Joskus sitä vedellään paljaaltaan.

Sain Taralta Taloni maalla - blogista ystäväkirjahaasteen. Kiitos. Eteenpäin tämän sinkauttaisin Nooralle Together in Wonderland -blogiin.


Lempinimi?

 Kiki, joka juontaa juurensa lapsuudesta kun pikkusiskoltani ei kieli taipunut ärrään eikä ässään.

Löytyy toinenkin muinainen lempinimi; Lähdin aikoinaan opiskelemaan kartalla hilseeltä näyttävältä Palus nimiseltä paikkakunnalta, joka ei ollut edes Jumalan selän takana vaan Hänen peffansa alla. Suuressa maailmassa olin sitten kauppisvuosina se Paluksen tyttö eli sepalustyttö.

Rakas puolisoni yleensä kullittelee, joten hiljakkoin sain voimakkuudeltaan hirmumyrskyksi luokiteltavan mustasukkaisuuden puuskan. Miesraukka käytti ystävänsä kanssa puhelimessa jutellessaan ristimänimeäni ja kun olen siihen kultaan tottunut niin tivasin mieheltä ilman raivostumistakin kimakalla ja kovalla äänelläni kenenkäs vosun kanssa hän on käynyt reissussa? Vaikka yleensäainaniinjärkeväpuoliso lapsellisuuksissaan muuta väittää niin ei kohtausta lähikaupan parkkipaikalla todistanut oman arvioni mukaan kuin yhden käden sormilla laskettava väkijoukko. Puolustuksekseni todettakoon se, ettei puoliso osaa nimetä vuotta jolloin olisin edellisen kerran ollut aikuisten oikeasti mustasukkainen ja se seikka, että edellisistä puolukkapäivistä oli 28 vuorokautta.

 Kalsonkien malli stringit vai jättikset,

 puuvillaiset vai silkkiset?

Puuvillaa eikä yhtään elastaania mitä yleensä ujutetaan kaikkiin kalsonkeihin. Olen niin herkkähipiäinen, että saan hiivatulehduksen jo melkein siitä kun radiossa soi Elastisen biisi.

Peräpukamat voidaan sitoa, mutta jos sellaiseen operaatioon joskus ajaudun niin mielummin annan tohtorin hirttää ne kuin suoritan vahingossa tee-se-itse toimenpiteen stringin narulla. Siis puuvillajättikset.

 Kahvi vai tee ja minkälainen kahvi tai tee?

Olen liittynyt hihhuleihin ja ryystän kaffeeni kofeiinittomana.

Lempiherkku?

Etikkasipsit, jogurttipapaija ja taskulämmin vaniliakokis. Cittarin jenkkihyllystä löytyvä muffinssien kuorrute, jota vetelen paljaaltaan ilman sitä muffinssia lusikalla suoraan purkista. Sitten makaan kyljelläni sängyssä voihkien, pyydän tuomaan oksuämpärin ja pakotan miehen vannomaan ettei hän ikinä koskaan anna mun ostaa sitä mönjää.

 Paras tuoksu?

Viimeiset 16 vuotta olen sanonut ei, mutta siippa otti kovan aseen käyttöönsä ja väpätti alahuultaan. Häkellyin ja lipsautin suustani vahingossa joon. Nyt meillä on sitten pihassa moottoripyörä. Mutta siihen tuoksuun; Mies, jonka kaulakuoppaan on tarttunut tuulen tuiverrusta, aavistus bensaa, nahkatakkia, vähän pakokaasua ja tupsaus vaniliasikaria.

Lempielokuva?

Puolison kesäloman aikana ohjelmistossa pyöri Ei kiitos! ja Fifty Shades of Grey. Siippa uhkasi keskeyttää lomansa jos pakotan katselemaan enää yhdenkään filmin ja lapsukainen uhkasi vaihtaa kotiosoitetta jos yllättää meidät toistamiseen tuijottamasta aikuisviihdettä.

Lempieläin?

(saa olla vaikka oma ukkokin)

Hän on tietenkin Kurt Linström ja on tässä palanen omaa ukkoakin.

Tänä suvena Kurt on oppinut uuden tempun ja huomannut miksi tehdä  muuta kun voi syödä keksiä? Jotta vihaiset eläinaktivistit ei järjestä mielenosoitusta meidän pihalle niin mainittakoon ettei hänen anneta toistaa temppua. Ihana tekosyy ostaa jokainen eteen osuva purkki, jossa on Cookies-teksti. 

Lempimatto?

Meille ei vuosikausien yrittämisen eikä lapsettomuushoitojen jälkeen koskaan tullut pikkukakkosta. Olen haavan kanssa jo aika sinut, mutta puolisoni arpeutui lapsettomuudesta. Siis ihan kirjaimellisesti eikä henkisesti. Muksu nukkui samassa huoneessa ja meitillä oli mummovainaalta peritty karkea villamatto olkkarin lattialla. Kalenterin määräämä usein toistuva hinkkaus ja kitka sai aikaan kroonisen ihottuman siipan polviin ja sitten ne meni ja tulehtui.


Lempiseen käytetty matto oli kermanvärinen ja siinä oli reunoilla vanhan rosan värisiä koristuksia. Se ei ollut ihoystävällinen, mutta istui sisustukseen täydellisesti. Aina siihen asti kun se meidän lapsi ryökäytti siihen punajuurioksennuksen.

Näetkö unia vai uneksitko tyhjää vaan?

Olen hereillä ollessani suunnistusvaistoiltani sitä luokkaa, että mut voi postilaatikolla pyöräyttää kolmesti ympäri enkä osaa enää takaisin kotiin. Valitettavasti olen nukkuessani samanlainen ja jatkuvasti toistuva teema unissa on etsiytyä kotiin onnistumatta milloin mistäkin.

 Mukavin naistenlehti?

Kun on pahaa aavistamatta työntänyt kätensä postilaatikkoon ja sitten vetäissyt sieltä julkaisun joka on lähetetty omalle lapselle ja jonka kannessa lukee Ruotuväki niin mikä tahansa naistenlehti on mukava.

 Kolottaako?

 Pääsin mukaan kroonisesta kivusta kärsivien ryhmään ja vaikka suhtauduin mindfullnesiin ja rentoutumisharjoituksiin älä jauha paskaa anteeksi mitä? - asenteella niin apua on ollut todella. Suosittelen. Ryhmään saa lähetteen ainakin Kipupoliklinikalta.

Jos ei kolota niin jolkottelen vauhdikkaasti hakemaan verenpainemittaria varmistaakseni sykkeen löytymisen tarkistaakseni olenhan edelleen elossa.

 Paras apuväline?

Tartuntapihdit on jatkuvassa käytössä.

 Vanhuudenpäivän haaveet?

Niistää, syödä kourakaupalla allergialääkkeitä ja ottaa kissa. Olen siinä iässä saanut työnnettyä maailmalle oman allergisuuteni tuplapottina perineen jälkikasvuni.

 

 Lottovoitto vai ikuinen elämä?

Lottovoitto.

 Suurin kammosi?

 Maksalaatikko, hammaslääkäri, sudenkorennot, joulupukki, ihmisellä täytetyt mainosmaskotit. Ahtaat paikat. Pimeys. Siilin ruokkiminen niin pulskaksi ettei hän pääse enää kerälle. Antibioottiripuli.

Tänään kammoan mielikuvaa missä kävellen AC/DC konserttiin mennyt siippa on kumonnut yhden tuopin liikaa ja joudun ajamaan vastavirtaan kun kymmenet tuhannet ihmiset rynnii ohi tietyömaan. Hienoa Hämeenlinna. Tässä mielikuvassa olen muutamassa kymmenessä lukijan kuvassa mitkä julkaistaan iltapäivälehtien sivuilla ja fasebuukissa jaetaan otosta, jossa olen naama nyrtyllä auton ratissa poikittain radalla ja kieltäydyn tekemästä mitään kun en kerran osaa.

En pysty nyt lopettamaan kun aloitin;  Meillä tupsahti tupaan paikalle pyytämättä tullut vieras, joka koki oikeudekseen kommentoida meitin keittiön ikkunoita adjektiivilla "paskaiset".  En ole nöyryytyksen jälkeen pystynyt kutsumaan ystäviä kotiini. Sen sijaan olen pystynyt käymään ammatti-ihmiselle poraa roinottamassa miten rullaan käsipyyheet tyhjien talouspaperihylsyjen ympärille millilleen tasamuotoisiksi pinoiksi ja voisin koska vaan syöttää pesueeni roskiskaapista, koska siellä ei ole tahran tahraa. 

 
 Kun niistä kalsongeista oli äsken puhetta niin ei voi huomautella siisteydestä naiselle, joka roikottaa pikkuhenkareissa tangolla tissihenkselit ja ekstralargen persuksen peitteet väreittäin koodattuna.

 Kammoan ajatusta, että paskasetikkunatgate on pysyvästi naarmuttanut kätevän emännän kilpeäni.  


Tätä nyt tulee vaan, tämä on kuin se antibioottiripuli;  Jäädä FarmVillessä sijalle kaksi viikon farmaritaistossa. Olla kirpparilla ja nähdä jonkun toisen nappaamassa käteensä jotain mielenkiintoista. Olla samaan aikaan kassalla ja kuulla sen mielenkiintoisen maksavan kaksikymmentäsenttiä. Jos digiboksin tallenteet mahtuu yhdelle sivulle. Suorittaa suursiivous ja löytää levyhyllystä alla oleva. Syyttää siitä siippaa ja saada vastaukseksi ettei hänellä ollut cd-soitinta yhteenmuuttaessa. Tajuta se omaksi ostokseksi.
   

Se kun mutsini tykkää tsuhauttaa kaupassa ja syyttää sitten isoon ääneen mun pieraisseen.
Törmätä eksmieheen kun hiukset olisi pitänyt pestä eilen ja jalassa on tuulihousut.


 Lempiaine?

Rakastan ammattikäyttöön tarkoitettua Bio Luvilia ja Vanissin valkaisijaa isolla ärrällä ja suurella tunteella. Niistä tulee yhdessä sellainen aine, joka räjäyttää tahrat irti mistä tahansa minkä saa ahdettua pesukoneeseen. Rakastan sitä coktailia niin innokkaasti, että tungin kumpaakin laatua lievää väkivaltaa harjoittaen reilun kolmen desin verran koneen pesuainelokeroon päiväpeiton kylkiäiseksi. Jauhemäärä muuttui köntsäksi ja vesi alkoi suihkuta lokerosta melkoisen kovalla paineella. Hätäpäissäni yritin tukkia pulppuavaa geisiriä heittäytymällä leveän lantioni kanssa pesukoneen päälle. Kun vihdoin tajusin vetää pistokkeen irti seinästä ja kääntää hanan kiinni asentoon niin rimpautin hätääntyneen pelasta päiväpeitto - puhelun siipalle. Mies kehtasi nauraa ja kysellä josko mitenkään kestäisin odottaa työajan ulkopuolelle? Se ei kuulemma vaikuttanut pyykkiongelmalta kun huohottava vaimo soittaa ja sanoo:
 "Tule nyt äkkiä kotiin, mulla on täällä toosa ihan märkänä."


 

Neulottu kalukukkaro

Se on taas aika paneutua googlen kautta tulleiden hakusanoihin:


rakas sinusta on tullut pullukka kiki

Mikä ihana imartelu; hetken aikaa kuvittelin saavuttaneeni jo painoluokan pullukka ja taputtelin itseäni olkapäille. En ole Kiki, joka osallistui kyseiseen ohjelmaformaattiin. Jos puolisoni vihjailisi telkkarissa mun muuntautuvan itselleen mieleisemmäksi vaimoksi nipistettyäni raejuustoa-rahkaa-harmaita broilerinfileitä-ruokavaliolla horisonttaalisesti haastavasta persauksestani muutaman sentin verran niin ne olisi viimeiset sanat mitä meidän välillä vaihdettaisiin.

viisari värähti

Ei mitään hätää, se on ihan luonnollista, joskus niin vaan käy. Olet ehkä nykyaikainen diginatiivi etkä ole koskaan törmännyt analogiseen kelloon. Niitä on sellaisiakin malleja missä se viisari aina sekunnin välein värähtää. Oho, sain tungettua kaksi vaikeaa sanaa samaan lauseeseen.

karppitoffee

 Mun karppaustiedot on vaillinaiset mutta yleisesti ottaen olen painonhallinnassa teoriapuolella ammattilainen: Parhaan otannan saat näppäilemällä hakusanaksi online candy sugar free. Jotta vältyt katastrofilta (Olet ladannut virtuaaliseen ostoskoriisi täydellisen kattauksen ja toimitusmaa on Kanada.) niin tutkaile ihan ensin lähettääkö kyseinen firma suomeen.
  

Sokeriton toffee on pelkkää väriä ja ilmavaksi vatkattua makeutusainetta eikä mun vuosien kokemuksen mukaan mikään muu ravinto aiheuta samanlaista laksatiivisten vaikutusten ilotulitusta. Jotta vältyttyisit vielä pahemmalta mielipahalta kuin se ettei Finland löydy toimitusmaista niin kannattaa ennen paketin perille saapumista varata kotosalle valmiiksi runsain mitoin vessalukemista, kalleinta löytämääsi hajustamatonta sekä kuviotonta shaissepaperia ja jotain äkilliseen ripuliin tarkoitettua valmistetta. 

Hopeasijalle tässä kilpailussa sijoittuu sokerittomat vaahtokarkit. Pussillinen näitä ja kakkoselta tulee aika monta uutislähetystä.

kikkeli piiloon suomi24

Tyhjennä sivuhistoriasi ettei tarvitse nolostua jos joku aikuinen huomaa sun kirjoittaneen googleen kikkeli.

sain kovaa

Niin olen saanut minäkin ja minä otin sen vielä poskeenikin. Oliko se sun kovasi mahdollisesti kätketty Liiterin kebabin joukkoon? En halua edes ajatella oliko se kova yritetty jauhaa sinne lihan joukkoon ja mitä se oikeastaan edes oli. Hyi, hyi, hyi.

rumat varpaat

Tästä tulee nyt pitkä sepustus, mutta kyllä tässä maaliin päästään:

  Vetäise yllesi toppatakki ja matkaa Hämeenlinnaan Kauppakeskus Goodmaniin Mark & Spencer myymälään. Suunnista kohti kaikista kiinnostavinta nurkkaa, sitä jossa majailee syötävien tuotteiden hyllyt. Ohita matkalla makeisnäytteitä jakeleva myyjä ja jos noudatit ohjettani toppatakista niin myyjä saattaa vääntää naamansa norsun v*tulle ja sitten kääntää selkänsä. Hän saattaa vilkaista olkansa yli varmistaakseen oletko sinä kapinen kansalainen jo mennyt ohitse? Aikasi kun olet tätä asiaa pohdiskellut niin päässäsi ehkä naksahtaa ja päädyt lähettämään sähköpostin:


Hei!

Kypsässä  (tähän oma ikäsi) vuoden iässä olen nyt päätynyt tekemään elämäni ensimmäisen valituksen suoraan sinne minne valitus kuuluu:

Kävin eilen kauppakeskus Goodmansissa ja Teillä oli siellä maistiaisten jakaja, jonka aamumuroihin oli ilmeisemmin joku käynyt kusemassa. Vai oliko ehkäpä niihin makeisiin kustu, koska niitä niin tarkoin varjeltiin? Kuvailisin myyjän käytöstä yhdellä sanalla ja se sana on törkeä. En varmasti kuulu teidän kohderyhmäänne toppatakissani, mutta eipä siellä kassalla myöskään paremmin pukeutuneita bättre folkkeja näkynyt kun kävin toista sataa euroa Teidän tiskiinne latomassa.

Seuraavalla kerralla laitan ylleni vähän parempaa Seppälää ja toivottavasti siellä ei enää irvistellä. Olisin nyt kuitenkin varmuudeksi tiedustellut vaatekaapissani roikkuvasta takista, jossa on kasmiria 30 % ja villaa 70% niin saako sellaisella pompalla tulla ostoksille? 


 Pukeudu raivopäissäsi siihen nuttuun jota et milloinkaan käytä kun et tiedä voiko sen pesettää ja joka pohkeeseen ulottuvana on alati vaarassa jäädä auton oveen väliin. Vedä jalkaasi puristavat nahkajalkineet huomattuasi pitkän palttoon näyttävän lenkkareiden kanssa melko silmiinpistävältä ja tässä ei nyt tavoiteltu massassa erottumista. Mene ja marssi mielenosoituksellisesti muutama kierros Mark & Spencerin myymälää ympäri ja vedä kasvoillesi ilme "Tämä on sentään isolta kirkolta Mannerheimintieltä ettäs maalaiset tiedätte!"
 Saa niistä hienostelukengistä sitten ukkovarpaaseesi ärhäkkä kynsivallintulehdus.

Mene lääkäriin joka kehoittaa sut liottamaan kirkuvan punaista ja turvonnutta varvasta kaliumpermangaattijauheella. Varaudu apoteekin henkilökunnan hämmästykseen kysellessäsi jauhetta itsellesi, nykypäivänä tököttiä käytetään lähinnä koirilla. Kun apteekissa varoittavat sen aineen värjäävän kaiken niin ota se niin, että se värjää aivan kaiken kylppärin matosta suihkukaappiin. Tee kylpyvesi valmiiksi ja nostaessasi kinttusi liemestä huomaat pohjaväriltään kirkuvan punaisen varpaan liukuvärjäytyneen tumman puhuvasta liilasta hentoon syreenin. Samat upeat sävyt tulet löytämään myös säärikarvoistasi ja jalkaterästäsi. Se saattaa olla läheistesi mielestä tosi tosi hauskaa.

Muutaman kylvyn jälkeen saat tasaisen tuloksen kinttuusi. Matosta ja suihkukaapista sanoisin meillä nyt olevan sekä uusi matto että suihkukaappi. Koska aikaansaamasi sävy on lähellä Hiljaisen viikon liturgista väriä niin ollessasi parisuhteessa voit uhkailla puolisoasi hiljaisella viikolla jos kuulet vielä kerrankin koululaisvitsin "Kaksi mummoa meni mustikkaan, toinen ei mahtunut." kun sellainen mielikuva herää siitä pullistuneesta uuden värin saaneesta ukkovarpaastasi.

Mene taas apteekkiin ja osta pihkalakkaa. Leikkaa kotosalla vihreästä villasukasta kurkistusaukko uudelle perunalle jonka lääkäri on ohjeistanut tarvitsevan paljon ilmakylpyjä. Sivele pihkalla varpaasi ja vetäise jalkaasi sukka joka saattaa vaillinaisista ompelutaidoistasi johtuen purkaantua reunoistaan. Kun sitten illalla tuijotat tummaa viinirypälettä muistuttavaa palleroa johon pihka on liimannut puolet vihreästä villasukasta ja nypit irti karvalankamatosta irronnutta nöyhtää niin siinä sulla sitten on ruma varvas.


Blogistaaniassa täytyy aina ilmoittaa maksetut mainokset; Mark & Spencer sai nyt tämän mainostuksen ihan ilman lahjuksia. Kun en sitä saakelin karamelliakaan saanut.



kikis home

Nämä on oikein tuplahomeet; Varastoon kuivumaan unohtuneet kookospähkinän puolikkaat mistä piti tulla lintulaudat.

ystävänpäivänä pullaa kaikille

Tule meille vaan meillä ei leivota, mutta tarjoilen sulle kaupan pullaa. Hurautat vaan Hämeenlinnan Mark & Spencerin ohi ja sitten vasemmalle. Paitsi jos haluat ne rumat varpaat.

Pyöräytin hiljakkoin viimeiset baakkelssini; Olin pullantuoksuinen kotiäiti ja tarjoilin koulusta palaavalle muksulle tuoretta nisua. Tämä on niin hämmästyttävää, että haluan sanoa sen toiseen kertaan; Olin pullantuoksuinen kotiäiti. Lapsi söi niitä useamman ja tuumailin seuraavalla kerralla pyöräyttäväni voisilmäpullia, koska muksu voiteli eväitään margariinilla. Tein jo selälleni sopivaa kevyttä aaltoliikettä samalla kun suunnittelin esiliinan hankkimista ja leivontablogin perustamista. 
Sitten se muksu kysyy minkä takia olen laittanut sämpylän päälle raesokeria?

neulotut kalukukkarot

Riippuu kalun koosta mutta jos se ei mikään jättimäinen meisseli ole niin sitten osaan antaa ohjeen:
Ota tarpeisiin sopivaa lankaa. Tee pieni solmu, virkkaa sitten 6 niitä silmukoita mitä opetettiin ala-asteella. Luulen niiden olevan ketjusilmukoita mutten uskaltanut suuni saippualla pesemisen uhalla kysäistä neuvoa kalukukkaroista mutsiltani, joka puhuu virkkauskieltä. Niiden silmukoiden reunaan tulee pullistuma kun käännät aavistuksen sitä ketjujonoa. Työnnä jokaisesta reiästä mistä vaan saat mahtumaan virkkuukoukku läpi ja tee lisää silmukkaa.

 Pienen kalun voi peittää melko helposti koska suoriuduin tehtävästä alle tunnissa. Luulisin hyvän säännön olevan, että kun teet niitä ketjusilmukoita niin vertaile tehtyä määrää peitettävän kohteen ympärysmittaan. Virkkaa muutama yli tarpeen niin ei tule ahdinkoa kalulle eikä sitä tarvitse survoa kukkaroon. Mulla ei tosin kyllä ole paljoakaan kokemusta pienistä vaan enemmänkin suurista kaluista. Nykyisin nekin on valitettavasti multa kielletty koska ainaniinjärkeväpuolisoni vastaa tiedusteluihin porakoneen sijainnista ettei sun kulta tarvitse sitä tietää. Alkaa sitten vielä muistuttelemaan miten meiltä löytyi Taistelevien Metsojen takaa reiän vierestä sen seitsemän kaveria, jotka tärskäytin väärään kohtaan.

Kyllä tuonne sujahtaa ainakin sellainen työkalu, jolla voi kiristää silmälasien sankoja.



Tästä pääsenkin sujuvasti eteenpäin: Kävin viimeksi optikolla vuonna -80 ja jotain. Siellä tehtiin silmiin tsuhautus josta en tykännyt enkä ole sen jälkeen mennyt. Rakas mieheni esitti liikenteessä tyhmiä "Mitä tuossa kyltissä lukee" tyyppisiä kysymyksiä ja koska oltiin jo kohdalla kun osasin vastata arvoitukseen ainaniinjärkeväpuoliso tilasi meikäläiselle ajan näöntarkastukseen. En ymmärrä miksi mun pitäisi tietää mitä jossain kyltissä lukee koska täysin vailla suuntavaistoa se on aivan sama vaikka tietäisin.


Kun olin varmistanut kahteen kertaan optikolta ettei mua tsuhautella annoin tehdä sen tarkastuksen. Ihminen kuulemma tottuu huonoon näkyväisyyteen, mutta olin tottunut todella hyvin. Päättelin sen optikonkin esittäessä mun makuun tyhmiä kysymyksiä autolla ajamisesta. Koettelemuksen lopuksi piti valita vielä sangat ja myyjä tiedusteli minkälaisia olin ajatellut. Kerroin sitten mitä en halua ja sain mieleiset kakkulat, jotka ei ole yhtään samanlaiset kuin tietyllä laulaja-kansanedustajalla. Kummastelin myyjän ilmettä ja tunsin itseni ikivanhaksi koska osaan laulaa "Mä maalaispoika oon". Valittelin turvamiehenä tsuhautuksen varalta makutuomarina mukana olleelle miehelle miten olen ikäloppu kaakki ja käytin vertailukohteena ihmistä jonka suosion huippu oli ennen myyjän syntymää. Puoliso lohdutteli ettei se siitä varmaankaan johtunut. Se saattoi kuulemma johtua siitä kun olin ilmaissut tarpeeni sanoin:
 "Ei mitään Mikko Ilotaloja."

Auki lepattava veeaukko.

 

Sain Maijalta Rynttyliisan kotkotukset - blogista haasteen, Kiitos. Mää sitten tykkään näistä vaikka yksi kysymys venutti ja paukutti minimaalisen huumorintajuni rajoja. Olen lukenut laadukkaan postauksen vievän aikaa yli tunnin ja osio 4 askarrutti ja aiheutti päänvaivaa useammankin kierroksen kellon viisareissa, joten tästä sitten taitaa lähteä tämän blogin jo toinen laatupostaus:

1. Mitä tekisit palaselle raakaa maksaa?

Tökkisin etusormellani ja päästäisin tärykalvoja puhkovan kirkaisun jos siinä olisi vielä kalvo tallella. Pahimmasta järkytyksestä selvittyäni ottaisin esiin pumpulia ulko-oven viereen valmiiksi lapsukaiselleni, jonka sisuskalut ei kestä maksakastikkeen tuoksua ja hän tukkii pumpulilla röörinsä. Sitten kokkaisin palasta puolison sanoja lainatakseni jumalaisen hyvän kastikkeen. En tiedä onko lausunto miten puolueeton kun en osaa äkkisiltään sanoa mitään ihmisravinnoksi tarkoitettua, jota en laittaisi suuhuni mielummin. Loppupäivän kieltäisin miestä hengittämästä mua kohden ja tiedustelisin jos ja kun on mahdollisuus sängyssä tapahtuvaan maksasoossin tuoksuiseen tsuhautukseen niin muistaahan hän meillä olevan sohvallakin hyvin tilaa yöpyä.


Maksan antajasta riippuen saattaa suusta livahtaa huomautus miten kyseisen raaka-aineen käyttö vatsalaukkuni näkökulmasta menee kategoriaan "Kun Tomppa Cruise söi istukan."



2.  Jatka lausetta: Jos avaruusmatkailu olis arkipäivää, niin...

 ahtaanpaikankammoisena en siihen osallistuisi. Sukkula Venukseen saa pelkkänä ajatuksena mut hapuilemaan puseron kaula-aukkoa isommalle. Ei sen takia, että näyttäisin Kikin sijasta Kikalta vaan saadakseni keuhkoille laajemmin hengitystilaa.

3. Minkä nimen antaisit kanalle?

Tykkään kovasti pelata FarmiVilleä fasebuukissa kun se on ainoa paikka missä puutarhani kukoistaa rikkaruohottomana ja vaot on viivasuorassa viikkoja istutuksen jälkeen eikä FarmiVillessä ole yhtään alaikäiselle kaljaa tyrkyttävää paskanaapuria. Siellä saa kasvattaa kanoja omassa karsinassaan ja muutaman eri tempun jälkeen saa antaa uudelle tulokkaalle mieleisensä nimen. 
Ristin kanat nimellä Tukserous.

4. Mitä tapahtuis jos suutelisit sun naapuria?

No mutta Maija, mehän ollaan ystäviä. Tällaisia tuumailemalla heräilen öisin painajaisiini eikä mikään tahranpoisto valkaise mun paitulin niskaan piintynyttä tuskanhikeäni.

Jos näin kävisi niin sitten pihassa starttaisi muuttoauto ja jäisin iloisesti vilkutellen hoilottamaan jäähyväisiksi  "Jo muuttoauto matkaan käy" lainaten Riki Sorsalta Muuttohaukan säveltä. Mitään muuta selitystä en osaa kuvitella tämän suuntaiseen tunteenpurkaukseen.

Jos suutelisin meidän yläkerran naapuria saisin sanoa imutelleeni moottoripyöräilevän liivijengiläisen kanssa. Musta tulisi heti varmaan paljon katu-uskottavampi räyhäkkä ämmä. Ainaniinjärkevänpuolison mielestä sitä uskottavuutta vähän hapertaisi yläkerran naapurin nahkaliivin selässä oleva teksti "Gospel Riders"

5. Kissan kakka vai koiran oksennus, kummanko mialuummin siivoisit?

Jos se ei ole mun matollani niin sitten ei ole väliä. Jos se on mun matollani ottaisin siihen sitten mieluiten kerättäväksi mahdollisimman kuivakan kissan jättämän pökäleen.

6. Mikä oli piänenä lempiväris ja mitä tykkäät siittä nyt?

Vaaleansininen. Aikoinaan sain yliannostuksen kun koko huusholli oli sininen ja se oli pitkään ei ei ei ei.  Nyt olen päästänyt muutaman läiskän takaisin kyllä-listalle.

Lempiläiskäni on kesän mökin kuistilla viettänyt hempeän värinen tyyny, jonka tekijä löytyy Outi´s life - blogista. Outi on kovasti rakas, mutta jos jos linnunkuvalla varustetun huonekaluliikkeen mainoksessa alkaa kokoomuksen värinen nahkasohva kuiskailemaan mun nimeäni ja kutsumaan ostoksille niin joudun laittamaan tyynyn pesukoneeseen värinapin kanssa ja karsimaan sinisen.

7. Mitä laitat lättyjen päälle?

Yleensä aika monta Eetä. Kaupan kermavaahtoa, kaupan hilloa ja jotain etäisesti vaahterasiippia muistuttavaa. Jos on ollut -50% lappuja niin se lättykin saattaa olla jonkun muun kuin mieheni paistama.

8. Mimmonen on kamalin kuva joka susta on otettu?

No mutta Maija, me ollaan vieläkin ystäviä. Ja nyt mun täytyy laittaa semmoinen tänne. En sittenkään laita kun se on puolison räpsäisemä yllätysotos uudella puhelimellaan. Kukaan ei halua nähdä kun istun Tallinnan lautalla vessassa. 
Paitsi ilmeisesti mun mies kun sellainen kuva on pitänyt ottaa.

Kun suvi oli suloinen meikäläisen lantuvilla keikkui 25 kilon lisälasti tähän kevääseen verrattuna. Olen pohdiskellut miten olen päässyt kulkemaan, koska jos mulle tuupattaisiin tuo kilomäärä selkäreppuun sokeripusseina niin se saisi mut kellahtamaan selälleni ja sätkimään kuin sittisontiainen. Tämä kuva selvittää arvoituksen, lisämassa on tainnut olla kerääntyneenä sormiin, joten jalat on kantaneet ja selviytyneet urakasta.

Lapsi harvemmin puuttuu asuvalintoihini, mutta tämän kombon suhteen hän ilmoitti mun vieneen mökkieleganssini äärirajoille. Näytänkö tuossa kuvassa Petri Nygårdin ja Juice Leskisen geenien sekoitukselta?  Ja onko teidän mielestä pakettinarulla kokoonharsittu teepaita nyt jotenkin paha jos vaihtoehtona on auki lepattava veeaukko ja auringon käristämät utareet?

9. Mitä lehmä sannoo?

 Tämän asian ajattelin painaa unohduksiin, mutta ties miten moni lapsukaiseni sadoista fasebuukkikavereista sen ehti lukea lapsukaisen seinältä, niin mitä tätä peittelemään. Vastaan tähän nyt sitten ihan rehellisesti; Viimeksi lehmä sanoi mun olevan ihminen, joka on aivopessyt jälkikasvunsa luulemaan olevani hyvä äiti. Olen kuulemma peitellyt synnytyksen jälkeistä masennustani. Joo, olen tehnyt sen kätkemällä asian ovelasti tuohon bloggerin profiiliini. Kukaan ei varmaan koskaan sitä huomaa.

Mua pistää vituttamaan tälläiset asiat ihan huolella. Asenne, että avun hakeminen tekee äitiydestä viallista saa mut niin raivoihin ettei mitään määrää. Minä tarvitsin apua ensimmäiset kaksi kuukautta ja jaloilleni pääsin lääkityksen voimin. Työllistin kodinhoitajia, anoppia ja mutsiani koska en uskaltanut jäädä kaksin muksun kanssa. En häpeä yhtään, enkä peittele asiaa. Olisinko jotenkin parempi äiti kun tilanne olisi ajautunut siihen, että meistä olisi tullut muutamaksi päiväksi se lööppi mitä kauhistellaan kahvipöytäkeskusteluissa? En kulje päivittäin mukulani perässä ja varmistele onko hän varmasti tietoinen synnytyksen jälkeisestä masennuksestani, muttei se tee minusta huonoa äitiä.

Lehmä sanoi puolisoni kasvattaneen lapsen yksinään. Minä tarvitsin vanhemmuuteni avukseni vilkkaiden lasten vanhemmille tarkoitetun kurssin perheneuvolassa kun lapsukainen ollessa neljän vanha. Sitä ennen oli muksu kuskattu turhaan kaksi viikkoa Lastenlinnaan tutkimuksiin. Peittelin tätäkin asiaa todella ovelasti antamalla paikallislehdelle haastattelun kun perheneuvolasta kyseltiin saako yhteystietoni antaa toimittajalle?  Olin kuulemma ykkösvaihtoehto enkä usko sen johtuneen mun tavastani vastata ympäripyöreästi, yltiöpositiivisesti ja äitiyden karikoita kiillottaen.

En kulje päivittäin lapsukaisen perässä varmistelemassa onko hän varmasti tietoinen näistä asioista, koska muksuni on lopen kyllästynyt kuuntelemaan tarinaa kuinka hänelle tuli paluureissulla Lastenlinnasta pahimmassa ruuhkassa moottoritiellä välillä Helsinki-Hämeenlinna pissahätä ja käskin lorotella isommat paineet tyhjään kaffeemukiin. Käskin myös fiksuna tyhjentää lastin kaatamalla se muki auton ikkunasta ulos samalla kun huristelin 80 kilometrin huikeassa tuntivauhdissa. Huomasitteko, toistan, 80 kilometrin huikeassa tuntivauhdissa.

Kusi voi todellakin nousta päähän. Ja oveen, penkkiin sekä niskatukeen.

10. Mistä usseimmiten johtuu huushollisas leijuva paha haju? Vai tuaksuuko teillä aina kukkasilta?

Useimmiten se johtuu meitin ja naapurin keittiön erottavasta postimerkin kokoisesta eteisestä ja vanhasta vetoisesta talosta. Meillä on oikein harrastuksena pohdiskellä mitä siellä syödään? Jos mies kyökkii niin todennäköisin syin epäilty on wokki, jossa on vesikastanjaa. Jos minä kyökin arvaus osuu makaroonivelliin ja jos lapsi kyökkii niin vastaus on ettei se taida olla pitsaa.

 Kun meillä tuoksahteli samaan aikaan savustamisen jälkeen pesemättä unohtunut uuniin lämpiämään lykätyn pellin aromi ja askarrellessa ilmaan suihkuteltu sablooniliima niin meidän perhe kyllä veti leijuvien pahojen hajujen kultamitalin tyrmäyksellä ensimmäisessä erässä.



11. Mitä vastaisit mukulalle joka jankuttaa, että "mitä päätön tarkottaa"?

Oi, sanoisin mukulalle; Tiedätkös kultaseni sen lastenlaulun "Ei  korvia, ei  korvia, ei häntää ole niil" ja sitten viittilöisin kädelläni päätäni kertomaan ettei ole niitä korvia. Lauluääneni pelästyttämänä keskivertomukula on lähtenyt jo ensimmäisen ei korvia - säkeen aikana jankuttamaan mahdollisimman kauas meikäläisestä ja olisin delegoinut asian jollekkin itseäni viisaammalle aikuiselle.


Oman muksun ollessa yksityisasioillaan käytin miestäni hyväkseni ja marssein hänen eteensä ja tiedustelin "Mikä on kysymys?" Miehen mielestä kysymys oli pitäisikö ostaa uusia vaatteita, koska pystyin työntämään neljä sormeani ulos trikoiden persauksessa olevasta reiästä kun havainnollistin häntää ole niil.


Mun mukulani ei tätä jankuttanut, mutta kun hän tuli kotosalle niin sai toimia vastentahtoisena suppeana testausyleisönä. Hän on altistunut 18 vuoden aikana joikaamiselleni sen verran monesti ettei kilahdusta tapahtunut kuin vasta siinä vaiheessa kun esitys eteni kohtaan, jossa vuorossa oli peffastani työntyvä viittelöinti. Koko loppuillan hän reagoi jokaiseen lähestymisyritykseen sihisemällä hampaiden välistä  "Mene nyt v*ttuun mun huoneestani."


Joskus elämässä tulee hetkiä jolloin on parasta olla kysymättä, koska ei halua tietää vastausta. Mulla oli sellainen hetki kun jätin tiedustelematta ettei kai sillä lapsukaisella mahdollisesti vaan ollut tietokoneen kamera päällä?

Pim pim pim pim pim pim pam

Kystien poisto on takanapäin; oli pelottavan kummallista olla samoilla sairaalan nurkilla melkein tunnilleen tasan 18 vuotta siitä kun olin tullut synnyttäneiden osastolle. Ensimmäisellä kierroksella tosin pusersin 3730 grammaa ulos emättimestäni, joten vaihtoehtona nukutus ja munasarjakystat historiaa oli varsin kivuton toimenpide.


Olin vielä parinkymmenen kilon verran yli sallitun painorajan ja olisi pitänyt tehdä Tampereen reissu kun siellä on punkeroista selviytyvä robotti, mutta pääsin muutamalla reiällä eikä avoleikkausta tarvittu. Luulin ensin niitä tähystysreikiä olevan kolme kappaletta, kunnes kotosalla huomasin alimpaan vararenkaaseeni ilmestyneen "Onko pullataikina tarpeeksi kohonnut? Työnsin sinne sormeni"  - kraaterin. (En rehellisyyden nimissä itse harrasta pullan leipomista, mutta olen nähnyt anoppini tekevän baakkelsseja.) Peiliä apuvälineenä käyttäen löysin sitten kuopan pohjalta vielä neljännet viillot. 18 vuotta sitten kun kotiuduin muksun kanssa sairaalasta niin päähäni pälkähti tosi tyhmä idea käyttää silloinkin tempussa peiliä apuvälineenä ja kurkkasin sinne mistä olin sen mukulani vääntänyt ulos enkä ole kaikkien näiden vuosien jälkeenkään toipunut näkemästäni. Kun nyt kerro kerro kuvastin - leikit aiheuttivat lisää leikkaushaavoja ja se toinen kurkkaus ikuisen trauman niin jos jatkossa joudun vierailemaan naistentautien osastolla on parempi jättää salapoliisina oleminen välistä. Tietysti kun on nähnyt kahdella tikillä kokoonkursitun pimpaimensa violettiin pukeutuneena niin tuskin tässä mikään näky enemmän järkyttää.


Leikkauksessa mut oli valeltu desifiointiaineella laajalta alueelta ja kun muhun oli tuupattu katetrikin niin kaiken pesemisen ja sörkkimisen jälkeen huomasin muuttuneeni santapaperiksi. Pyysin miestä hakemaan apteekista jotain sopivaa voidetta ja suureksi järkytyksekseni mies vastaa "Vagisaania?" Siis aikuisten oikeasti, onko millään lailla normaalia? Teeveestä on tullut kyseisen tuotteen mainos ja olen kuulemma joka kerta nauranut ja nauranut ja nauranut vielä lisää. Sitten olen kuulemma toistuvasti miettinyt, että jos Vagisaan tulee vaginaan niin peräpukamalääke voisi olla Anusaan tai Pempasaan. Olen nauranut lisää ja pohdiskellut miten se Anusaan voisi olla mun karatenimi. Olen nauranut lisää ja tehnyt käsilläni etäisesti jotain teemaan sopivia liikkeitä. Ajatelkaa, kaikkien yhteisten vuosien jälkeen puoliso pitää korvansa auki ja kuuntelee. Itse sulkisin taukoamattoman pulputukseni kohinan alle ja nyökyttelisin välillä antamaan toiselle vaikutus olevani muka hereillä ja kuunteleva osapuoli. Kyllä se muistijälki kuuntelemisesta johtuu, ei se voi johtua siitä miltä kuvittelen näyttäväni tirskuessani, kämmenteni viuhtoessa ylös sekä alas kun samalla hoen Pempsaania.

Aloin epäilemään muutama päivä operaation jälkeen virtsarakontulehdusta ja koska olin ollut sairaalahoidossa piti käydä lääkärin kautta. Kun kaikki oli kunnossa eikä pissanäytteessä ollut mitään pöpöjä lääkäri tiedusteli olenko käyttänyt mitään kuivuuteen? Koska en jaksa taukoamatonta pulputustani kuunnella en sitä nimeä sitten muistanut ja hetkisen miettimisen jälkeen totesin lääkärille kyllä hankkineeni ja se oli joku "Vakinaattori." Toteaisin tämän maksamattoman mainoksen jälkeen, että hyvällä voiteella on monta nimeä.



Maailmalle aikoinaan lähteissäni sain mummoltani matkaan neuvon; hellan renkaista näkee huushollin siisteyden. Lapsuudenkodistani sain kaksi neuvoa; Kun ottaa taatakseen, ottaa maksaakseen ja aina pitää olla uudet pikkuhousut kaapissa siltä varalta jos joutuu näyttämään hotolonttinsa lääkärissä. Sain leikkaukseen niin nopsaan ajan, että jäi vain muutama päivä aikaa valmistautua. Äitini oli väärässä ja kyllä niitä uusia pikkuhousuja saisi olla varastossa useammat. Mun ekstralargen kokoinen peffani on mahtunut ainoastaan postimyynnistä tilattuihin "pikku"housuihin ja eihän siinä ajassa ehdi tilata pyykkinarulla laskuvarjolta näyttäviä pöksyjä. Kun ei ollut varmaa tietoa kauanko se mun reissuni kestää en uskaltanut luottaa pärjääväni yhden kappaleen varastollani, joten hätäpäissäni menin markettiin ja ostin suurimmalla kokonumerolla varustetut. Tuumailin alakertaan varmaankin jotain kipua tulevan ensin varoituksena jos joku tärkeä paikka menee puristuksissa kuolioon. Sairaalan puolesta huolto toimi erinomaisesti ja sain piknikpaistiverkosta tuunatut housut joten markettikalsongit tulivat takaisin jemmaan. Kun olin sen verran hyväkuntoinen ettei tikit enää haitannut urheilusuorituksia mielenkiinnosta kokeilin jääkö ne nilkkoihin, polviin vai nouseeko ne reisiin asti ennen jumittumista. Tähän sellainen ou jee, ou jee, ou jee, nehän meni ihan perille asti.  En ole oikein ymmärtänyt niitä belfieitä, mutta täytyy tunnustaa mun nanosekunnin verran ajatelleeni riemuni keskellä laittavani peffastani kuvan fasebuukkiin. Ehkä sen ensimmäisen belfien otti joku kaupan vaatteisiin mahtunut, jolla se nanosekuntti oli vähän pidempi kuin meikäläisen. Ja mikä tässä oli kaikkein parasta; ne oli sieltä marketista rekistä, jossa oli laputettuna -50% tuotteita.

Väärinkäsitysten välttämiseksi tuossa kuvan oikeassa reunassa retkottaa torkkuhuopa eikä mun kalsarit.


Meillä täytyi kääntää makuuhuoneessa sängyn ilmansuunta, jotta oli mahdollisimman helppo toimitus pyörähtää sieltä ylös tikattujen makkaroideni kanssa. Yöpöytänä käyttämäni puolipaneelin reuna jäi siirron takia väärään paikkaan eikä kaukolle ja kakelle ollut enää laskutilaa. Eihän sitä ihminen voi ilman säätimiään elää, joten väkersin rakkailleni virityksen pahvista, kuumaliimasta ja kirpparin ilmaiskorista napatusta kukkatelineestä. Aika harvakseltaan meitin lapsukainen huomioi tuunauksiani kysymättä "Mitäs sanot, ite tein?", mutta nyt hän totesi: "Hienoa mutsi, pisteitä 5/5." Oudosta käytöksestä hätääntyneenä kyselin ensin lapsiraukalta "Et kai sää vaan ole kännissä?" mutta hän olikin sitten vaan susiruman tuunaukseni nähtyään hellämielisesti ajatellut mutsin tarvitsevan henkistä tukea ja kannustusta.


Parisuhteen alkumetreillä oltiin oltu tosi pitkään miehen kanssa samassa taloudessa enkä pystynyt paukauttamaan siipan korvien ollessa kuuloetäisyydellä. Kirjaston satutunnilla meitin lapsukainen pamautti työllä ja tuskalla ulos punkemani päänsä patteriin ja sai otsaansa haavan. Kotiinpäin matkatessa tuumailin ettei tässä nyt enää mitään pierua pihdata kun lapsi on verillä; maailmassa on niin monta pahempaa asiaa kuin pyrstöyskä. Olisin kyllä voinut jatkaa äänettömyyttä, kun ei rakas puolisoni ollut sitä mun moottorini ääntäni erottanut auton moottorin äänistä. Luin joskus muinoin Cosmopolitan - lehdestä mitä naiset eivät koskaan sano miehelleen ja yksi niistä oli "Hieno pieru, päästääppä toinen." Oli niin vaivan takana lennätellä leijoja miehen seurassa, joten sanoin puolisolle haluavani minäkin epänaisellisesti kaipaavani sellaista kannustusta. Hän sitten ystävällisesti on välillä kehunut. Leikkauksessa vatsaan päästeltiin hiilidioksidia, jotta sinne muodostui tilaa operoida eikä se kaasu löytänyt tietään ulos ja pieru oli hukassa kotosalle asti. Olin kärvistellyt jo kolmatta päivää huokaisematta operaation jälkeen kun viimein sain lähetettyä viestini maailmalle. Meillä kehui koko loppuperhe mun suoritusta; tosin se saattoi johtua siitä, että laitoin telkkarin äänettömälle, vaadin hiljaisuutta ja käskin kuunnella. Onneksi mulla oli kaukotelineeni ja hallintaoikeus säätimiin. Kukaan ei ehtinyt paeta paikalta.



Kun nyt aloin puhumaan muksusta niin puhun lisää: Edellisessä postauksessa kerroin miten olin pyydellyt anniskeluiän saavuttanutta lasta ottamaan ravintoreissulle mukaan isänsä. Mun pyyntöni on nyt lapsukaisen juhlinnan jälkeen muuttunut tiukaksi vaatimukseksi. Sen lisäksi, että puolisoni ei koskaan baarista kotiuduttuaan valittele miten siivottomassa kunnossa siellä oli vessat hän ei myöskään selviydy samalla rahamäärällä millä muksu oli selviytynyt. Siipan on syytä oppia lapselta tapoja miten mennään baariin ja kadotetaan pankkikortilta rahaa vähän päälle kympin edestä. Mies todellakin viettää seuraavat pikkujoulunsa kylkiäinen mukanaan


Sairaslomaa operaation jälkeen sain viikon verran ja se tarkoittaa kotiäidin kielellä mun luvan kanssa torpeedoineen lapsukaisen pyynnöt leivän voitelemisesta, vesilasin tuomisesta ja mikroruuan lämmittämisestä valmiiksi. Ainoa huuto johon vastasin oli "Täällä ei ole vessapaperia!" Kun palailin normaaliarkeen ja pyykkihuolto alkoi taas toimia oli sairaslomani järkyttämä lapsi niin onnellinen, että kävi halaamassa eikä edes pyytänyt mitään; ei rahaa, ei kiikuttamaan juotavaa ei lämmittämään Saarioisten roiskeläppää. Nyt tiedän jatkossa saavani huomiota siinä vaiheessa kun kouluun pitäisi mennä pesäpalloleiriltä saadussa mainospaidassa.

Isä pesee                                     Äiti pesee




 Mies antoi mulle pidemmän loman ennenkuin alkoi esittää pyyntöjä ja samalla venutella mun hyvin vajavaisen huumorintajuani rajoja. Meillä vietetiin ystävänpäivänä hääpäivää ja olin funteerannut päästäväni siipan kukkien ostamisen kiellosta. Valmensin puolisoa suoritukseen hyvissä ajoissa etukäteen ja olin alkanut Liiterissä ja ilmaisjakelulehdistä näyttämään "Tykkään, en tykkää, tykkään, en tykkää." kukkapuskien kohdalla.  Yleensäainaniinjärkeväpuoliso kuljetti mut kauppareissulta autoliikkeen kautta kotiin ja näytti:
"Tykkään, en tykkää, tykkään, en tykkää."

Miten miehen tulee toimia?

Arvontapurkkia on hölskytetty ja ravistettu ja sieltä on esiin nostettu Noora Jaakkolan nimellä varustettu lipuke. Jos olet siellä linjoilla niin laita osoitetietoja sähköpostiin flerry@suomi24.fi ja pistän pakettia tulemaan.

Tähän piti tulla syvällinen, tunteellinen kirjoitus miten olen onnistunut saamaan tänään täysi-ikäisyyden saavuttaneesta muksustani itseni vastakohdan, mutta ajatukset on muissa asioissa joten päästelen ulos niitä muita asioita:

Kävin loppukesästä tt-kuvauksessa selän takia ja sieltä paljastui yllätyslöydös munasarjasta. Ensin piti odotella muutama pelokas viikko pääsyä naistentautien poliklinikalle, että selvitellään onko se paha vai harmiton kysta. Ultran ja verikokeiden perusteella on vaikuttanut koko ajan muutoksen olevan vauhdilla kasvava, mutta harmiton kysta. Koska olen kooltani monta äksää ja ällä niin sitä on seurailtu kuukauden välein, josko se lähtisi sieltä ilman avustusta, kun mitään merkkejä pahanlaatuisuudesta ei ole. Tässä odotellessa olen kyllä pudotellut tuosta äksien litanniasta muutaman äksän pois. Melkein 20 kilon verran. Kehukaa, että hieno suoritus. Aika monta suklaapatukkaa olen kaihoavia katseita luoden jättänyt makaamaan hyllyyn, vaikka ne ovat anelleet päästä kasvattamaan mun kapenevia lantuviani. Mikä pahinta, aika monta suklaarasiaa, jotka joulun jälkeen oli varustettu -50% tarralla jätin ostamatta, vaikka ne ei anelleet vaan suorastaan kirkuivat mun nimeäni. Jätän vallan kertomatta miltä tuntui hyvästellä Prisman hyllyssä olevat -70% leiman kylkeensä saaneet hylkiöt, koska asia ylittää mun sietokykyni rajat.

Olen ollut huono lukija ja on tullut jätettyä harvakseltaan kommentteja blogistaaniaan. Samaa vauhtia kun se kysta on kasvanut niin on istuminen hankaloitunut ja sabotoinut mun koneella viettämääni aikaa. Lisähaastetta on tuonut kun nauraminen on onnistunut ainoastaan kahta alinta vatsamakkaraa tukien. Koska se kysta välillä vaan kunnolla kivisteli niin poistamista on lykätty ylipainon takia. Viime viikolla sitten jäi tuo välillä vaan pois kivistelemisen edestä ja löysin itseni päivystyksen tiskiltä puhumassa kolmen minuutin välein tulevista säännöllisista supistuksista ja väittämässä mun virtsarakkoni pikapuoliin synnyttävän enkä uskalla ponnistaa, koska peräpukamat.

Tutkimuksissa sitten selvisi, että olin pulpauttamassa itsestäni ulos kaksosia ja olin kasvattanut kystan toiseenkin munasarjaani.
Poishan ne on nyt sitten leikattava kun suurempi kystista oli yrittänyt kääntyä ja sitten suunnistanut mun virtsarakkoani vasten. Oireeni olin varsin "värikkäästi" kuvaillut siellä päivystyksen tiskillä ja paniikkihäiriödiagnoosin kanssa se tarkoittaa potilasta voitavan ensin kohdella asenteella rouva on viri-viri-tööt-tööt. Se on hienoa kun on paniikkihäiriö, se tuntuu aika usein tarkoittavan sitä, ettei mikään muu tauti ole mahdollista ja olen loppuelämäni muilta osin täysin terve ja virheetön koskaan sairastumatta.
Sekin taisi tulla sitten kerrottua varsin "värikkäästi" lääkärille.


 Voi naiset, ja mun yksi mieslukijani, jos olet tänne asti lukenut näitä pimpsajuttuja. En ole kyllä tiennyt virtsankarkailusta mitään, vaikka sitä ahkeraan olen valitellut. Rakas lukijani Maija lähetti Tenalle viestiä mun odottelevan pientä bonusta, kun niin kovasti olen mainostanut heidän tuotteitaan. Sain vastaanottaa valtavan laatikollisen Tenan rättimalleja akselilla yksi pisara jatkuen aina sellaisiin kaatosateen kuvalla varustettuihin paketteihin. Niitä tutkiessa arvuuttelin osan kohdalla onko ne inkontinenssisuojia vai retkipatjoja? Nyt sitten tiedän retkipatjan olevan naiselle, jonka munasarja ei osaa suunnistaa. Kun kahdeksan sentin kokoinen kysta lämmittelee virtsarakon kyljessä niin ei ole mitään karkailua. On portti selkosen selällään ja levällään kulkea kohti kahdeksan senttiä paksua Tenaa.


Huomenaamulla kello 6.30 ilmottaudun naistentautien osastolle synnyttäneiden osaston viereen. Ajatelkaa, tasan 18 vuotta aiemmin mut on aamusella kärrätty salista synnyttäneiden osastolle. Pullautin muksun vähän ennen puoltayötä eikä öiseen aikaan ollut kuljetusta osastolle. Ympyrä sulkeutuu, sieltä lähdin ja nyt kun paperilla mun vastuu on loppu, niin sinne palaan.
 Toivottavasti ympyrän lisäksi mun pissahanakin sulkeutuu.


Sitä saa mitä tilaa ja ilmoittaisin nyt näin oikein julkisesti: Kun olen sanonut tarvitsevani rauhoittavaa lääkitystä päästääkseni mukulani baariin, niin se oli sitten vitsi. Minä kun saan nyt sitten sen rauhoittavan lääkityksen ja bonuksena vielä anestesian. Meidän perheen miesväki on ollut mun tukena leikkausta odotellessa ja koska he tietävät mun päästelevän nukutuksesta heräillessäni suustani asioita, joita en kehtaa toistaa, on heillä ollut nyt sitten tapana ehdotella erilaisia sloganeja kuten: "Piippolan vaarilla oli talo."tai "E.T. soittaa kotiin." Se on kuulemma niin hauskaa kun suutun ja alan kirkumaan etteivät syötä mun alitajuntaan mitään soopaa minkä sitten päästelen heräämössä ilmoille. Minun mieheni, on ne niin ihanat.


Valittelin yhtenä päivänä lapsukaiselle miten minua ahdistaa hänen tuleva ravintolaan pääsemiseen oikeuttava ikänsä. Huomaavainen tenavani kiinnitti äidin huomion toisaalle ja totesi: "En mä sitä baariin pääsemistä odota, odotan pääseväni seuraavissa vaaleissa äänestämään Päivi Räsästä." Ilmoitan sitten varmuudeksi vielä toisenkin suustani päässeen lausunnon näin julkisesti, vaikkei se ei kyllä vitsi ollut, etten tarvitse lääkitystä kun ennakkoäänestys alkaa. Etten taas saa mitä tilasin.


Tästä aasinsillasta pääsen puhumaan siideristä. Kun tuo "Miksi häntä nyt kutsun kun ei voi teiniksi enää sanoa?" on iässä, jossa alkoholia saa luovuttaa, niin ostin eilen pullollisen siideriä. Tuumailin viestittäväni jälkikasvulleni sen yhden pullon olevan määrä mikä on suotavaa siemailla. Matkaan tarttui tuote missä oli nätti ulkoasu. Edellisen lauseen voi tulkita niin, että ostin sitä sidukkaa mitä Indiedayssissä kaikki laittaa kuviin ja halusin hetken aikaaa kuvitella olevani hienostunut nainen. Mukaani tarttuneet punalappuinen karjalanpaisti ja 20 pussia 0.39 senttiä maksaneita eineslihapullia läjässä ei ollut kovin hienostunutta, joten asettelin siiderin toiselle puolelle kärryä ja hienostelin.


Samalla reissulla pysähdyin kotimatkan varrella olevalla kirpparilla ja löysin akryylimaalipurkin. Valkoisen, eurolla ja melkein iskemätön. Ou jee. Kun olin jo einespullia ostanut halvalla ja nehän oli periaatteessa melkein oikeasti lihapullia, koska ne köllötteli karjalanpaistin vieressä siellä ostoskärryssä, niin olin hurmiossa miten alennusten tähtikartta on nyt mulle suotuisia. Kotipihaan päästyäni aloin pohtimaan mitä otan ja mitä jää takapenkille. Mulla kun on rohjo selkä niin otan autosta ostoksia vaan kourallisen mukaan ja jos on sopivaisia tungettavia niin tuuppasen taskuuni kevyitä kantamuksia. En uskaltanut jättää sitä maalia pakkaseen vaan nappasin sen mukaan sisätiloihin muutaman muun mun kantokyvylleni sopivan ostoksen kera. Arvelin vielä saavani postit laatikosta samalla reissulla mukaani ja laatikolta takaisin tullessa vaihtelin muutaman sanasen naapurin kanssa alennusten aiheuttaman euforian tehdessä meikäläisestä hetkeksi eriskummallisen sosiaalisen. En sitten tietenkään tuhlannut tilaisuutta avautua Lapseni on huomenna aikuinen - ahdistuksestani, kun sille ahdistukselle oli kuuntelija, jonka arvelin jättävän vetämättä peliin mukaan Päivi Räsänen - kortin. Omasta mielestäni heitin vallan mainion kaskun ja kertoillessani meitin ********* täyttävän 18 vuotta vetäisin samalla Happy Joen taskustani kysäisten mitäs on naapuri mieltä? Etteikös vaan riitäkkin nautintoaineeksi yhdelle päivälle? Olisihan se varmaan ollut mainio kasku, jos en olisi sieltä taskustani ottanut esiin käsituntumalta saman kokoista akryylimaalipulloa ja esitellyt sitä naapurille.

Kuvassa samikset.



Tykkään kovasti pelata fasebuukissa FarmVilleä. Pelissä parasta pisteiden kartuttajaa on porsaat, joita voi kasvattaa yksi kerrallaan karsinassa aikuiseksi ja sitten niille saa antaa oman maun mukaisen nimen. Miten jännittävää. Ensin kasvattelin Kinkku - nimisiä eläimiä, mutta enhän niitä nyt söisi, kun ne on lemmikkejä, joten nimi piti vaihtaa Kinkusta toiseen Ki-alkuiseen. Olin huolissani tiluksistani, ettei vihneet ja rehut sitten pääse nuukahtamaan sairaalareissuni aikana, joten tein miehelle muistilistan miten toimia maatilallani, kunnes tulen kotiin. Olen post-it lappuja rakastava persoona, mutta nyt aviomieheni mielestä olen kuulemma tehnyt liian tarkat ohjeet siitä miten siippani tulee käyttäytyä.
En tohdi kertoa mitä Yleensäainaniinjärkeväpuolison likainen mielikuvitus sai aikaan lauseesta:
 "Kikkelsson kaipaa hoivaa ja huomiotasi monta kertaa päivässä."