihan muihin asioihin. Lehdistä on taas tullut revittyä artikkeleita, joista haluan keskustella teidän lukijoiden kanssa:


Olivia 7/14
Uusi sana
Sopunti
Aikayksikkö, jonka täysi-ikäinen länsimainen ihminen voi viettää vanhempiensa seurassa ennen kuin joku loukkaa toisen tunteita. "Mökkiviikonloppuna Sirpan sopunti tyssäsi saunan lämmitykseen."

Minulla ja mutsillani sopunti on noin kuusi tuntia, jonka jälkeen alan käyttäytyä tavalla, josta löytyy tunnistettavia piirteitä akselilla uhmaikä, teini-ikä ja pms. Minulla ja lapsukaisellani tuo sopunti on noin kuusi minuuttia. Se on keskimääräinen aika ennenkuin kysyn jotain tyhmää, päästän suustani keski-ikäisten vitsin taikka alan itkemään niin, että räkänoro valuu ensimmäiselle leualleni asti, koska teini puhuu yliopistokaupungeista tai opiskelijoiden nuudeleista koostuvasta ruokavaliosta.

Meikäläisen ja lapsukaisen sopunti saattaa olla koetuksella vaikken ole edes kotosalla:
Välillä selkäni on niin kipiä, että jätän suosiolla kauppareissun päätteeksi ostokset autoon ja nappaan mukaan vaan päiväkahvin kylkeen tarkoitetun yleensä pullapitoisen lounaani ja jätän loput vähemmän tärkeät perheen miesväen raahattavaksi. On se tavaroiden saattaminen sieltä kaupasta sinne autoonkin hankalaa: Jos sun edessä on kassajonossa keski-ikäinen painoluokassa OMG painiva nainen, joka nostelee punalappuisia ostoksiaan yksi kerrallaan kassahihnalta kärryyn niin se saatan olla minä. (Jos kauppareissullasi törmäät muhun, niin nykäise hihasta. Mutta älä lujaa, koska mulla on se rohjo selkä ja talvitakkini viettää syntymäpäivää numero 10 ja meitsillä on melko varma aavistus, että yhtään voimakkaammalla nykäisyllä saattaa jäädä hiha vetävän käteen.) Saan aika usein pahaa silmää osakseni, mutten tee sitä yksittäisnostelua sen takia, että pyrkisin ennätysten kirjaan tekemällä kassalle puolesta kaupungin väestöstä koostuvan suman, vaan sen takia etten uskalla heilautella useampaa punalappuista samalla vetäisyllä. Koska nostelen ne ostokset sitten autoonkin yksitellen niin aika usein ne jää pakkaamatta ja viskelen ne vaan takapenkille odottelemaan perheen miesväkeä, jotka meillä kulkee kassien kanssa.


Kävipä sitten niin, että teini tuli koulusta ja minä tein lähtöä kävelylle. Kyselin kuulumiset, pyysin nappaamaan pussin mukaan ja hakemaan tavarat autosta. Kun saavuin sieltä lenkiltä niin kotosalla odotti täysin sopuntinsa menettänyt nuori mies, joka raivoissaan huusi tehneensä tuttavuutta minun mielestäni aivan normaaliin keski-ikäisen ylipainoisen naisen vakiovarusteeseen. Se toinen puoli kaupunkia, joka ei ollut siellä kassajonossa sai kuulla varsin vaativan äänensävyyn esitetyn kysymyksen:
"Voi v*ttu! Koskinko mä justiinsa sun liikavarvaslaastareihin?"




Anna 28/2014
 Näin saan parisuhteeni kukoistamaan lomallakin: Teemme yhdessä mökkiin liittyviä asioita: saunomme, soutelemme kauniina kesäiltana, käymme lavatansseissa, lenkkeilemme yhdessä. Vältämme tiukkoja suunnitelmia.

Mehän ollaan tässä yhdessä mökillä - lajissa oikein kunnostauduttu:

 Söin kaupan kääretorttua ja mies kasteli sillä aikaa mattoa.

 Söin kettukarkkeja, pelasin FarmVilleä ja mies vaihtoi sillä aikaa kiukaaseen kivet.

Kalastin ja mies ravusti. Mun kala on tuo tahraa muistuttava läiskä teepaidan reunassa. Ja jotain olin taas syönyt, koska teepaidassa näkyy olevan ihan oikeakin tahra.

Söin jäätelöä, luin joululehteä ja mies trimmasi sillä aikaa ruohikkoa. Nythän sen jouluttamattomuuden syy selvisi; mulla on kuukausikierto sekaisin ja jouluhormooni hyrräsi juhannuksen tienoilla.


Toimivan lomaparisuhteen kaava on siis nauttia ja odottaa miehen hoitavan miehen hommat.




Apu 27 2014
Taikausko näkyy monissa kielissä: ruotsiksi sudenkorento on trollsländä eli noidan värttinä. Saksalaiset tuntevat sudenkorennon nimellä Teufelsnadel, joka tarkoittaa paholaisen neulaa.

Olen aina pelännyt sudenkorentoja ja sellaisen tavatessani kyykistyn, suojaan pääni ja kajautan ilmoille kirosanan s**tana, joka ei yleisesti suustani livahda. Ei sen takia etten kiroilisi vaan sen takia, että sieltä tulee yleisesti semmoinen veneeseen liittyvä sana. Mökkeillessä se ei tietysti yleisön määrän vähyyden takia niin haittaa, mutta kyllä se aika noloa temppu on tiheämmässä asutuksessa. Nimimerkillä "Tehnyt sen kaupungissa jalkakäytävällä." Mikä onni asua justiinsa sen verran kaukana vedestä ettei sitä näe, mutta sen verran lähellä, että pihalle saattaa ilmaantua paholaisen neula.


Viime suvena sattui mökkeillessä episodi, joka lievensi tosi paljon fobiaani. Oltiin kaikessa rauhassa onkimassa kun s**tana,  olen siis ollut oikeassa kirosanavalinnassani, hyökkäsi kimppuun. Mies ritarillisesti suojeli vaimoaan ja hätyytti ongella uhkaajaa kauemmaksi. Vahingossa se sitten osui vaikkei kumpikaan meistä ollut sitä tarkoittanut. Vaikka s**tana poimittiin vedestä ja kannon päällä suoritettiin pelastutoimenpiteitä niin se oli entinen s**tana. Tuli tosi paha mieli. Sen jälkeen korentohyökkäykset ei enää saaneet niin voimakasta tunnetilaa aikaiseksi vaikka vieläkin säikyn.

Niitä pelon vallassa vietettyjä kesiä on takana tosi monta ja kun kerran ongella huitaisu toi ratkaisun ongelmaan niin olen yrittänyt yllyttää puolisoani poistamaan muitakin fobioita samalla tekniikalla. Koska mieheni on ainaniinjärkeväpuoliso on hän kuitenkin toistuvasti kieltäytynyt sivaltamasta ongella joulupukkia, ihmisellä täytettyjä maskotteja, hammaslääkäriä tai meidän paskanaapureita.



Cosmopolitan lokakuu 2014
Lähetä miehellesi tuhma viesti kesken mummon 80-vuotisjuhlien.

Tämä varoittava "Mieti tarkkaan ennen lähettämistä" esimerkki lähtee tapani mukaisesti maailmalle pitkän kaavan mukaan: Kuulun fasebuukissa Äitylit-ryhmään ja sitä tulee välillä seurattua. Siellä oli keskusteluketju, jonka aiheena oli yhden ryhmäläisen vastaanottama tuhma kuvaviesti täysin tuntemattomalta mieheltä. Ketjussa tultiin siihen tulokseen, että jos kyseisen kuvan laittaisi sinne palstalle niin joku saattaisi tunnistaa kenen haarasta se otoksessa oleva oksa kasvaa. Jostain täysin mystisestä syystä ajauduin puolison kanssa keskusteluun, jossa selvisi ettei 15 vuoden jälkeenkään oma rakas mieheni luultavimmin tunnistaisi onnenkeksiäni kuvasta, jos sen leipojan alkuperää arvuuteltaisiin netissä keskustelupalstalla.


Siipan keskustelu ja minun osaltani varsin kiivas keskustelu käytiin päivänä, jolloin siippa lähti iltasella juhlimaan kaveriporukassa. Kun olin sitten vähän rauhoittunut ja tuumaillut, että hyvähän se nyt varmaan on, ettei sieltä hotolontistani mitään selkeästi tunnistettavaa muotovirhettä silmille hyppää. Huuumorintajuttomana ihmisenä päätin sitten poikkeuksellisesti vähän vitsailla: Olen teknisyydeltäni tasoa, jossa tekstiviesti, joka ei lähde vahingossa ryhmäviestinä kaikille puhelimen muistissa oleville numeroille on jo saavutus. Ylitin järjenjuoksuni rajat ja selvitin ihan itsekseni miten kännykälläni saa otettua semmoisen kuvaviestin. Ylitin myös rajani kun rohjon selkäni kanssa sain vääntäydyttyä asentoon, jossa siihen otokseen tuli muutakin kuin lähikuva polvitaipeeseen oudon pitkälle sisämaalle paenneista karvoista. Oi sitä onnistumisen tunnetta kaiken näkemäni vaivan jälkeen kun onnistuin lähettämään kuvan puolisolle ja pistin perään viestin, että tämän näköisen lettusen viereen olisi syytä saapua illalla.
 Koska oli perustelluin syin syytä epäillä, ettei se mies tunnista pesien joukosta kotipesää.

Rakas puolisoni on vuosimallia -69, joten hänen synttäreitään on vietetty jo useamman kerran. Niin usein, että puolison nenällä keikkuu lukulasit. Voi kuulkaa se tunne, kun sen viesti lähettämisen jälkeen ensin huomioin keittiön pöydällä olevan autolehden ja sitten sen lehden päällä lepäämässä seniorisuitsissa olevat lukulasit. Se tunne kun alkaa mietiskelemään, että ketäs siellä kaveriporukassa on sen verran nuorempaa vuosikertaa, ettei ikänäkö ole vielä yllättänyt?  Että keneltäs niistä mies kysyy mitä siinä kuvassa on?

Älkää siis lähetelkö tuhmia viestejä, jos ei ole varmuutta ettette sitten löydä itseänne vastaavasta tilanteessa. Ette halua laskea sormilla juhlavieraita entten tentten teelikamentten ja miettiä kuka pelissä jäljelle jäänyt sitten sanoo, että tässä kuvassa taitaa olla sun muijas pium paum.




Anna 28/2014
 Varatkaa yksi päivä tai ilta parisuhteen vuosikatsastukseen. Kyllä, ihan kuten autonkin kanssa. Auton huoltokirjan voi jopa ottaa avuksi.

 Juu, tosi hyvä neuvo. Ensin voi esitellä parisuhteensa toiselle osapuolle kenkänsä ja toinen voi sitten arvioida niiden kunnon. Sitten voi vetäistä paidan helmaa ylös ja toinen voi tutkailla minkä kokoisessa vatsassa on napaliitttimet kiinnitettynä. Jos siinä sitten on kitkarenkailla vielä pitoa, eikä isompaa riitaa ole syntynyt, niin miten olisi seuraavanlaiset autokysymykset:

Miten paljon kulutat?
Miten leveä sää oikein olet?
Paljonko sulla on massaa?
 Olenko sä antanut kyydit jo viidelle ennen minua?
Vaikutat siltä, että olisi öljynvaihtoviikko tulossa?
Johtuuko tämä ilmassa leijaileva tuoksahdus sun pakoputken päästöistä?
 Mitenkäs on? Onko sulla perä viime aikoina vuotanut?




 Kun käännät perinteisen ukkopiparimuotin ylösalaisin, saat poron pään. Tee koristeluvaiheessa ukon jaloista porolle sarvet, ukon käsistä poron korvat ja päästä poron naama. Helppoa, etkä tarvitse niin montaa piparimuottia!

Tämä ohje on peräisin Niksi-Pirkasta ja tässä on kyllä joku virhe. Kääntelin ja kääntelin ja kääntelin enkä saanut aikaiseksi taikinasta mitään mikä millään tavalla muistuttaisi poron naamaa. Lähinnä tulos oli Viron potut.

Mun tekosissa se leipomisvirhe ei kyllä ollut. Taikina oli sopivaa ja muotti oli aivan varmasti ukkopiparin muotti:

Miksi suosittelen liukuvoidetta?

Olen taas suurella mielenkiinnolla seuraillut googlen kautta blogiin tulleiden hakusanoja ja on aika pureutua ongelmiin:

 etsin kiireellisesti lainaa ostaa auton auttakaa 2014

 Meillä on nämä autojutut kotosalla nyt vähän tulenarkoja, joten pidättäydyn kommentoimasta. Ei, en pysty pidättämään, kyllä mun täytyy vähän kommentoida: Kuvitelkaa tilanne, jossa teini on edelliset muutamat vuodet huokaillut ihastuksesta nähdessään mustan Bemarin. Sitten se riemun päivä on melkein käsillä kun on aika aloittaa ajoharjoittelu ja sen teinin isä parkeeraa pihaan punaisen Volvon. Kuvitelkaa siihen vielä sen olevan malliltaan farmari.

etsin kiireellistä lainan auttakaa 2014

Lainaa en nyt ole vailla, mutta kiireellistä apua etsisin minäkin. Mieltä painaa kinkkinen pukeutumisprobleema:

Tuumailin ja mietiskelin tummia pukuja sekä coctaileja ja sitten muistin siitä olevan kameralle tallentunutta todistusaineistoa kun viimeksi olen nauttinut viinaksia. Kuva oli vielä sellaista retromallia mihin on painettuna taakse päiväys ja se on ollut heinäkuu 2004. Vetäisin anopin kanssa sellaiset kumarat etten ole sen jälkeen pämpännyt. Anoppi tiedustelee aina välillä ettenkö ole vieläkään nauttinut viinaksia? En ole uskaltanut tiedustella toivooko vai pelkääkö se anoppi uusintaesitystä?

Koputtelin meidän lapsukaisen huoneen oven takana ja heiluttelin kutsua tohkeissani ja kyselin mitäs sanot? Teini esitti vastakysymyksen "Kuka v*tun Sedu Koskinen" ja käski ottaa pari askelta taaksepäin ja sulkea mennessäni oven perässäni eikä me päästy vaatetuksesta keskustelemiseen asti, mutta tuo coctailtilaisuus on varmasti suurelle osalle lukijoista tuttu asia. Osaisiko joku teistä auttaa? Tässä on tuon mun vyötärön luokitus muuttunut kymmenessä vuodessa suuntaan vuosirenkaat lisääntyneet kymmenen vaatekoon verran niin täytyisikö nyt sitten vieläkin olla nuo edellisessä coctailtilaisuudessa olleet samat tuulihousut jalassa? 

 liukuvoide

Suosittelen ehdottomasti liukuvoiteen käyttämistä. Meillä mies veteli ensin liukkarin kanssa ja sitten kuiviltaan ilman apuja. Kunnon liukastus oli tosi paljon miellyttävämpi kokemus:

Siippa teki tuon vadin voitelemalla peltitarjottimen liukkaaksi ruokaöljyllä ja koska siitä tuli niin hirmuisen hieno niin esittelen sen myös viime suven somisteissa:

Ja kun mies touhusi ilman liukastetta ja muottia pelkän pikkulapion kanssa niin tuloksena oli:

Sen tarkoitus oli olla tuhkakuppi, joka ei kaadu kovallakaan tuulella, mutta mies on ollut useita viikkoja käryttelemättä. Nyt se toimii sitten Kurt Linströmin tuulella kaatumattomana ruokakuppina. Olin pohdiskellut miten tuolle taideteokselle ja vasaralle olisi voinut sattua joku yhteentörmäys niin, että sen olisi saanut lavastettua onnettomuudeksi, mutta kun sitä aikani täyttelin Kurtin ruualla se alkoi näyttää loppujen lopuksi aika hellyyttävältä yritykseltä. Se on vähän kuin musteläiskätesti; välillä näen tuossa South Parkin Kennyn ja välillä muistelen miten aikoinaan väänsin ihan liian pienestä reiästä ihan liian ison pään ulos.

pikkumyyrä joka tahtoi tietää kuka ke 

htasi kakkia kikkareen hänen päähänsä. Suosittelen kaikille väsyneille vanhemmille hämärän rajamailla iltasaduksi. Siinä on sen verran viihdyttävä teos, ettei sitä ääneen lukiessa tarvinnut ajatella, että jossei taapero kohta ole unten mailla niin sitä alkaa järsimään kirjan kulmalla ranteitaan auki päästäkseen joka hemmetin ehtoo toistuvasta tuntien piinasta.

 riuska rion tuoksu

Olin sekoittelemassa tuoksua yhdistelmällä sambakarnevaaleja, lämpimiä öitä, hikeä ja kookosta. Sitten näin kirjaston parkkipaikalla Rio merkkisen auton. En sitten varashälyttimen pelossa ihan kiinni siihen mennyt, muttei se ainakaan tuosta puolen käden etäisyyden päästä mitenkään erikoiselta tuoksahdellut.

 kikkeli temput

Tähän antaisin sellaisen neuvon ettei kannata pitkässä kassajonossa kuluttaa aikaansa kysäisemällä kovalla, kimakalla ja kuuluvalla äänellä puolisoltaan "Miten miehet tekee jonkun helikopterin?"

käty bileet

 Huomenna meille saapuu rakas ja kovasti odotettu vieras. Saan yhden teistä ihanaisista lukijoista kyläilemään. Meillä on varmaankin sitten kämppä tyhjänä - bileet, koska olettaisin syyslomaa viettävän teinin livahtavan heti herättyään pakosalle ja mennessään mutisevan jotain keski-ikäisten huumorista.

hoitsu veti munan housuista

Saitko sää munaa? Viimeksi kun tapasin hoitajan sain vain kehuja tutkimuksesta selviytymisestä. Olisin kyllä ansainnut niiden kehujen lisäksi suklaamunan, karkkia tai tikkarin palkaksi. Ei, olisin kyllä ansainnut ne kaikki. Mulla oli pitkään tieto lannerangan tt-kuvauksen olevan edessä ja käytin sen pitkän ajan kasvattaakseni paniikkia. Ahtaanpaikan kammoiselle ihmiselle ajatus siitä miten joku tuuppasee kuusi äksää ja ällä kokoisen figuurini xs kokoiselta vaikuttavaan putkeen saa kädet etsimään paperipussia hyperventilaatiota odotellessa.

mitä katselette puolison kanssa sängys

sä? Herkimmät lukijat hypätkää suoraan seuraavaan lauseeseen;  puunväristä puolipaneelia. Kattoa, toisiamme tai telkkaria. Töllö on aiheuttanut meillä suuria tunteen purkauksia viime aikoina; neloselta tulee lasten Voice ja siinä esiintyi kertakäyttömukilla itseään säestävä artistin alku. Arttu Wee intoutui pyytämään esiintyjää seuraavalle levylleen. Minäkin sitten intouduin ja treenasin useita päiviä omaa showtani. Eihän se nyt ollut mitenkään verrattavissa siihen orginaaliin esitykseen ja biisinkin vaihdoin tietysti Artun lauluksi kun hänen levystään oli kysymys, mutta kyllä mun puolison reaktio oli vähän ylimitoitettu. Kuvitelkaa nyt sen farkku-Volvon sijaan vuorostaan tilanne missä äärimmäisen komean mieheni kauhusta laajenneet pupillit ovat tavoittaneet melkein hiusrajan ja kauhusta auki kangistuneet leukaperät ovat melkein tavoittaneet ne pupillit. Kuvitelkaa miten useita päiviä treenannut Kiki rummuttaa kertakäyttömukia ja sydämensä kyllyydestä lauleskelee ylitsevuotavaa ihailua, suosionosoituksia ja aploodeja odottaen eikä toinen sitten saa järkytykseltään kakistettua ulos: "Kulta, mä haluan sut mun tiimiin." Tästä meillä tullaan keskustelemaan vielä pitkään. Se oli vaan kuulemma niin yllättävä tilanne kun vaimo vetäisee ensin esiin kertakäyttömukin ja sitten kiekaisee lempikohtansa 
 "Sirpa löysi Elloksen kuvaston, eikä ollut viikkoon onneton."



 mitä kokeilla sängyssä
 
 Meillä on joskus harvakseltaan spesiaalipäivä ja suurena rakkauden tekona annan puolisolle maksakastiketta. Ja vielä suurempana rakkauden tekona teen sen soossin itse. (Siis miehelle, joka ei pysty nauramatta sanomaan "Kulta, mä haluan sut mun tiimiin." Todellista lovea.) Ostan sen kelmun alla tutisevan peffalta tuntuvan kammotuksen, kosken siihen ällötykseen ja heitän pannulle. No, tästä kaikesta on seuraamuksena mun tänään aikovan sängyssä kokeilla tehdä peitoista mahdollisimman korkean vuoren itseni ja puolisoni välille. 
Siltä varalta, että se spesiaalipalvelua saanut puoliso tsuhauttaa ilmoille maksakastikkeen tuoksuisen paukun...