Tuhmuuksia tekemässä.

Muutama teistä lukijoista on kaipaillut ja erityiskiitos Oivalluksia blogin Santralle, joka jätti tosi mieleisen kommentin miten on lukenut täällä kaiken. En taida itsekkään olla sellaista urakkaa tehnyt. Jos kaipailet meikäläistä blogia vähän useammin päivittyvään  instagramiin pääset tästä. Mikäli linkki ei toimi niin taidan olla ainoa joka käyttää hässitäkkejä #kikkelichili #pökälehattu tai #paskanaapurit
 

Yleensä yritän kasvattaa taimeani suoraselkäiseksi aikuiseksi, mutta tavoistani poiketen yritän tänä suvena kasvattaa täyttä mulkkua.

Sitten kuulumisiin; Takana on 347 päivää varusmiehen äitinä ja vaikka mikään ei pehmitä sitä töyssyä kun muksu rimpauttaa armeijasta päästäen suustaan lauseen "Täällä on mahtavaa, mä olen täällä vuoden." yritän kuitenkin. 

Jos olet tulevan alokkaan huoltaja tässä ohjeita pehmittämään muita töyssyjä:

Intistä lähettävät listan mitä pitäisi löytyä repusta palvelukseen astuessa. Osa oli itselle melko vieraita termejä joten suunnistin Prismaan kyselemään myyjältä "niitä naisten juttuja".  Puhun valtavasti käsilläni ja suoritin vielä kysymystä omasta mielestäni varsin hyvin selventävän eleen huitaisemalla kourani pariin kertaan tissien välistä kohti pimpanssia.

Myyjä oli hämmentyneen oloinen kun navigoi mut toosatollausten osastolle ja olin kyllä minäkin seisoessani kuukautissuojien vieressä. Havittelin ostoskärryyni nimittäin neulaa ja lankaa.

Vähän se sitten vaivasi miten ei muka tuollaisesta ymmärrä ja esitin kotosalla puolisolle saman pantomiinin. Tiedustelin arvaa mitä olen vailla ja viuhdoin kämmentä kohti alatuuhosta. Sain vastauksen, jota mun sensuuriseulana toimiva siippani kielsi laittamasta tänne. Kun siihen elekieleen vielä lisäsin puheet naisten jutuista väitti rakas puolisoni teatterini vaikuttavan enemmän tamppoonin poistamiselta kuin harsimiselta. 

Et menetä viikoiksi ässän bonuksia häpeän takia etkä kiusaa Prisman työntekijöitä kun pyydät:
Matkakokoinen ompelutarvikesetti.

Listassa on myös röökitarpeet pariksi viikoksi. Koska lapsukaiseni ei kuulu kessuttelijoiden heimoon arvelin kahden askin riittävän vaihdon välineeksi. Jos päädyt samaan ratkaisuun saattaa tenavasi väittää sinun töllöttäneen liikaa Orange is New Blackiä. Mutta odota rauhassa, siellä tulee päivä jolloin mystinen matkakokoinen ompelutarvikesetti kaivetaan esiin ja sätkillä voi houkutella vierustoverin räätälin hommiin.

Yhden vekaran perheessä voi muksun aloittaessa intin olla mielessä se mitä on vaikea harrastaa jos jälkikasvu pyörii jaloissa. Saattaa ilakoida miten sitä sitten joka päivä kunnolla nautiskellaan. Varaudu siihen, että kyllästyminen saapuu parissa viikossa eikä ruskeassa kastikkeessa ja kaaliruuissa ole enää mitään ou jee - hohtoa. Jos on yhtään taipumusta varaudu myös Renniellä.

Näin voi käydä myös jollekin toiselle ja saada etsimään netistä testiä Olenko psykoosissa? Kaipasin tosissani saatanallisia säkeitä. Armeija ei tarjoa kotijoukoille Wilmaa. Olisi se ollut mukavaa siinä alkumetreillä vastaanottaa viestejä; hän on syönyt, nukkunut ja kakannut. Kaikki hyvin.

Tästä kakkaamisen aasinsillasta pääsen tärkeimpään oppiin sinulle:

TEE MITÄ TAHANSA MUUTA, MUTTA ÄLÄ TOISTUVASTI JANKUTA "ARMEIJASSA KÄYDÄÄN METTÄSSÄ RIUKUPASKALLA."

 Voi käydä niin ettei joku puukäsitöitä harrastanut puhu sinulle todella pitkäkestoiseen aikaan. 

Jos teet omasta mielestä karamellihyllyltä laatuisan tarjouslöydön hillitse siitä huolimatta halusi tai aterioi löytösi itse. Älä tunge salaa kahdeksi viikoksi metsäleirille lähtevän varusmiehen matkaan mahtavaa pieni hinta vastaan jättikoko - ostostasi. 
Älä pakkaa korpisoturin reppuun lupaa kysymättä Ryhmä Haun karkkikeppiä.


Älä viskaa kaveristaan eksyneitä sukkia pois. Kotiuttamispäivänä varusmies kaataa repustaan ensimmäiselle vastaantulevalle pöytätasolle haisevan sekamelskan, josta voi erotella sukkia grillipihdeillä ja kauhan varrella.


 Intissä on varusteiden kotipyykkäyskielto. Kiellon on määrännyt henkilö, joka ei tiedä miltä tuoksuu 14 päivää luonnossa marinoitunut järvipestyn kainalokuopan hautoma tekokuitupaita, jonka omistaja valitsee rinkkaansa tilanpuutteen takia dödön sijaan tonnikalapurkin tai varavirtalähteen. Tai minkälainen katku nousee hien, hiekan ja sammaleen pystyynhuovuttama villasukasta. Lapseni on tarkasti sääntöjä noudattava pilkunnussija ja jos omasi on samanlainen neuvoni on: Älä käytä huuhteluainetta. Voit joutua kuuntelemaan todella äkäisen puhelun aiheella "Osaatko vastata miksi mun alushousuissa haisee kookos?" Jos sinulla on refleksi lorauttaa huuhteluainetta voi ongelmiin varautua Lidlin hajusteettomalla. Se saa pyykit lemuamaan kuselta.



Oliko muksusi eskarin ainoa joka ei saanut katsella telkkarista Salattuja Elämiä? Aukissa johtajakoulutukseen kuuluu Tuntemattoman Sotilaan analysoiminen vapaa-ajalla. Älä anna katsoa, ei ole lapsille sopiva. 


Jos sinua järkyttää ajatus miten ne oman piltin pistävät siellä petaamaan ja moppaamaan älä katso itsekkään.


 Johtajakoulutuksessa myös joutuvat allekirjoittamaan vaitiolosopimuksen minkä rikkomisesta seuraa vankeutta. Kun muksu ilmoittaa sunnuntai-iltana lähtevänsä kohti kasarmia älä hätäänny: Moro, mä lähden nyt, hoidetaan halailu pois alta - lausahdus ei riko vaitiolovelvollisuutta. Jostain syystä se on tosi hauska juttu jos alat itkemään ettei nyt vaan häkki heilahda ja sitä muistellaan pitkään jokaisessa sukulaisten kanssa vietettävässä kahvipöytäkeskustelussa.

Olet ehkä nähnyt kivan pikku panssarivaunun SA-kaupan pihassa. Ajattelet ettei tuo nyt paha vempele ole, ei se kovin kamalaa ole vaikka ne antaa lapsen ajaa sellaisella. Semmonen helposti parkkeerattava söpö panssukki. Tulee päiviä jolloin omaiset pääsevät tutustumaan toimintaan ja jottei ohimarssin aikana tule mitään shokkiyllätystä telaketjuajoneuvon koosta joudun kertomaan raa'an tosiasian; Siellä SA-kaupan pihassa on soppatykki.

Ajatelkaa; kun alkutalven ensimmäiset liukkaat tulivat ei koko tuvassa ollut toista solttua jonka kotoa olisi laitettu viestiä: Onhan sulla talvirenkaat?


Meidän kotiovelta autoilee kasarmin portille 12 minuuttia. (10 minuuttia jos mies on kuskina ja muksun pitsa jäähtyy penkillä.) Tästä seuraa tilastollinen todennäköisyys törmätä omaan sotilaaseen kun se kerran on palveluksessa lähistöllä. En kehtaa väittää törmänneeni täysin sattumalta, mutta olin samoilla nurkilla. Tein vaan semmoisen pikku koukkauksen, olen huono suunnistamaan. Oli melkein vahinko. 

Kannattaa etukäteen tiedustella omalta sissiltään olisiko hänestä kivaa jos äiti ajelee kasarmia reunustavalla yleisellä tiellä kymmenen kilometrin tuntivauhtia ja vilkuttelee kesken kuntopiirin.

  Meikäläisellä on pieni otanta tähän tutkimukseen, mutta kaikki ei tykkää. Tässä pilvessä on kyllä se kultainen reunus ettei tarvinnut hetkiseen aikaan polvilumpio suoraksi lukittautuneena kaasun päälle kuljetella pitsaa sotkun pihaan. Jottei vahingossakaan kukaan tunnista autoa, jossa istui tunnistamaton keski-ikäinen vilkutteva tantta.

 Tässä piilee myös riski siihen, että muksu väittää ettei ollut kunniakierroksen suorittamisen aikaan lähelläkään maantietä. Koska ne varusmiehet yhtenevissä maastokuoseissaan näyttää muutaman metrin päästä kaikki samalta sitä alkaa aprikoimaan; Onko tämä lapsen käsitys huumorista vai totuus?  Olenko vaikuttanut hippasen oudolta mutsilta vai kultasuoneen iskeneeltä puumalta?
 


Kun asustelee lähellä varuskuntaa tulee kylillä törmättyä myös kantahenkilökuntaan.
Sitä on stressaantuvaa sorttia ja päivät pitkät miettii miten ne on antaneet siellä intissä omalle pikku kullalle lapion, puhumattakaan muista todella vaarallisista vempeleistä. Sitä saattaa kauppareissulla iskeä vastustamaton halu ottaa selvää kurkkusalaattiväreihin pukeutuneelta mieheltä miten sillä lapsella menee. Tässä tärkeä neuvo tiedustelutoimintaan: Syksyllä on metsästysaika eikä kaikki camokuosia ylleen vetäneet ole Suomen armeijan palveluksessa.

Ja vielä lopuksi hitusen omituinen ohje: Opettele taivuttamaan sukunimesi. Olen ollut jo reilusti yli vuosikymmenen Repo, mutta se on jotenkin vaikea sana taivutettavaksi. 

Kuvittele tilanne, missä vaanitaan ravintolan nurkalla osuu kohdalle kapiainen, jolla on hihassa en-ole-sorsastaja merkki. Sitä tietää aikovansa tehdä jotain minkä se oma mukelo on todellakin kieltänyt, mutta kun on vaan se vastustamaton halu tietää mitä sille kuuluu noin niinkuin aikuisen mielestä. Haluaa kuulla miten se on reipas ja oma-aloitteinen ja pärjää ja osaa ottaa käskyjä vastaan.

Kuvittele tilanne missä toimii itselle täysin mystisellä tavalla ja on aikeissa puhua ennalta tuntemattomalle ihmiselle mikä lisää stressiä sen lisäksi, että on tekemässä tuhmuuksia. Soppaan vielä ettei ole tullut mietittyä sukunimen sijamuotoja ja on lirahtamassa jännäpissa tenaan.
 
Siinä tilanteessa päätyy rukoilemaan ettei kukaan yhdistä kuntopiirin heiluttajaa ja paikallista kylähullua toisiinsa. Sitä joka kysyi vänrikiltä; Miten alokas Revalla sujuu?

Nosta koipea, sieltä pilkistää reikä soikea.

Taas se piti tehdä; pakkasin joulukrääsien mukana elämänhaluni samaan jemmaan. Olen makoillut peitoista tehdyssä poterossani ja laiskuuttani päädyin tekemään postauksen kurkkaamalla fasebuukista onko tässä mitään edellisen postauksen jälkeen tapahtunut:



Vuoden loppu

Oli kuulemma hätävarjelun liioittelua antaa juhlimaan lähtevälle lapsukaiselle perustelluin syin epäiltyjen lista kavereista joiden luonne on liian riehakas mun makuuni yhdistettynä raketteihin ja joiden seurassa ei aattona ole suotavaa olla. Muksu vastasi miten voin perustella syytökset argumentilla "Kaveri X oli leikkimässä samalla piha-alueella kun sää sait eskarissa mustan silmän." En sitten voinutkaan, koska jälkikasvu oli sen verran raivoissaan etten uskaltanut kysäistä mitä argumentti tarkoittaa ja googlettelin sen jälkikäteen. Nyt osaisin sanoa kaverin X selvästi vetävän puoleensa silmiin kohdistuvia onnettomuuksia.

Tammikuu

 Sulla on äiti samanlaiset viikset kuin mulla, tuollaiset kitukasvuiset. Tämän asian justiinsa halusinkin kuulla. Mutta positiivisuuden kautta; onhan se hienoa omistaa yksi ruumiinosa, joka ei ole karvainen.

 Helmikuu

Ei ollut mun päiväni; Matkailtiin Riihimäkeen, koska -50% laput. Siellä oli avattu uusi leipomonmyymälä ja olin ilman silmälaseja. Mun viides aistini haistaa sokkonakin alennukset ja puoliso oli auton ratissa. Joten kakkupuffetti oli kakkopuffetti. Ei taida olla tuon puolisonkaan päivä; Olin todella pettynyt ja loukkaantunut jäätävästä pilasta, pillahdin poruun ja miesparka sai taluttaa ulisevan vaimonsa ulos ovesta.

Mentiin HongKongiin ja eksyin siipasta. Olin jo valmiiksi järkyttynyt kakkukeppostelusta, joten peloissani päästin itkun. On tämä vaan vaikeaa olla täysin kuulevan vaimo; Jos mies ei kohta lakkaa väittämästä paikallistaneensa mut nyyhkytysäänen perusteella hyllyjen välistä tarrautuneena kaksin käsin turvalliseksi kokemaani asiaan, jättikokoiseen karamellipussiin, tästä ei todellakaan tule puolison päivä. Jos vähän niiskutin ulos ovesta mennessä niin olin jo ehtinyt kiintyä siihen xxl-kokoiseen mässypussiin, jonka jätin sinne hyllyjen väliin odottamaan kaupan sulkeutumista ja ypöyksin pimeään jäämistä.

Mentiin Buffaan ja hotkaistuani siivun numero neljä todella hyvää pitsaa huomasin sen olevan poro-herkkusieni-koskenlaskija. Ensi jouluna on sitten syytäkin pelätä pukkia, koska olen syönyt Petteri Punakuonon. Liika joulupukin miettiminen ja yleensäainaniinjärkevänpuolison todella asiaton vitsi hyräillä Oli poro nimeltään sai mut tiristämään muutaman kyyneleen viidennen pitsasiivun päälle. Se oli nimeltään, menneessä aikamuodossa, koska söin Petterin.

 Parkkipaikalla jäin melkein auton eturenkaan alle, joku toinenkin taisi olla liikenteessä ilman silmälaseja. Päivän aikana kerääntynyt stressi purkautui ulos parhaaseen ostoaikaan täpötäydella Prisman parkkiksella ja julistin mielipiteeni "Vittuun kaikki Riihimäkeläiset!"

Otan nyt kalenterin ja lasken onko mulla PMS? Tai hullun lehmän tauti siitä porosta. Toisaalta PMS on hullun lehmän tauti.

 Kyllä on nopeaa toimintaa. Aamulla hamstrasin....

... ja iltapäivällä se oli jo paikallislehdessä. 0,20 euron hintalappu sai mut painamaan pauselle päästäni epäilevät ajatukset kuiskuttelemasta  "Kuka meillä syö kyllästymättä muovikassillisen Gotleria?"

Ja lisää syömisiä; Toinen kysyy onko tämä tofupihvi ja toinen kieltäytyy syömästä kalapihviä.

Se oli proteiinipannukakku.

Joko liikkeessä oli tuore myyjä tai sitten ihmiset ei yleensä mene pesukoneostoksille kaakelinäyte käsilaukussaan. Toiset valkoiset näyttävät kellastuneelta toisen valkoisen vieressä enkä halua aina posliinille istahtaessani harmitella väärää sävyä. Tai ehkä ihmiset menevät kaakelit mukanaan ostoksille, mutta jättävät kimakalla ja kuuluvalla äänellään "kuiskaamasta" puolisollensa miten eivät halua toimittaa kakkosen uutislähetystä nikotiinin värisen koneen vieressä.

Nyt on ollut somessa paljon tämä pökäleuutinen. Tuohon kun reissuni suhteuttaa ei käsilaukussa kaakeli ja pökäleestä puhuminen kovinkaan omituista ole.

Oli taas sellainen päivä kun oltiin miehen kanssa huolissaan muksun alkoholinkäytöstä. Väsynyt matkaaja palasi abiristeilyltä eikä se tuonut maihin itselleen yhtäkään prosenttituotetta. Matka oli mennyt muuten hyvin, mutta tolkuttoman monen veesanan ja ohitseni lentävän syljen joukosta ymmärsin ettei se ollut tarvinnut salaa takin rintataskuun pakkaamiani puhtaita kalsareita eikä ripulitabletteja. Omista sinkkuajoista on kulunut aikaa enkä enää muista oliko mun Ei kiitos, seuraava - listallani tilanne, jossa treffikumppanin taskusta tipahtaa löysän kakan estäviä lääkkeitä joten en uskalla arvioida oliko muksun kosto vähän ylimitoitettu; Hän ei ostanut kotiin myöskään yhtäkään karamellia. Joskus tulee hetkiä kun on pakko katsoa peiliin ja kysyä itseltään miten meni noin omasta mielestä kasvatustyö? Ei yhtäkään karamellia.

Puoliso sentään toi kukkia; taisi olla mielessä maksakastike.

Tuolla postauksen alussa jo mainitsin jokavuotisen traditioni pudota joulun jälkeen syvään kuoppaan turvalleni ja olen havahtunut tähän liittyvään oireeseen. Kuvittelen elämän kirkastuvan kunhan vaan ___________  ja tuohon tyhjään tilaan voi kirjoittaa vaihtelevasti mitä milloinkin;  korttitehtailun, leipomisen tai jonkun ostosteeveestä tilatun siivoamiseen käytettävän hilavitkuttimen. Meiltä löytyy kotosalta varastosta banaanilaatikoita, joiden kylkiin voisin raapustella masennus kevät 2015 ja masennus kevät 2014.  Pölyyntymässä lojuu kerran käytetty Big Shot stanssauslaite ja halvimmilla mahdollisilla postikuluilla Kiinasta tilattuja lerppuja silikonivuokia, jotka saapui maailman merillä seilattuaan postilaatikkoon siinä vaiheessa kun olin jo päässyt jaloilleni. 

Kun joku paskiainen vetäisee mustan muovikassin päähäni vuoden vaihtumisen jälkeen pudottelen yksi kerrallaan turhia toimintoja pois, jotta toimintakykyä riittää elintärkeisiin ongelmiin kuten hengittämiseen tai tähtäämisen hetkeen, jolloin teen tyllalla täydellisen ruusun muffinsin päälle. Tänä vuotena tyhjään tilaan voi kirjoittaa avasin nutturani ja kampasin tukkani.

Ihan kompuroimatta en tukka hyvin kaikki hyvin - maaliin juossut ja jouduin rikkomaan kohta kolme vuosikymmentä kestäneen kampaajan välttelyn ja nöyrtymään pyytämään apua saadakseni kihartimen irti ilman saksia. Saattoi olla paha karma; kiharrin tuli pesukoneen kylkiäisenä kun olin yllyttänyt miestäni kinuamaan sen ilmaiseksi myyjältä joka joutui kuuntelemaan puhetta mun täysistunnoistani. Koska sydämessäni sykkii suuri rakkaus kylkiäisiä kohtaan yritän painaa pauselle päästäni ajatukset jotka kuiskuttelee mahdollisuutta ostoksilla ollessa saada jotain ilmaiseksi myyjän halutessa mut mahdollisimman nopeaan ulos ovesta jos kailottelen kakalla käymisestä.


Takaisin hiuksiin; Olen nyt oppinut ettei kannata ensin tupeerata eikä päästellä pulloa asteikolla viisi olevaa hiuslakkaa päähänsä ennen kiharrinta. Mikäli nuo ohjeet kuitenkin ohittaa ei ainakaan kannata veekäyrän kilahtaessa tappiin heilutella raivoissaan mitään sähkölaitetta lakattuun ja tupeerattuun ampiaisenpesän muotoiseen kivikovaan karvakypärään samalla hokien "No mene sinne sitten, mene, mene, mene, mene ja ole saatana siellä!"


Jos kaupungilla tulee vastaan keski-ikäinen tanttero, jolta pipon alta pilkistää pätkä johtoa sekä töpseli nykäise hihasta. Luultavasti vastaan ensin Ei! kysymykseen olenko Kiki's Home, mutta seuraavalla hengenvedolla toteaisin valehdelleeni justiinsa. Paniikkiin joutuessani meikäläisellä on tapana vastata ei joka asiaan, mutta musta olisi hauska joskus törmätä lukijaan. Lisätunnisteena voit käyttää palojälkeä takissa oikean käden puolella. Puolison työkaveri toi lomareissultaan tupakkatuliaisen jossa oli marjan makua. (Toisten äidit ne onnistuu kasvatuksessaan.)  Keski iän kriisi Äkkisiltään keksi yhtäkään järkevää selitystä mikä hepuli muhun iski, mutta halusin vetää siitä rehvakkaasti poskarin. Ulko-ovi rapsahti ja ajatus muksusta yllättämässä mut kessuttelemassa sai meikäläisen fiksusti kätkemään se sätkä palavana taskuun.

Ajatelkaa, kävin Glitterissä ostoksilla. Kun en ole masentunut todennäköisin syy mennä Glitterin kulmille notkumaan olisi unelmoida kohtaamisesta, jossa on Niko Saarinen ja minä. Menisin paniikissa idolini viereen kännykkäkameran kanssa ja sanoisin Ei!


Koska olen tyttöillyt fasebuukkiseinälleni ilmaantui outo kysymys:

 90-luvulla piti valokynän suti pestä. Pitääkö niin tehdä vieläkin? Tämäkin on kyllä pohdituttanut: Naistenlehdissä varoitellaan liiallisen nyppimisen aiheutuvan kulmakarvojen tuhoksi niin kahden vuosikymmenen jälkeen tiedustelisin miten pitkään pitää vielä odottaa Brežnevien katomista?

Koska olen tyttöillyt katselin juutuubista opetusvideon ja vetäisin smokey eyssit. Oli toisen oudon kysymyksen vuoro; Muksu tiedusteli olenko saanut selkäkipujani varten reseptin johonkin uuteen kolmiolääkkeeseen?

Tupeeraamisen oikean ajoituksen lisäksi olen oppinut tämänkin; Jos se haisee eikä se ole anopin joulupaketista löytynyt hajuvesiyllätys älä käytä. Uhkana on silmätulehdus, huuliherppes tai jotain minkä Tohtori Google diagnosisoi säärihaavaksi. Jos se on armeijaikäisen jälkikasvun ristiäisiin hankittu valokynä kurkkaa kaiken paljastavassa kirkkaassa keväturingossa ensin auton peiliin ja astu sitten vasta autosta ihmisten ilmoille. Saattaapi näyttää siltä kuin naamalla olisi kokkareinen hiivatulehdus.

Täytyy oikein mainita oppineeni myös lämpösuojan olevan jotain muutakin kuin jos kokatessaan heittää janssoninkiusauksen päälle folion vuuan päälle ettei päällimmäiset perunat mene koppuraksi. Ja suolasuihke voi olla muutakin kuin halpaan joulukinkkuun ruiskutettu painon lisääjä.

Alkoi se pitkällisten treenien jälkeen viimein sujua; ajassa 4.40 eikä mikään tarttunut kiinni hiuksiin. Olen silti edelleen masentunut ja yritän muistaa sen ensi keväänä kun alan hassamaan rahaa tilpehööreihin jotka lopulta päätyy loppusijoitukseen hiiren papanoiden kanssa kellariin.

Meillä on keittiön hyllyssä rautalangasta tehdyt tosi kevyet tuikkukupit. Tuohon vaivalla väkerrettyyn pöheikköön tarttuu kihartimen lisäksi sellainenkin helposti.

 Punnituspäivä terveyskeskuksessa; helmikuusta pudotusta 3,5 kiloa. Hoitajan mielestä suustani pääsi loppuun asti sisäistettyjä fiksuja ajatuksia ja sain kutsun tulla puhumaan painonhallintaryhmään. Koska olen huumorintajuton ja mun on aika ajoin mahdottoman vaikea ymmärtää vitsiä vastasin varmuudeksi Ei.

Löysin hyasintteja ja ilostuin kovasti. Ratkoin visaista kysymystä; Sopiiko ne paremmin naapurin sommittelemaan Olviin vai Karjalaan?




Olin tehnyt toisenkin löydön ja tilasin netistä jarrua pullossa. Olen sitä pursotellut liukkaisiin sukkiin ettei tarvitse pelätä takaraivon ja laminaatin kohtaamista. Taas terveyskeskuspäivä ja fysioterapia. Valittelin kaikessa rauhassa onnellisena sydämeni kyllyydestä mikä liike nippasee mihinkin kohtaan, alkaako liike pissattaa vai vielä pahempaa, kun fysioterapeutti tarttui kunnolla jalkaani ja tajusin niissä olevan oman designin liukuesteet. Juu, kyllä, tunnustan. Olen 43-vuotias ja mun täytyisi ehkä unohtaa hyasintit ja alkaa ostamaan aikuisten värityskirjoja saadakseni virikkeitä. Koska tuo se sitten tuli ensimmäisenä mieleen. On se vaan sen verran sopivaisesti sukan täyttävä muoto.

Minä siihen hanakasti tartuin ja miten sitten kävi?

Häpeä kuuluu meikäläisen tunnerepertuaariin harvakseltaan; On "Been there, done that." keski-ikäisenä tallustella kaupungilla puolikas vessapaperirullaa raahautuen kengän pohjassa vaikka se kurakelillä näyttääkin Tämä kävi jo mun peffassani - paperilta. Viime syksynä jysähti rintaan kuitenkin armoton nolous seniorijumppaan osallistuessa. Sitä markkinoitiin mukavana ja rauhallisena, kevyenä. Ei missään tapauksessa raskaana, istutaan vaan tuolilla ja vähän käsiä nostellaan ilman hikoilemista. Mielessäni lisäsin oikein hyvältä kuullostaneeseen listaan aiemman eläkeläiset ja urheilu kokemukseni; Kerran mut oli kerran merkattu fysioterapian ryhmään väärään aikaan ja sain viettää mahtavan tunnin mummojen kanssa paukutellen. Sillä tunnilla kukaan ei kiinnittänyt mitään huomiota salin seinissä kajahteleviin rupsautuksiin. Eikä muuten kukaan väittänyt mun kuorsanneen loppurentoutuksen aikana.


 Mutta no niin varmaan tämä jälkimmäinen kokemus; Taustamusiikkina Tapio Rautavaara ja mutsini ikäiset harmaat pantterit jyräytti mut kanveesiin erin kuusi-nolla. Musiikin plussaksi on bonuksena laskettava ettei mun tehnyt mieli venutella äänijänteitä eikä edes hyräillä joten en siis kiusannut ketään. Tunnin verran piehtaroin tuolillani ja yritin pysyä muiden perässä kehon suoloja vuodattaen. Ei toivoakaan pysyä vauhdissa ja taisin olla ainoa ketä se voimisteleminen pieretti jos ei sitten Tapsan tahdit peittäneet paukutusta. Kotosalla mulla särki tukkakin puhumattakaan siitä kivusta kun tein vastentahtoisen Tee se itse - vahauksen ja revin irti retropöheiköstäni urheillessa ympäri kääntyneen Tena Ladyn.

Tästä alapää keskustelusta rakennan aasinsillan ja  pääsen velvollisuuksiini puhumaan pimppivoiteista. Olen tainnut profiloitua, en yhtään ymmärrä mistä kumman syystä, lapsukaiseni sanoja lainatakseni persebloggaajaksi. Jos laskujen seasta pilkistää pakettikortti "Mikä tahansa on ihanaa, jos sen saa ilmaiseksi." - yllätykseen niin sisältö on pikkuhousunsuojia, vaipparasvaa, tamppooneja tai emätininfektion kotitesti.


Alla olevat i say - tuotteet olen vastaanottanut blogin kautta maksutta ja tämä on mainos. Pitikö tässä vielä jotain muuta sanoa? Osoitteessa Reddville.fi voi rekisteröityä ja postilaatikosta tupsahtelee ilmaisia tamppooneja kylkiäisten kera. (Jos ne kylkiäiset ei ole samoja niin halutessaan näitä saa ostettua apteekista.) Tuppoja tupsahtelee kyllä sen verran harvakseltaan, että sopii parhaiten epäsäännöllisistä kuukautisista kärsivälle.

Vastoin odotuksiani ei hiivatulehdus iskenyt DIY- karvanpoiston jälkeen enkä iskenyt minäkään, koska puoliso kieltäytyi kiskaisemasta Tenaa irti vedoten todennäköisyyslaskelmaan, jossa olisin läväyttänyt terveiset avokämmenellä kesken irrotuksen. Hiivatulehdus ei ilmaantunut edes joulunpyhinä muutamien suklaarasioiden jälkeen, joten raportoin koeajossa olleista tuotteista asteikolla yhdestä viiteen:


i say Vaginal dryness
Kuivuuteen tarkoitettu voide oli hommansa hoitavaa silloin kun illalla muistaa mikä jäi uupumaan ostoskorista; kosteusvoide. Jos sitä voi vetäistä pimpukalle niin kyllä se menee rasvana korppuihoisille kinesioteipin piinaamille käsivarsillekkin.

Arvostelu:

Kaksi kirkkovenettä

 Sea band mama
Raskausranneketta olen epätoivossani ahdingossani kokeillut. Ei valitettavasti ainakaan itsellä auttanut tapaninpäivänä neljännen suklaarasian jälkeiseen kyökätykseen, vaikka mun muistikuvien mukaan kyseinen olo vastasi hyvinkin alkuraskautta.

Arvostelu:

Yksi kirkkovene

i say Intim servietter
Kosteuspyyhkeet käytin ja toimivat hyvin. Jynssäsin niillä pyykinpesukoneen tiivisteitä; tulos oli raikas, nukaton ja puhdas. Tehosi kaikkeen muuhun paitsi kangasvärin aiheuttamiin läiskiin, jotka erehdyttävästi näyttävät homeelta ja saavat mut näkemään painajaisia. Miten mun kätevän emännän kruununi himmenisi jos joku kuvittelisi etten ole tuuletellut konetta käytön jälkeen?  Sen verran tyyriitä nämä ovat kuitenkin, että jatkossa ostan Liiteristä siivousliinani. En osaa kuvitella tilannetta, jossa mun pimpaimeni pitäisi tuoksahdella karpalolta. Ehkä se olisi sellainen tilanne ettei konetta olisi tuuleteltu. Jätän mainitsematta ettei sitä konetta olisi tuuleteltu käytön jälkeen, koska sensuuriseulana toimiva puoliso kielsi kirjoittamasta sitä nettiin. Tosin olisin herkkäihoisena tainnut sillä marjaisalla pyyhinnällä stimuloida tilanteen, jossa mulla olisi ollut testattavaksi vaginaali infektio.

Arvostelu:

Kolme kirkkovenettä



i say Intim mousse
Olen huumorintajuton joten kun mun mielikuvituksellani venutaan kepposeen, jossa tarjotaan tätä partavaahtona puolisolle on tämä testiryhmän tuotteista paras.

 Arvostelu:

Täydet viisi kirkkovenettä


Jos kirjoittelen tähän moneen kertaan peräpukama, peräpukama, peräpukama, peräpukama jospa toivottavasti seuraava lähetys on sitten kannaksen toiselle puolelle. Tiedoksi markkinointiosastoille; apteekkien koko valikoima on läpikäyty, joten kokemuspohjallani osaisin tehdä syväluotaavan analyysin.




 Häpeästä olisin voinut puhua toisessakin aihepiirissä: Meillä on kotosalla tapahtunut melkoinen muutos. Olen viettänyt 16 vuotta saman katon alla mieheni kanssa ja sen ajan hän on kuullut ainoastaan toisella korvallaan. Me ollaan oltu niin mainiosti yhteensopivia kun toinen on kimittäjä ja toinen ei sitä huomaa. Taysin lääkäri teki taikojaan ja puoliso saa nykyisin nauttia stereona äänimaailmastaan kuuloimplantin avulla vaikkakin tuo nauttia on mun seurassani melko liukuva käsite. Nyt erottuu basso ja kuuluu muut matalat äänet kuten ennen peiton alta vaivihkaa päässeet hiljaiset huokaukset jo ennen paljastavan käryn laskeutumista.


Tämä uusi paranneltu puoliso aistii hänellä toden totta olevan kovaääninen vaimo; Se on melkein häpeällistä kun huomaa autossa toisen suojavan ennen täysin kuuroa korvaansa kädellään juuri kun on päässyt kiekumisessaan kohtaan "TequUUUuuuilaaaa" Asia vaivasi ja vaikka hoilottelemista rakastan niin en nyt sentään kipua halua aiheuttaa siipalle jota rakastan laulamista enemmän.  Selvittääkseni tilanteen leikin kotosalla agentti Kikiä, osoittelin kohteen silmiin taskulampulla ja käskin tunnustaa tekonsa. Painostettuna, todellakin painostettuna, koska käytin kuulusteluissa kevyttä polvella paikallaan pitämisen taktiikka hän paljasti syöneensä työkaverin tarjoamaa kotipullaa vaikka arveli mun loukkaantuvan sekä sen implanttin vähän särisseen.

Rakkaan mieheni puolustukseksi sanottakoon olevan epäkohteliasta kieltäytyä ilman pätevää syytä kuten keliakia leivonnaisista ja lauluääneni muistuttavan näin joulun jälkeisissä tunnelmissa Kulkuset, kulkuset - biisiä. Jos joku epäonninen urosraukka olisi jättänyt liehuvahelmaisessa kylpytakissa ne kulkuset saunan oven väliin.

Aloitin postauksen kaupungilta ja päätän kaupungille kun nyt avasin häpeäputken: Olen selkävaivainen ja pihi. Joskus ajaudun tilanteeseen missä pohdiskelen antaudunko tunteiden vietäväksi vai kuuntelenko järkeäni? Että kannattaako riskeeta ja yrittää ottaa melkein tyhjästä maitorullakosta peränurkassa kyhjöttävää Pirkkaa vai tarttua ylempänä saatavilla olevaan kalliimpaan purkkiin ja välttää mahdollinen selkäkipu. Aina en ole pystynyt vastustamaan kiusausta vaan olen syöksynyt riskinottoon hokien mielessäni miten syntyvällä säästöllä ei osteta edes yhtä särkylääkeporetta ja miten todellakin kadun vielä tekoani ja pitkään. Mutta kun järki ei ole mun päässä hallitseva luonteenpiirre.

 Kävi sitten ollessani täysin keskittynyt kiukuttelemaan itselleni hulluudesta ja pitämään selkää itselle suotuisassa Matti Nykänen - lentomäessä asennossa niin ettei tasapaino enää mahtunut siihen yhtälöön. Tajusin sen siinä vaiheessa kun olin nokallani siellä maitorullakossa. Edellä mainittujen ominaisuuksien lisäksi olen myöskin reilusti ylipainoinen, joten voitte kuvitella ensimmäisen ajatuksen olevan irtoaako mun perseeni ilman apua ja huhuilenko kohta henkilökuntaa soittamaan vartijan pamputtamaan mun 52 tuumaisen laajakuvani ahdingostaan. Ja pahinta koko tilanteessa; saako joku laittaa sen juutubeen?

Mutsini osaa usein valita oikeat lohdutuksen sanat kuten silloin kun vollotin ihmisellä täytettyjen maskottien kammoani. Pelkotiloissani sellainen maskotti alkaa nylkyttää mun jalkaa keskellä kauppakeskusta siten kun toiset koirat tekee. Äitini hälvensi fobiaani kysymällä olenko yhtään ajatellut miten noloa olisi jos mää nylkyttäisin sellaista maskottia? Kauhujen kaupasta selvittyäni soitin heti parkkipaikalta mammalle saadakseni myötätuntoa ja sääliä. Opein hiljakkoin uuden termin mitä käyttää; tiukea piuku. Äitini ei ole sitä oppinut joten hän komensi ensin aikuisen ihmisen lopettamaan poraa roinottamisen ja sitten tasoitti tilannetta täräyttämällä vielä pahemmat pelkokertoimet tiskiin ja lohdutteli: "Ajattele jos sää olisit siinä perse pystyssä vielä pierassut?"

Kyllä sen munan sain tähänkin postaukseen ängettyä.

Sain ihanaiselta Outilta Outi's life - blogista kymmenen hyvää justiinsa nyt haasteen. Siellä on arvonta käynnissä, käykää osallistumassa, mutta tulkaa sitten takaisin. Masennun jos kukaan ei jätä kommenttia.


1.

 Tuttu lapsuuden riesa palasi ja polvimakkaroideni poimuista löytyy laajalle levittäytynyt taiveihottuma. Se on tarjonnut viihdykettä musteläiskätestinä. On mielenkiintoista miten parisuhteeni komeampi osapuoli näkee lepakon siinä missä meikäläinen näkee Jeesuksen ylösnousemuksen. No, ainoastaan toinen meistä on kasvanut uskovaisessa perheessä. Mutta siihen parhaaseen puoleen; tässä vanhakin nuortuu kun nahkani on iässä yläaste-ajat. Ollaan jännän äärellä milloin joku kutsuu mua pienten tissien takia laudaksi tai "Kirsi, laula yks virsi." 80-luvulla en pitänyt kummastakaan lausahduksesta, nyt ottaisin ilolla vastaan. Varsinkin tuon jälkimmäisen; kukaan joka on kuullut mun veisaavan ei ole pyytänyt kiekaisemaan toista biisiä.

Mielessäni on itänyt pieni epäilyksen siemen ihottuman alkuperästä, mutta eikö teistäkin ongelma varmasti johdu mun nuorekkuudesta eikä suinkaan mistään allergisesta reaktiosta suonikohjuvoiteeseen?

2.

Muutaman onnistumisen innoittamana olen alkanut kokkailla suolattomia ruokia. Pullaani ei edelleenkään erota sämpylästä, mutta olen tuottanut useamman kuivakakun jotka on tunnistanut, paino ensimmäisellä sanalla, kuivakakuksi. Uusi harrastus on näkynyt lisääntyneenä kulutuksena muna -leivinjauhe - sokeri hyllyillä. Olen huomannut sokereissa eroavaisuuksia ja  mietiskellyt vaikuttaako se kidekoko jotenkin munan vaahtoamiseen. Vai vaikuttaako siihen se kun huomaan vaihtelevassa ajassa vatkaimen haisevan oudolta ja lopetan vatkaamisen? Välillä on tullut liiskainen lätyskä ja välillä on tullut jotain mitä melkein puhtaalla omallatunnolla voin kutsua kääretortuksi. Tästä pitkästä jaarituksesta pääsen asiaan; Sokeripusseja on kulunut sen verran tiuhaan tahtiin, että nuukuuksissani ajattelin kallistua edullisimpaan 0,69 euroa hintaluokassa olevaan vaihtoehtoon. Rahansäästön lisäksi se mahdollistaa raaka-aineen syyttämisen jos pellillä lötköttää jotain mikä muistuttaa liisteröityä tapettivuotaa.

Positiivisuus: Jos oltaisiin siipan kanssa oltu ostoksilla Ässän sijasta supermarketissa olisi kantava ja kimakka ääneni tavoittanut useamman shoppailijan kun piheydestäni haltioituneena kajautin puolisolle "Mites on? Mennäänkö ronskisti kuusysiin?"



3.

Yhden hutilyönnin jälkeen onnistuin täydellisesti huoltajana jälkikasvuni ylioppilaskirjoituksissa. Ensimmäisellä yrityksellä olin omasta mielestäni varautunut aivan kaikkeen kolmella herätyksellä, tarkastussoitolla, kyydillä, varakyydillä ja taksin numerolla. Olin repinyt kumit paljaaksi ja olin vuollut kynistä tekstin pois mattopuukolla ja samalla viipaloinut pikku siivun kädestäni. Muksu palasi kotiin kuitenkin raivoissaan, koska olin tuupannut hänet matkaan englannin kuunteluun ilman henkkareita ja hänet oli maalarinteipattu sekä edestä että takaa.

 Pikku pilttini oli raivoissaan myös kun hänelle selvisi miksi hänelle on viime aikoina taajaan esitetty kysymys "Onko sulla ripulia?" Otin valmentajan roolin vakavasti ja tarjoilin erilaisia välipaloja ja pidin kirjaa vaikutuksista. Älkää pakatko kirjoituksiin wasabipähkinöitä.

 En laita postauksiin mitään lapsukaistani koskevaa lupaa kysymättä. Jälkikasvu kehoitti vääntämään tavoilleni uskollisesti tähän jonkun keski-ikäisten vitsin kumeista ja kyydeistä mutta nyt ei kyllä irtoa. Olen järkyttynyt mitä tuo meitin muksu luulee mun kirjoittelevan nettiin.

4.
Olin Farmvillessä viikon kyntäjä voitettuani kaikki lajit ja sain nimeni Hall of Fameen.Ou jee.

Muutaman kerran kuului "Kehu mua!" jätettyäni sentään taakseni useamman sata ohitse pyrkiää. Yleensäainaniinjärkeväpuoliso lapsellisuuksissaan päätti jäädyttää pelipaitani kattoon kuten mestareille tehdään.

Kosto seurasi kun hämärässä roikkuva loimi sai mut herättämään siipan ja unenpöppörössä inttämään sen olevan Sami Saari juuriselleri kädessään. Etten näe taas painajaisia seuraavan kerran silmät ummistaessani niin vaikka joskus harvakseltaan mun näppäimistöltä saattaa irrota joku tulkinnanvarainen teksti ei tämä juuriselleri sitten ollut mikään aromikas kiertoilmaisu. Hyi hyi hyi.



5.

Syksy on jo pitkällä ja voi korkata pipokauden avatuksi eikä tukkaa tarvitse jatkuvasti pestä. Eikä siihen tukkaan tarvitse kiireellä läntätä kuivashampoon puuttuessa talkkia ja liikaa tupsuteltua syyttää asiattomasti viatonta lastani miten olen harmaantunut yhdessä yössä hänen ajokorttinsa takia.



6.

Kaurapuuron värisinä päivinä kärsin somekateudesta. Kaikki muut ja minä en vaan mitään koskaan. Tietää, että jollekkin fasebuukkiseinä on ainoa paikka missä elämä on ah niin sileää, onnellista ja silkoista ja silti vituttaa. Kun haarukoi suuhunsa mikrossa lämmitettyä punalappuisesta jauhelihasta väsättyä eilistä makaroonilaatikkoa ja samalla katselee kauden aineksista lautaselle sommiteltua vuohenjuusto-punajuurisalaattia silitetyllä pellavaliinalla vieressään kiillotetut perintöhopeat tulee välillä nuhruinen olo. Voihan se nuhruisuus tietysti kyllä johtua tavastani pyyhkiä naamani käyttäen puseron hihaa lautasliinana.


Syksyisin kateuteni saa aktivoitumaan villasukat. Käytän niitä vuoden ympäri viimeistään peiton alle mennessä enkä saa olen niinkuin muutkin - kokemusta "Villasukat, kynttilät ja punkku." - päivityksellä. Ratkaisu ongelmaan on löytynyt; kahdet sukat päällekkäin ja kyllä lämpiää. Kynttilöitä löytyy ja vielä kun unohtaisin minkälaiset perseet vedin olalle anopin ja kyykkyviinin kanssa vuosikymmen takaperin voin päättää tipattomani ja saan listaani vielä vinetonkin.



7.

Joku sai isot taalat paahtoleipään ilmaantuneesta Marian kuvasta. Sivunnäyttöihini ilmaantui puolikas Batmanin-logo enkä ole vielä menettänyt toivoani rahakkaista tarjouksista.

8.

Yhdistän tähän positiivisuuteen aiemmin mainitut anopin ja leipomisen. Anoppi pitää pakastimeni puolukassa ja kiitokseksi vein marjoja takaisin puolukkaleivässä. Siitä oli tykätty ja ohjetta kyseltiin. Onneksi olin käyttänyt tuliaisen suhteen termiä; paistoin. Resepti oli jauhohyllyltä napata valmissekoitus, heitellä sinne marjoja ja paistaa.

Tasapuolisuuden nimissä mainitaan nyt sitten omakin äiti toiseen kertaan. Muksuna ihmettelin miksi sanotaan pyörii kuin puolukka elimessä ja mutsini vastasi koska mansikka ei mahdu pimpissä pyörimään. Joku sitä saattoi miettiä jo postauksen alussa, mutta vastaus on kyllä. Vanhempani ovat helluntailaisia.



9.

Jokin aikaa sitten löysin rähjääntyneen post-it lapun, jossa oli lueteltu artisteja. Pitkällisen pohdinnan tuloksena tajusin sen olevan kauhulista Vain elämää - ohjelmaan. Pelkään aikuisten oikeasti ihmisellä täytettyjä maskotteja, joten Ti-Ti Nalle ja mikä tahansa biisi saa kylmän hien nousemaan otsalle. Tärkeintä on kuitenkin ettei Taukki Tauski ainakaan tällä kaudella esitä "Vielä on kesää jäljellä."



10.

 Kuvitelkaa tilanne missä rallienglantia suoltava keski-ikäinen tanttero kohtaa eksyneen, joka kysyy osaako tanttero puhua englantia? Tanttero näyttää peukalolla ja etusormella viiden sentin mittaa, että sen verran. Hukassa olija kyselee tietä Puilloon ja eihän siinä nyt muuta tule mieleen kuin kavereiden keppostelu. Tanttero huudahtaa "Aaa-a, pillu! Juu have stuuuppid friends!" Toinen siinä vähän ihmettelee, joten täytyyhän se sitten paljastaa, että se on "Finnish word for pussycat." Toinen ihmettelee entistä enemmän joten täytyyhän sitä viittilöidä ympyrää oman rämemajavan edessä ja korotetulla äänellä kertoa mitä pussyä sun tyhmät kamut on laittaneet kyselemään.

 Tanttero kertoo tapahtuneesta useammalle henkilölle ja jokainen testiin osallistunut tietää mihin suuntaan karvakolmion sijasta olisi pitänyt osoitella. Viimeiseksi positiivisuudeksi laskettakoon etten ole hetkeen joutunut kohtaamaan ketään, joka ei tiedä reittiä Puuiloon.

Joskus sitä vedellään paljaaltaan.

Sain Taralta Taloni maalla - blogista ystäväkirjahaasteen. Kiitos. Eteenpäin tämän sinkauttaisin Nooralle Together in Wonderland -blogiin.


Lempinimi?

 Kiki, joka juontaa juurensa lapsuudesta kun pikkusiskoltani ei kieli taipunut ärrään eikä ässään.

Löytyy toinenkin muinainen lempinimi; Lähdin aikoinaan opiskelemaan kartalla hilseeltä näyttävältä Palus nimiseltä paikkakunnalta, joka ei ollut edes Jumalan selän takana vaan Hänen peffansa alla. Suuressa maailmassa olin sitten kauppisvuosina se Paluksen tyttö eli sepalustyttö.

Rakas puolisoni yleensä kullittelee, joten hiljakkoin sain voimakkuudeltaan hirmumyrskyksi luokiteltavan mustasukkaisuuden puuskan. Miesraukka käytti ystävänsä kanssa puhelimessa jutellessaan ristimänimeäni ja kun olen siihen kultaan tottunut niin tivasin mieheltä ilman raivostumistakin kimakalla ja kovalla äänelläni kenenkäs vosun kanssa hän on käynyt reissussa? Vaikka yleensäainaniinjärkeväpuoliso lapsellisuuksissaan muuta väittää niin ei kohtausta lähikaupan parkkipaikalla todistanut oman arvioni mukaan kuin yhden käden sormilla laskettava väkijoukko. Puolustuksekseni todettakoon se, ettei puoliso osaa nimetä vuotta jolloin olisin edellisen kerran ollut aikuisten oikeasti mustasukkainen ja se seikka, että edellisistä puolukkapäivistä oli 28 vuorokautta.

 Kalsonkien malli stringit vai jättikset,

 puuvillaiset vai silkkiset?

Puuvillaa eikä yhtään elastaania mitä yleensä ujutetaan kaikkiin kalsonkeihin. Olen niin herkkähipiäinen, että saan hiivatulehduksen jo melkein siitä kun radiossa soi Elastisen biisi.

Peräpukamat voidaan sitoa, mutta jos sellaiseen operaatioon joskus ajaudun niin mielummin annan tohtorin hirttää ne kuin suoritan vahingossa tee-se-itse toimenpiteen stringin narulla. Siis puuvillajättikset.

 Kahvi vai tee ja minkälainen kahvi tai tee?

Olen liittynyt hihhuleihin ja ryystän kaffeeni kofeiinittomana.

Lempiherkku?

Etikkasipsit, jogurttipapaija ja taskulämmin vaniliakokis. Cittarin jenkkihyllystä löytyvä muffinssien kuorrute, jota vetelen paljaaltaan ilman sitä muffinssia lusikalla suoraan purkista. Sitten makaan kyljelläni sängyssä voihkien, pyydän tuomaan oksuämpärin ja pakotan miehen vannomaan ettei hän ikinä koskaan anna mun ostaa sitä mönjää.

 Paras tuoksu?

Viimeiset 16 vuotta olen sanonut ei, mutta siippa otti kovan aseen käyttöönsä ja väpätti alahuultaan. Häkellyin ja lipsautin suustani vahingossa joon. Nyt meillä on sitten pihassa moottoripyörä. Mutta siihen tuoksuun; Mies, jonka kaulakuoppaan on tarttunut tuulen tuiverrusta, aavistus bensaa, nahkatakkia, vähän pakokaasua ja tupsaus vaniliasikaria.

Lempielokuva?

Puolison kesäloman aikana ohjelmistossa pyöri Ei kiitos! ja Fifty Shades of Grey. Siippa uhkasi keskeyttää lomansa jos pakotan katselemaan enää yhdenkään filmin ja lapsukainen uhkasi vaihtaa kotiosoitetta jos yllättää meidät toistamiseen tuijottamasta aikuisviihdettä.

Lempieläin?

(saa olla vaikka oma ukkokin)

Hän on tietenkin Kurt Linström ja on tässä palanen omaa ukkoakin.

Tänä suvena Kurt on oppinut uuden tempun ja huomannut miksi tehdä  muuta kun voi syödä keksiä? Jotta vihaiset eläinaktivistit ei järjestä mielenosoitusta meidän pihalle niin mainittakoon ettei hänen anneta toistaa temppua. Ihana tekosyy ostaa jokainen eteen osuva purkki, jossa on Cookies-teksti. 

Lempimatto?

Meille ei vuosikausien yrittämisen eikä lapsettomuushoitojen jälkeen koskaan tullut pikkukakkosta. Olen haavan kanssa jo aika sinut, mutta puolisoni arpeutui lapsettomuudesta. Siis ihan kirjaimellisesti eikä henkisesti. Muksu nukkui samassa huoneessa ja meitillä oli mummovainaalta peritty karkea villamatto olkkarin lattialla. Kalenterin määräämä usein toistuva hinkkaus ja kitka sai aikaan kroonisen ihottuman siipan polviin ja sitten ne meni ja tulehtui.


Lempiseen käytetty matto oli kermanvärinen ja siinä oli reunoilla vanhan rosan värisiä koristuksia. Se ei ollut ihoystävällinen, mutta istui sisustukseen täydellisesti. Aina siihen asti kun se meidän lapsi ryökäytti siihen punajuurioksennuksen.

Näetkö unia vai uneksitko tyhjää vaan?

Olen hereillä ollessani suunnistusvaistoiltani sitä luokkaa, että mut voi postilaatikolla pyöräyttää kolmesti ympäri enkä osaa enää takaisin kotiin. Valitettavasti olen nukkuessani samanlainen ja jatkuvasti toistuva teema unissa on etsiytyä kotiin onnistumatta milloin mistäkin.

 Mukavin naistenlehti?

Kun on pahaa aavistamatta työntänyt kätensä postilaatikkoon ja sitten vetäissyt sieltä julkaisun joka on lähetetty omalle lapselle ja jonka kannessa lukee Ruotuväki niin mikä tahansa naistenlehti on mukava.

 Kolottaako?

 Pääsin mukaan kroonisesta kivusta kärsivien ryhmään ja vaikka suhtauduin mindfullnesiin ja rentoutumisharjoituksiin älä jauha paskaa anteeksi mitä? - asenteella niin apua on ollut todella. Suosittelen. Ryhmään saa lähetteen ainakin Kipupoliklinikalta.

Jos ei kolota niin jolkottelen vauhdikkaasti hakemaan verenpainemittaria varmistaakseni sykkeen löytymisen tarkistaakseni olenhan edelleen elossa.

 Paras apuväline?

Tartuntapihdit on jatkuvassa käytössä.

 Vanhuudenpäivän haaveet?

Niistää, syödä kourakaupalla allergialääkkeitä ja ottaa kissa. Olen siinä iässä saanut työnnettyä maailmalle oman allergisuuteni tuplapottina perineen jälkikasvuni.

 

 Lottovoitto vai ikuinen elämä?

Lottovoitto.

 Suurin kammosi?

 Maksalaatikko, hammaslääkäri, sudenkorennot, joulupukki, ihmisellä täytetyt mainosmaskotit. Ahtaat paikat. Pimeys. Siilin ruokkiminen niin pulskaksi ettei hän pääse enää kerälle. Antibioottiripuli.

Tänään kammoan mielikuvaa missä kävellen AC/DC konserttiin mennyt siippa on kumonnut yhden tuopin liikaa ja joudun ajamaan vastavirtaan kun kymmenet tuhannet ihmiset rynnii ohi tietyömaan. Hienoa Hämeenlinna. Tässä mielikuvassa olen muutamassa kymmenessä lukijan kuvassa mitkä julkaistaan iltapäivälehtien sivuilla ja fasebuukissa jaetaan otosta, jossa olen naama nyrtyllä auton ratissa poikittain radalla ja kieltäydyn tekemästä mitään kun en kerran osaa.

En pysty nyt lopettamaan kun aloitin;  Meillä tupsahti tupaan paikalle pyytämättä tullut vieras, joka koki oikeudekseen kommentoida meitin keittiön ikkunoita adjektiivilla "paskaiset".  En ole nöyryytyksen jälkeen pystynyt kutsumaan ystäviä kotiini. Sen sijaan olen pystynyt käymään ammatti-ihmiselle poraa roinottamassa miten rullaan käsipyyheet tyhjien talouspaperihylsyjen ympärille millilleen tasamuotoisiksi pinoiksi ja voisin koska vaan syöttää pesueeni roskiskaapista, koska siellä ei ole tahran tahraa. 

 
 Kun niistä kalsongeista oli äsken puhetta niin ei voi huomautella siisteydestä naiselle, joka roikottaa pikkuhenkareissa tangolla tissihenkselit ja ekstralargen persuksen peitteet väreittäin koodattuna.

 Kammoan ajatusta, että paskasetikkunatgate on pysyvästi naarmuttanut kätevän emännän kilpeäni.  


Tätä nyt tulee vaan, tämä on kuin se antibioottiripuli;  Jäädä FarmVillessä sijalle kaksi viikon farmaritaistossa. Olla kirpparilla ja nähdä jonkun toisen nappaamassa käteensä jotain mielenkiintoista. Olla samaan aikaan kassalla ja kuulla sen mielenkiintoisen maksavan kaksikymmentäsenttiä. Jos digiboksin tallenteet mahtuu yhdelle sivulle. Suorittaa suursiivous ja löytää levyhyllystä alla oleva. Syyttää siitä siippaa ja saada vastaukseksi ettei hänellä ollut cd-soitinta yhteenmuuttaessa. Tajuta se omaksi ostokseksi.
   

Se kun mutsini tykkää tsuhauttaa kaupassa ja syyttää sitten isoon ääneen mun pieraisseen.
Törmätä eksmieheen kun hiukset olisi pitänyt pestä eilen ja jalassa on tuulihousut.


 Lempiaine?

Rakastan ammattikäyttöön tarkoitettua Bio Luvilia ja Vanissin valkaisijaa isolla ärrällä ja suurella tunteella. Niistä tulee yhdessä sellainen aine, joka räjäyttää tahrat irti mistä tahansa minkä saa ahdettua pesukoneeseen. Rakastan sitä coktailia niin innokkaasti, että tungin kumpaakin laatua lievää väkivaltaa harjoittaen reilun kolmen desin verran koneen pesuainelokeroon päiväpeiton kylkiäiseksi. Jauhemäärä muuttui köntsäksi ja vesi alkoi suihkuta lokerosta melkoisen kovalla paineella. Hätäpäissäni yritin tukkia pulppuavaa geisiriä heittäytymällä leveän lantioni kanssa pesukoneen päälle. Kun vihdoin tajusin vetää pistokkeen irti seinästä ja kääntää hanan kiinni asentoon niin rimpautin hätääntyneen pelasta päiväpeitto - puhelun siipalle. Mies kehtasi nauraa ja kysellä josko mitenkään kestäisin odottaa työajan ulkopuolelle? Se ei kuulemma vaikuttanut pyykkiongelmalta kun huohottava vaimo soittaa ja sanoo:
 "Tule nyt äkkiä kotiin, mulla on täällä toosa ihan märkänä."