Heti olin himoomassa

Koska lapsukaistani piti viime arpajaisten aikoihin uhkailla ja kiristää niin nakitin onnettarena toimimisen siipalle. Olin jättänyt lippulappusia pullistelevan purkkini köökin pöydälle, jotta siippa napsaisisi yhden erilleen. Puolison jäljiltä ainoat terveiset pöydällä oli se kelmu mikä jää aamupalajuustosta jäljelle. Mieheni puolustukseksi on kyllä sanottava, ettei hän normaalisti jätä sotkuja siivottavaksi.

                    Ja hyvä se oli, että ei puoliso käynyt rasiallani, koska sain tänään vielä lisätä sinne kaksi lippusta. Katselin toiseen suuntaan, nyppäsin yhden arvan ja kämmenelle tuli KatjaInkeri. Jos sää laitat osoitteen flerry@suomi24.fi sähköpostiin, niin laitan Kustin polkemaan paketin kanssa.

Mää usein nauran, kun kirjoitan sähköpostiosoitettani. Kyllä melkein kaikki muumit on kuitenkin kotona laaksossa. Vuosia sitten McDonald'siin tuli Mcflurry jäätelöannokset myyntiin. Mää tottakai imuroin tiedon aatoksiini ja himoitsin heti uutuutta. Flurry oli jo käytössä, mutta yhden kirjaimen heitolla sain s-postiin osoitteen flerry. Mää nauran, koska mää muistelen ensi kosketusta näihin jätskeihin. Kiltti ja kultainen siippani suunnisti tottakai auton nokan Mäkkärin autokaistalle ja tilasi vaimolleen (joka muisti vaan, että joku äffä se oli) annoksen MacFöffö. Useista ja toistuvista pyynnöistä huolimatta puoliso ei toista kertaa ole suostunut tekemään

                               samanlaista tilausta, vaikka mää niin kauheasti siitä ilostuisin. Se on semmoinen ainaniinjärkevä...

Puutteessa menee vaikka...

Ensin toivottelen Tervetuloa! uusille lukijoille 

Sain  blogista haasteen ja blogin arpajaisista hurrikaanin. Kumpaisestakin ilostuin kovasti. Mää näppärästi liitän nämä kaksi asiaa samaan postaukseen. Niin ja sain vielä inspiraationkin, kun sain  viestin, että voin tuunata hurrikaanin mieleisekseni. Ryhdyin maalitussilla söhimään ja sommittelin Abcd:n. Tykkään, hyvä tuli. Ne ei mahtuneet kaikki
                                     neljä kirjainta kuvaan, mutta B oli onnistunein, niin käänsin sen sitten kohti kameraa.

1. Mitä ottaisit mukaan autiolle saarelle?

Natusanin vauvarasvaa;  Se on hyvää kaikkiin vaivoihin. Sinkkuelämää - kirjan; Mää olen lainannut sen osapuilleen viidesti ja mää  en saa sitä lueskeltua loppusanoihin asti. Miten ihmeessä niin epäkiinnostavasta opuksesta on saatu aikaan niin laatuisa telkkusarja. Koska puutteessa menee vaikka puhelinluettelo, niin siellä autiolla saarella saisin kahlattua tämän yleissivistykseen kuuluvan teoksen The endiin asti. Urakan jälkeen sitä voisi käyttää pyyhkimiseen. Ei tietenkään silloin, jos se olisi taas kirjastosta. Kynsisakset; hätätapauksessa toimii kaikenkattavana työkaluna. Siinä kuluisi päivät kun nyhertäisin niillä kolon kookospähkinään. Karkkia; Jos mää en saa mässyä niin mää hypin seinille. Koska mää en halua seiniä vailla olevalla saarella tehdä temppua peffa edellä palmupuuhun niin sokeritasapainon ylläpitämiseen iso säkki appelsiinin makuisia kovia karkkeja. Nekin on vähän epäkiinnostavia niin ne kestäisi pitkään.

2. Mistä haaveilet/unelmoit juuri tällä hetkellä?

Villasukkapäivästä; huusholli olisi suht siisti, jääkaapissa päivän tarpeet, pyykkikoppa lähes puolillaan tyhjänä ja eineeksi eiliset rääppeet. Tömsköttelisin villasukissani, sytyttäisin tuoksutuikut ja olisin vaan. (Sitten mää puolen tunnin päästä funteeraisin, että mitäs mää nyt tekisin ja tämänkö takia raadoin edellispäivänä?)

3. Mikä olet koulutukseltasi ja mitä teet ammatiksesi?

Merkonomi koulutukseltani ja jos jälkikasvultani kysytään niin työkseni käyn kirpparilla, kaupassa ja kirjastossa. Siippa kutsuu tätä vaimonsa pyhäksi kolmiyhteydeksi.

4. Missä olet 10 vuoden päästä?

 Mää toivoisin kovasti olevani siinä missä nytkin. Elämä on hyvä juuri nyt ja mää stoppaisin kellon jos se olisi mahdollista. Apua, oonko mää oikeesti näin tylsä?

5. Minkä elokuvan/kirjan katsoit tai luit viimeksi?

Kohta loppussa Karyl McBriden: Enkö koskaan ole tarpeeksi hyvä? 

Onko tässä nyt pakko tunnustaa, että vaikka siippa ystävällisesti tiedusteli, että nauhoitanko väärää kanavaa, niin viimeksi katselin Neiti Etsivää. Ette kai te siellä nyt nauraneet, mun siskokin nauroi ja se puolisokin nauroi. Nancy Drew kirjat kosketti syvästi mun sielua, kun olin noin 9v. Joko opukset oli parempia kuin filmi tai sitten tämä 30 vuoden erillään eläminen on muuttanut sielunelämääni.
                                                                             Ei mainittavaa vaikutusta leffalla.

6. Teitkö uudenvuoden lupauksen?

Mää olen kuin ulosottomies, pöydällä odottaa useampi haaste. Muistan kyllä kaikki ja laitan pikkuhiljaa blogistaaniaan. No eihän tämä haastis nyt niin hirmuisesti ole myöhässä, tämähän on vastaanotettu tämän kuluvan vuoden puolella.  Aaa, vastaus: En.

7. Mitä muuta harrastat bloggaamisen lisäksi?

Luen, onko telkkari harrastus?, kirpputorit? Joo, vastaan itse kysymykseeni: Taidan olla vähän tylsä.

8. Mitä vihaat ja inhoat eniten?

Kipua; henkistä ja fyysistä.

9. Mitä tekisit elämässäsi toisin jos saisit valita?

Ensin ajattelin, että muutaman p*skan jättäisin kopeloimatta, mutta sitten mää en olisi mää. Ja ilman niitä p*skoja mää pitäisin miestäni liian tasaisena, rauhallisena ja kilttinä. (Olipas rumasti sanottu.)

10. Kerroppa harrastuksistasi jotakin?

Mun rinnassa sykähtää, kun mää pääsen hyvälle kirppikselle. Syke nousee ja olen jopa päästänyt "Voi j*maluta" suustani törmätessäni ihanaan valkoisen-ruosteisen-kimaltavan-krääsän keskittymään. 

11. Kerro vapaasti perheestäsi ja elämästäsi?

Minä:

Mää yhtenä aamuna heräsin ja tajuntaan jysähti, että olen pudonnut jokavuotiseen tammikuiseen masennukseen. Nyt yritän kaivautua poterostani ylös ja jatkaa normiarkea. Toiset näkee keväässä lisääntyneen valon ja uuden alun. Meitsi näkee vaan maasta lumen alta paljastuvia koiran kakkaläjiä (Ne ei sitten ole niitä p*skoja mitä mää olen kopeloinut.) ja pääsiäisenä menee mämmistä maha sekaisin. (No olipas taas rumasti sanottu. Tätä se tammikuu teettää.) Kauhee määrä postauksiakin lukematta, mutta siippa onneksi lohdutteli,
                                                                    että kyllähän ne siellä blogeissa odottaa. 

Lapsukainen:   

Meidän menopelistä kuului todella paha ääni. Siis oikeesti paha. Mää rimpautin siipan kotosalle, koska en uskaltanut ajaa mihinkään sen varoitusäänen takia. (Ja koska olin tarkastanut yleisen kopinan aiheuttajan takaluukun ja se kansi oli kiinni.) Meitin kaara alkaa piipittää kun on lähellä kohdetta peruuttaessa. Se alkaa ujeltamaan tauotta, kun on todella lähellä kohdetta. Mää en koe tarvetta ajaa mitään niin lähelle ja ääni oli tuntematon. Jälkikasvuni huvittaa nyt itseään ja pyytää "Näytä mutsi taas se ilme miltä faija näytti, kun sää

soitit sen kotiin kesken työpäivän pyyhkimään lunta peruutustutkasta."

Puoliso:

Siippa huvittaa itseään ja pyytää "Näytä taas kulta se ilme miltä ravitsemusterapeutti näytti, kun sää sanoit sille, että laitat kermakahviin 12 palaa sokeria."

8 asiaa

Arvonta on kahden postauksen verran alaspäin.

Ensin toivottelen Tervetuloa! uudelle lukijalle 

Mää sain tunnustuksen ihanaiselta Mää tietysti ilostuin taas ihan kauheasti. Tunnustuksen säännöt: Kerro itsestäsi 8 asiaa, jaa tunnustus 8 bloggaajalle ja ilmoita siitä heille. Mää haluaisin lähettää tunnustuksen matkaan seuraaviin:

1.

           Teitä lukijoita on jo 103. Muutama vielä ja mää saan kirjoittaa naamakirjaan: Vaaka ja lukijamäärä samassa lukemassa. Toisesta luvusta mää olen mahdottoman ylpeä ja toinen numero saattelee meitsin tulevalla viikolla ravitsemusterapeutin oven taakse.

2.

Olen keräillyt 5 parasta biisiä haasteeseen listaa. Nyt mää kerään rohkeutta tulla siivouskaapista ulos Jope Ruonansuun cd-levy toisessa ja Apulanta toisessa kourassa. Kaapista ulostuloa ei auta yhtään se tosiseikka, että kumpainenkin loppuperheestä nauroi

suurella tunteella keräämilleni biisivalinnoille.

3.

Vuosia sitten käytiin siipan kanssa vilkkaiden lasten vanhemmille tarkoitetulla perheneuvolan järjestämällä kurssilla. Siippa on aina selviytynyt omasta osuudestaan, mutta oma äitiyteni parani noin 400%. Toiset selviytyy suvereenisti, mää tarvitsin jonkun ammatti-ihmisen vääntämään asiat itselleni rautalangasta ja villalangasta. Perheneuvolasta otettiin aikoinaan yhteyttä ja pyydettiin lupaa antaa yhteystiedot paikallislehden toimittajalle. Enkä ollut edes ainoa pöhlö, joka suostui, vaan oltiin kuulemma oltu se perhe, jota heti oli ajateltu. Asia on vuosia kaivertanut mielessä, mutta olen alkanut funteerata, että mitäs jos tämä haastis osoitettiinkin meitsille, koska mää kerroin miltä tuntuu. Nykyään ilmapiiri on sallivampi, mutta oma mielipiteeni on, että ei tarvitse mennä montaa vuotta takaperin, kun ilmasto oli aivan toisenlainen. Hiekkalaatikkomafianmammat olivat valmiina kivittämään, tekemään kansalaispidätyksen ja hakkaamaan 
                                                        muovilapiolla jokaisen rivistä sivuun astuvan.
                                                                                       

4.

Mää kävin vieraissa koirissa ja omatunto soimasi. Niinpä mää tunnustin usein kävelylenkillä tapailemalleni villakoiralle, että olen jakanut

rakkauttani toiseenkin turkkiin. Ja vaikka se toinen oli sävyltään valkoinen, on hän kuitenkin paljon pehmoisempi.

5.

V-V:n järjestämät melkein KäTy-bileet (kämppä tyhjänä) on suoritettu. Mää koin pakottavaa tarvetta puuttua asiohin, mutta annoin lapsen sisustaa oman maun mukaan. Siis ihan oma päätös; mitään tekemistä tällä ei ole sen kanssa, että siippa, siskoni, äitini ja lapsi itse kielsivät sisustelemiseen puuttumisen.  Bailut meni seuraavasti:

                            19.20  Puoliso korviin kantautui keskustelu, jonka aiheena oli "Hommataan tänne lisää
                                      mirrejä." Määhän säikähdin kauheasti, koska V-V on todella allerginen kissoille.
                                      Ainaniinjärkeväpuolisoni torpeedoi ajatukseni Zyrtecin viemisestä lapsiraukalle.

                            20.15 Olin kieltänyt yhdenkään entuudestaan itselleni tuntemattoman kaverin
                                     osallistumisen hippaloihin. Semmoinen kaveri sitten tuli ja esitteli itsensä. Mää
                                     häkellyin täysin. V-V:llä on kaksiosainen nimi ja sitä toista käytetään
                                     kotosalla ja toisen lapsi on valinnut identiteetikseen kodin ulkopuolella.
                                     Hätäpäissäni ei ollut aavistustakaan, mikä se toinen nimi on mitä yleisesti
                                     muut käyttää. Ilmoitin olevani "tuon äiti" ja näytin V-V:tä. Harvoin
                                     ymmärrän hävetä, mutta kyllä tätä häpeän.

                            21.00 Mää sörssäsin todella hyvää boolia, muoviämpäriin puolet Spritea ja puolet
                                     appelsiinimehua, semmoista esanssisokerilitkua. Sitten vielä truuttasin pullollisen
                                     sellaisesta törpöstä, mikä näyttää sitruunalta. Ne muksut kiskaisivat kitusiinsa
                                     muutaman ämpärillisen noin sekunnissa ja sitten yläkertaan ilmaantui laaja otos
                                     juhlijoita, koska alhaalla oli hirvee vessajono. Sain hyvin väliaikatietoja illan kulusta.

                            21.30 Paikalle saapui ajokortti-ikäinen ja mää soitin V-V:lle, että se autolla tullut kaveri
                                     sitten lähtee ajassa, jossa en ehdi edes tavata sanaa auto. Se oli tullut vaan tuomaan
                                     pikkuveljensä partyihin. Mää tunsin itseni kunnon kyylämutsiksi, mutta lohduttelin
                                     itseäni, että olihan se hyvä näyttää, että BigMother valvoo.



                                                              Tässä lapsukaisen ihan itse sommittelema kalustus:

6.

Monessa blogissa kiersi sellainen postaus, jossa laitettiin itsestä meikkaamaton kuva. Mää tajusin, että itselle olisi paljon suurempi vuori ylitettäväksi, että pitäisi laittaa nettiin kuva, jossa olisin somistanut itseni meikellä, jotka omassa pussissani on mallia "en edes

 tiedä miltä vuodelta"ja osa mallia "takuuvarma silmätulehdus".

7.

Kiki ylpeänä kertoo; tammikuu ja pääsiäisaskartelut jo aloitettu. Saattaa tulla valmista.

8.

Tämä nyt ei varsinaisesti liity meitsiin, mutta lapsukaiseni (Kaikesta sisustamisesta uuvahtaneena.) sanoi "Joo mutsi, ota musta kuva. Joo mutsi, laita se nettiin." Tässä se nyt sitten on:

Häde-haaste

        Kerkesin tätä haastetta jo ruikuttamaan  mutta kun kävin uudelleen haikailemassa tätä ihanaa haastetta ja toivomassa, että tämä tulee luokseni, niin toisella tavaamisella hokaisin, että senhän sai ihan itse viedä mukanaan.

               
                                                                          Haasteen säännöt ovat seuraavat:

 1. Keksi yksi tai useampi uusi toteuttamiskelpoinen käyttötarkoitusehdotus Hädesalvalle. Salvan ainesosathan ovat lanoliini eli villarasva, vesi, Arachis hypogaea -öljy eli suomeksi maapähkinäöljy (allergikot huomio!) sekä mentoli. Se on siis lääkeaineetonta tahmaista mentolivoidetta eikä sisällä mitään sellaista, miksi sitä pitäisi käyttää juuri tai vain peräaukon seutuville. 

2. Kopioi aiemmin haasteeseen osallistuneiden käyttötarkoituslista ja liitä oma(t) ehdotuksesi listan jatkoksi. Tämä voi edellyttää vähän muiden osallistujien vaklaamista, jos vain aikaa ja viitseliäisyyttä (ja kiinnostusta - mutta siitähän ei varmasti kenelläkään tähän osallistuvalla jää kiikastamaan, vai kuinka?) on, koska haaste luulatavasti kiertää samanaikaisesti monella taholla. Vinkkaillaanpa siis toisillemme, missä haaste kulkee, jotta pysymme ajan tasalla käyttötarkoituslistan sisällöstä!

3. Laita Hädehaaste logon kera eteenpäin niille, joiden huumorin uskot kestävän sen, ja/tai joilla uskot olevan mahdollisesti käyttöä Hädehaasteen informaatiosisällölle.

4. Jos kehtaat, kopioi logo blogisi reunaan merkiksi siitä, että olet jo osallistunut haasteeseen. 

5. (Vapaaehtoinen) Kauhean mukava olisi, jos Hädehaasteen liikkelle laittanutta STD:tämuistettaisiin välillä informoida haasteen kulusta halki blogiteollisuuden. Älä siis kursaile, vaan käy rohkeasti jättämässä esim. alkuperäiseen Hädehaastepostaukseen kommentti ja linkki omaan blogiisi, josta pääsee kurkistamaan miten pitkäksi käyttötarkoituslistaa on saatu kasvatettua :)

Haasteen laitan eteenpäin Maijalle, jonka huumorintajun tiedän tämän takuuvarmasti kestävän. Ja sitten niihin käyttötarkoituksiin, joita

 meitsiltä irtoaa oikein kaksin kappalein.

Käyttötapa 1.

Kerran olin hukkumaisillani omaan räkääni ja päätin kokeilla avaako mentholin aromit tuulenhalkaisijani. Hyvin avasi. 

Käyttötapa 2.

Jos sää olet antanut Aapeesee teinien, pissisten ja perusteinien kansoittaa perjantai-iltana lattiasi alta löytyvän kellaritilan niin sopiva uhkaus on, että tilanteen niin vaatiessa menet bailuihin mukaan ja esittelet omat tanssimuuvisi. Oma lapsukaiseni olisi esityksen jälkeen keskeyttänyt taatusti tsempalot ja soittanut lastensuojeluun. Pelotteluun liittyvät varmat muistikuvat siitä, että olen takuuvarmasti pistänyt monoa vinoon on vuodelta -80 ja jotain ja mää veivasin Lambadan tahtiin. Uhkaukseni oli tosin tyhjä, koska muistot on kultaisilta kasarivuosilta ja jos mää nyt vatkaisin perberiäni siihen malliin, niin päätyisin päivystykseen hakemaan kipupiikin kumpaankin pakaraani. Mutta ei se lapsi raukka sitä tiedä, ettei mutsin selkä sellaista hurjastelua kestä. Tämän jaarittelun lopuksi päästään takaisin Hädensaan (Joka on mielestäni mainettaan parempi; se Ac-3 Comfortti on kun lämpimällä vedellä sivelisi. Häde räjäyttää persmarjat pois.) Jos sää joutuisit verestämään muistoja ja joraamaan Lampadan tahtiin niin truuttaa Hädeä viinirypäleen 

kokoinen nokare pymperöön ja olen melko varma, että se lopputulos näyttää kokoliki tältä:

Ps. Ei sitten tietenkään Anna Hanskilta vaan siltä taustatanssijalta.

Arvonta

Ensin toivottelen tervetuloa uusille lukijoille 

Arpajaissäännöt:  Mää ilostun hirveästi jos linkität, napsaise kuva mukaan, jos haluat.  Mää ilostun vielä enemmän jos sää liityt lukijaksi, mutta siitä huolimatta olen pihtari. Kaikille yksi arpa tasapuolisesti. Arvonnan suoritan 31.1. sillä varauksella, että viimeksi meni arvonta yliaikaiseksi houkuttelevan töllötarjonnan takia, mutta seuraavana päivänä viimeistään. Seiskapäivässä ei ollut vielä loppukuun telkkaohjelmia. Edellisissä arpajaisissa hävetti, kun laitoin omahyväisesti monikossa anonyymit. Nyt muotoilen tämän kieli keskellä suuta ja kirjoittelen: Jos siellä on anonyymi, niin laita joku nimimerkki. Jos teitä sattuu olemaan kaksi, laitan paketin matkaan ensimmäiselle nimettömälle anonyymille, joka lähettää koordinaattinsa. Yhteydenottoa odotan viikon ja sitten arvotaan uudelleen. Muutamien viikkojen yritysten jälkeen mää kyllästyn ja roiskasen kranssin omaan ulko-oveen. Se menee siihen kivasti, olen kokeillut.

Mää olen tuplannut edellisen arvonnan sivunnäytöt ja kyllä tästä riemusta pitää taas arpoa. Yleisesti jälkikasvu kysyy, että "Mitä v*ttua sää olet sinne kirjoittanut." mutta tämä uusi 16-vuoden iän saavuttanut totesi "On se aika paljon." Pikku pilttini myös totesi toissapäivänä "Mää olen nyt tullut koulusta, mää haluan olla hiljaa ja tietokoneella, jutellaan illalla." Häkellyin niin, että vastasin "Hä?" Osaan reagoida vaan "Ovi kiinni, lähe menee" tyylisiin ilmaisuihin. Mieletöntä, kuukausien toiston jälkeen, se lapsi menee ja toteuttaa

mutsinsa toiveen siitä, että sanoppas sama asia vähän nätimmin. En ole uskaltanut kokeilla toista kertaa. Mää

pidän hetken aikaa suuruuden hullut kuvitelmani kasvatuksellisista taidoistani.

Todennäköisin syin käytöksen aiheuttaa synttäribailut. Ja niiden takia olen ansainnut kyllä jonkun "Kylläpäs olit fiksu" - tunnustuksen. Meidän asunnon alla on tyhjillään vanha liikehuoneisto, jossa ei asustele ketään. Siippa rimpautti omistajalle ja kyseli mahdollisuutta vuokrata tilaa määrälle "paljonko sinne kellariin sitten vuosikertaa -97 saadaan hillottua." Ajatelkaa miten vaivatonta. Lattialle mattoja, puutarhatuoleja (jotain ne hajottaa kuitenkin), tyynyjä ja jalkalamppu (äärimmäisen ruma). Ei tarvi lähteä kotoa, ei tarvi siirrellä krääsiä piiloon hunnilaumalta ja koska meidän välinen äänieristys on luokkaa sitä ei ole, niin me ollaan muutaman metrin päässä valmiina

häpäisemään lapsiraukka lopuksi elämäkseen ja keskeyttämässä bailut.

Fasepuukissa kiertää semmoisia "Jos kymmenen tykkää, niin mää.teen sitä tai sitä" Meillä ollaan taas töllötelty sitä huonoin kuski - ohjelmaa. Siellä oli tehtävänä vetää kaupungilla taskuun. Jotain on mun mielikuvituksessa pielessä, koska meitsille se tarkoittaa jotain keskiverto käytöksestä poikkeavaa. Se ei kuitenkaan vastoin oletustani tarkoittanut omien mielikuvien pelkässä beigessä popliinitakissa karvaisine säärineen kulkevaa miestä, vaan henkilöä, joka sijoittaa automobiilin niin, että edessä on yksi kaara ja takana on toinen. Ja sinne peltilehmän toiselle puolelle jää se reuna juttu. Perheen miesväen mielestä olisi arvonnan sijasta pitänyt järjestää: "Jos kymmenen tykkää ja osallistuu niin laitan blogiin kuvamateriaalia Kiki vetää taskuun." Sitten latailisin juutuubiin kahden tunnin mittaisen pätkän kaupungilla rinkiä ajavasta turhautuneesta Kikistä ja taustaääninä naurun ja kiroilun lisäksi: Liian pieni reikä, Ei pysty, Kuuluuko tommoseen reikään edes ängetä ja lopulta olisin kotipihassa (jossa ei vedellä taskuun) ja natkuttaisin, että onhan noita parkkipaikkoja 
                                                tuolla kilometrin päässä. Mää nyt päädyin tähän arvonta vaihtoehtoon.

Osallistukaa pliis sankoin joukoin, hirveen vaivan olen nänyt. Sain tuon arvontatekstinkin kuvan päälle ihan itse. Ja oikein stailasinkin. Jouduin käyttämään kahta sorttia teippiä, että sain tapettisuikaleen killumaan seinällä kuvauksen vaatiman ajan. Osallistukaa edes säälistä, meillä alkaa kohta lattia tärisemään basson voimasta tai sitten se vielä hirveempi ajatus; mitä jos sieltä kuulu mitään?