Vehjettä olen pidellyt kädessäni.

Ensin toivottelen Tervetuloa! uusille lukijoille

Mulla on muutama haaste pöydällä, siis teiltä lukijoilta, eikä ulosottomieheltä ja yksi tuli oikein ulkomailta Teille muille ihanaisille osaan sanoa, että kyllä mää ne haastikset muistan ja laitan tulemaan, mutta vaivaisella Italian-kielelläni on parasta, etten yritä viestittää Fiorellalle "Vastailen kyllä." kun kielellinen lingua italianan taito riittää tilaaman quattro stagionin lähipitseeriassa.

Eteenpäin tämän tunnustuksen haluaisin sinkauttaa: 



Tuosta alta saa napata mukaan tuollaisen hienon merkin ja vielä vähän alempaa saa napata mukaan Fiorellan laatimat kysymykset. Oli niin hyvät, että en nyt laiskuuttani niitä lähtenyt vaihtamaan.

1. Quanti anni hai?

Mää rakastan Aamulypsyn Anni Hautalaa ja koko tiimiä. Paitsi silloin, kun en pääse liikennevaloista naurultani lähtemään ajamaan ja joku kiireinen urpo makaa tööttinsä päällä. Kääntäisi autoradionsa kanavan Aamulypsylle.

2. Perché questo nome al tuo blog?

Täysin estoitta olen patsastellut ympäri torppaa, suukotellut hauiksiani ja samalla leuhkien valistanut perhettäni  "Ajatelkaa, miten se välittyy vieraalle kielellekin, että olen persebloggari." Italiaksi käännettynä perchébloggari. Meille kokoontuu lauantaina lauma peruskoulunsa päättäviä teinejä ja tiedustelin lapseltani, josko saan tiedottaa tästä ilouutisesta myös suuremmalle yleisölle. Ihana lapsukaiseni vastasi "Joo, tottakai mutsi. Tee se mutsi. Tee ihmeessä!" Tulkitsen tämän niin, että jopa rakas jälkikasvuni on emostaan ylpeä.

3. Ti piace il make-up?

Mielummin otan seven-uppia kuin make-uppia.

4. Il tuo colore preferito?
Mieluisin colore on valkoinen. Il ei ole meille valkoista krääsää tuonut, kyllä se minä itse olen tai sitten mun mutsi muistaa mua lahjuksella. Ei, kyllä siippakin joskus muistaa vaimoaan valkoisella. 

5. Prferisci i tacchi o zeppe?

Juu, Tazzia on tosi hyvää kaakaota

6. Costume intero o due pezzi?

Kyllä, harmittaa vieläkin, etten ole ostanut laivalta sellaista jättiläispezziä. Ainakin Hello Kittynä niitä oli. Tiedättekö ne pez-karkkiautomaatit. Ainaniinjärkeväpuolisoni kyllä epäilee, ettei sieltä löydy sisältä tiiliskiven kokoista pez-karkkia vaan tsiljoona niitä rääpäleitä.

7. Ti piace cucinare?

Piace on melkein kuin pieraise. Tästä mää pääsenkin sujuvasti aiheeseen, että meillä oli aivan ihanainen sussuehdokas visiitillä. Heitin kolme vitsiä ja hän ystävällisesti nauroi kaikille kolmelle. Paitsi se yksi ei ollut vitsi; Pikku pilttini tiedusteli viime kesäisen työtakkinsa nykyistä sijaintia. Koululla oli teemapäivä ja oppilaat pukeutuivat ammattiin. Tarjosin lapselle ihanan pehmeäksi kulutettuja kokoa XXXXXL olevia fleecekalsareitani ja rintapuskureiden kohdalta pysyvästi rääppeissä olevaa raitaista paitaani, jotta hän olisi voinut olla kotiäiti. Ei kelpuuttanut, eikä muuten nauranut niille vitseillekkään. Puolisoni ehdotteli "kolme" vitsiä heitettyäni josko mää heittäisin leijankin? Että jos sussuehdokas nauraa myös pierulle, niin sitten tottakai toivottelisimme hänet avosylin tervetulleeksi sukuun.

8. Collezioni smalti?

Tarkistin googlekääntäjästä, että onko small sitä mitä mää luulen sen olevan. Ja olihan se; pieni. Nyt se on levinnyt jo yli suomen rajojen, että olen ainoa huumorintajuton, joka ei ymmärrä sitä munamiestä. Ei pieni muna ole mikään naurun asia.

9. Che genere musicale ascolti?

Cheestä ja musicalesta tulee mieleen se remputus "Pyydä miestäsi pukeutumaan Che Guevaraan." joka saa meitsin tuohtumaan. Millä oikeudella se narsistisen persoonallisuushäiriön omaava tarinaa kertova ruikuttaja uskoo ja olettaa sen laulun naisen illat pitkät miettivän, miten taivaallinen rakastaja hän oli. On meitä naisia, jotka ovat kokeilleet vaaraa ja todenneet, ettei se ole ainoa ratkaisu. Tervetuloa vaan alas sieltä suuruudenhulluista kuvitelmista. Jatkan musiikkilinjalla ja sanon "Piha ilman sadettajaa" ei ole tilanne, johon päädytään ilman kajalia silmiinsä tuhrivaa miestä. Kyllä ainakin meidän pihalta löytyvä puutarha on aika-ajoin hyvinkin kostea, ihan ilman meikkiä olevan vaarattoman miehen kanssa.

Puutarhani on kokenut todellisen ison jytkyn. Lankaköynnökseen puskee uusia versoja. En tiedä mitä sille on tapahtunut, koska se tuntuu selviytyvän mun hoidosta huolimatta. Se on varmaan ollut sopivasti kostea ja sopivasti hoideltu. Laitoin vähän kukkakuvaa versosta, ettette luule, että puhun siitä Ilkka Kanervan lanseeraamasta puutarhasta. Ja mun siskot ei taida uskoa ilman kuvallista todistetta tätä ihmettä.

10. Minigonna o jeans?

Mitään kireää en voi  ylleni vetäistä, koska toisesta raajasta lähtee tunto. Tämä poistaa kaapista farkut, sukkahousut ja ihonmyötäiset-kokoa olevat tightsit. Ja jos voisin, niin ei ne jeanssit kyllä olisi kokoa mini. 

11. Cosa pensi del mio blog?

Tämä oli nyt vähän epäselvä kysymys. Tässä varmaan tarkoitetaan hiljakkoin tapahtunutta epäselvää tapausta. Meni puurot ja vellit meitsillä sekaisin. Olen toiveikkaana asetellut jälkikasvuni hyllylle sijoittuvat vaatteet monitoimikoreihin ja liimaillut oikein tarralaput "yöpuvut, shortsit, pelivehkeet, lökärit", jotta lapsukainen ei tarpeen tullen kaataisi kaikkia laatikkoja koristamaan huoneensa lattiaa. Yksi niistä tarralapuista oli reunastaan epäsiisti ja tartuin toimeen tehdäkseni uuden lapun. Suutahdin, koska en onnistunut missiossani, vaikka aiemmin olin vallan mainiosti onnistunut tuottamaan nimilappuja pilttipurkkien kylkiin maustelaatikkoa siivotessa. Suutahdin niin, että livautin jopa muutaman vee-alkuisen sanan.

 Kyllä se on ihan normaali erhe, että yrittää käyttää vatupassia dymokirjoittimena. Puolustakaa mua, nehän on ihan identtiset. Ne on sinisiä, molemmissa on näyttö. Voin sitten sanoa perheen miesväelle, että kyllä mun lukijatkin on sitä mieltä... Mun puolisoni kyllä nauramisen ohella huomautti, että kaikki tilanteet, joissa kädessä on ollut väärä vehje, ei mene selityksellä "En huomannut innoissani olevani väärässä vehkeessä kiinni."

Törkeyksiä jopa Kikin asteikolla.

1. Paras puolesi itsessäsi?

2. Huonoin?

Sujuvasti yhdistän nämä kaksi ja vastaan, että peräänantamattomuus on sekä hyvä, että huono puoli.

3. Mitä vihaat?

Kipua; fyysistä ja psyykkistä.

4. Lempisanasi, mitä käytät paljon?

Joka päivä sanon; "Äiti rakastaa sua kovasti" ja "Mää rakastan sua." Sanon siis lapselleni ja miehelleni. Tarkennan, kun olen usein maininnut puhuvani itsekseni itselleni.

5. Millainen olet luonteeltasi?

Kiihdyn nollasta sataan todella ärhäkkäästi. Sitten aloitan mykkäkoulun, jonka kesto on keskimäärin 3-8 minuuttia, koska meitsillä on toistuvasti paljon asiaa jaettavana.  Unohdan helposti mistä keräsin kierrokset. Mulla näkee naamasta, jos olen lakannut saamasta. Sen takia tankkaan säännöllisesti makealla, koska ilman sokeria kasvot vääntyy muistuttamaan norsun ripsipiirakkaa ja alan kiipeilemään seinille. Poraa roinotan helpolla, mutta vastapainoksi nauran tosi helpolla. Olen paniikkihäiriöinen, masennukseen taipuvainen, ahtaanpaikan kammoinen herkkis.

6. Paheesi
Jos siinä on sokeria tai makeutusainetta niin melkeinpä mää pistelen sen ahnaaseen kitaani.

7. Miten viimeksi yllätit jonkun toisen ihmisen?
Elämää on viime aikoina sotkenut hammaslääkäri. Mulla on hirmuinen pelko ja jähmetyin vallan mustiin mietteisiin jo monta päivää ennen ja jälkeenkin iski lamaannus. Postauksia on tullut tipottain ja monta muiden julkaisemaa postausta on lukematta. Mutta kyllä tämä tästä. Takaisin asiaan; Olin täysin varma, että mulla on reikä, mutta  hammaslääkäri kuitenkin vakuutti, että olen vaan painanut niin lujaa harjalla, että joku ienraja on kärsinyt. Pitkällisten  neuvottelujen jälkeen annoin valaista hampaitani jollain valolla, joka varmisti reiättömyyden. Tällä reissulla yllätin mukana saattajana olleen puolisoni; Mää menin paniikkiin kesken sen valon heiluttelemisen ja yritin ampua sitä lääkäriä sormipyssyllä. Sillä lailla kun lapset tekee "Pum, pum." Etusormi ja peukalo yhdessä. Siippa yllättyi, koska tähän asti olen ladannut aseeni säikähtäessäni ainoastaan kotosalla. Se lekuri kyseli montako diapamia olin ottanut ennen vastaanottoa ja oliko ne minkä vahvuisia. Saattoi se tietysti olla sekin, että totesin saadessani pari näytetuubia vihlomista vastaan auttavaa tahnaa, että sen toisen jälkimaku on emätin. Korostaisin ottaneeni sitä diapamia. En todellakaan käytä sellaista nimitystä täysissä järjissä. 

8. Miten tahtoisit tulla yllätetyksi?

Liiterin (Lidlin) mainoksessa olisi englantilaisten herkkujen viikot.

9. Miten rentoudut?

Komennan mieheni takaapäin hommiin. Mää en tykkää mun naaman hipelöimisestä, joten siippa rapsuttelee iltasella mua takaraivosta. Hyvä ohjelma pyörimään, puoliso takana kyhnyttämässä ja kaukosäätimet piiloon peiton alle. Mää en tykkää, että mun kaukoja hipelöidään, joten mieltäni rauhoittaakseni kätken ne.

10. Upein maa, missä olet käynyt?

Norja on kaunein, Viro maistuvaisin.

11.Kuka haluaisit olla yhden päivän?

Nyt menee sinne törkyosastolle. Ei siitä pääse yli eikä ympäri pakko on rehellisesti vastata: Johanna Tukiainen. Tähän on monta hyvää syytä: Päiväni starttaisin ottamalla yhteyttä Big Brotherin tuotantoyhtiöön ja varmistamalla osallistumiseni syksyn julkkisBB:hen. Tärkein suoritettu.

Kuva 1.

Omaa eloa määrittää ja rajoittaa selkävaivat paljolti. Koska mulla olisi käytössäni  hyväkuntoinen selkä, (Perustelen väitettä kuvalla 1, ei voi olla vaivoja kun tuollalailla kaartuu.) niin saisin kunnon kyydit Tampereella. Olen pitkään sellaisesta unelmoinut.

Kuva 2.

Reissaisin Nääsvilleen omalla peltilehmällä enkä käyttäisi VeeÄrrää, vaikka se Tuksu tykkää käydä pissalla siellä Mansesterin rautatieasemalla. (Kuva2. En hyväksy. Laitoin siihen päälle häveliäisyys syistä hämähäkin väärinpäin.) Mää todellakin haluaisin Särkänniemeen, mutta meitsin ruho-parka alkaa kivistää pelkästä aatoksesta. Viikinkilaiva kun täräyttäisi laituriin niin en askeltaisi yhtään loppusuvena. Törmäilyautojen ajatteleminenkin saa hien nousemaan otsalohkolle. Ne rusauttaisi mun selkäraukkani ihan rohjoksi. Mutta älyttömän hauskoja ne on. Paitsi kerran vuosia sitten, kun siellä oli joku raivohullu työntekijä ja kitapurjeet liehuen se karjui mulle ohjeita, vaikka mulla oli ollut ajokortti jo monta vuotta. Jos mun mies nauraa vielä kerrankin sille, että totesin "Ihan kun mää en muka osaisi ajaa?" niin sille saattaa käydä kuin Artolle. (Kuva 3.) Menisin siis ja tuunaisin sille piknikpaistin suojuksesta tyhmän hatun.

Siellä Särkänniemessä mun ei tarvitsisi yhtään pohtia, että muut huvittelijat tuijottavat, koska kukaan muu aikuinen ei käyttäydy samalla lailla. Kaikki tottakai tuijottaisivat, koska olisin Tuxu.

 Kuva 3.

Kuva 4.

Voin olla väärässä, mutta otos numero 4 näyttää kovasti siltä, että Tuksu on sijoittanut pyllerönsä valkoiselle Ektorpille. Mää pystyn istumaan vaan kovalla alustalla

tai mun rankani pääsee painumaan kasaan. Jos voisin tehdä mitä vaan niin sellainen asia, jota aidosti kaipaan, on levittäytyä sohvalle ahterini kanssa karamellipussi seuranani. Se mun Makuunista noudettu  mässypussini olisi kokoluokaltaan tuon käsilaukun kanssa yhteneväinen.

Kuva 5.

Naamakirjassa kiersi foto, jossa Tuksu esitteli keikalla hilloviivaansa. Mää yritin sitä kuvaa paikallistaa Googlen kuvahaulla hakusanalla "Johanna Tukiainen kontillaan" ja päädyin omaan blogiini. Että sillälailla. En löytänyt etsimääni, eikä mun mielenterveys venunut parempaan suoritukseen, mutta tarpeeksi lähellä olevan havainnoin; kuva 5. Loppuajat imitoisin Tuksun dogistyleä ja olisin polvillaan viimeiseen minuuttiin asti. Olisin todella mielelläni kontillaan. Mää luuttuisin lattioita, pesisin lattialistat ja tutkisin kaikkia mahdollisia alahyllyjä mihin en ole enää vuosiin selkäni kanssa taipunut.

Yksi hyvä puoli vielä unohtui:

Kuva 6.

Joo, ei se hyvä puoli ole takapuoli. Tai on se tavallaan. Mää kipuilen sen selkäni kanssa, mutta jessus sentään miten kipeät on ärhäkkäät peräpukamat. Kuvan 6. perusteellä epäilisin, että Tuksulla ei ole rektaalikasseja, koska tuonne hanuriin on uponnut mallia hammaslanka vaossa pikkupöksyt. Voisin sitten kokeilla sellaisia muodikkaita stringejä eikä tarvitsisi pelätä, että teen sellaisen peräpukamien sidontatoimenpiteen vahingossa kotioloissa.


Kyllä, lukitsen vastauksen Johanna Tukiainen.

Mieheni vei minut nirvanaan.

Ensin toivottelen Tervetuloa! uusille lukijoille 

Tästä se lähti;  Puoliso raahasi pihalle viisi kuormalavaa ja kaksi tuntia myöhemmin mää olin nirvanassa ja tyytyväisenä sivelin uutta istutuspöytääni. Apunaan mies käytti moottorisahaa, kankea ja sellaista isoa vehjettä, joka paljastui naulapyssyksi. Kolme tuntia myöhemmin mää poraa roinotin, koska varastosta löytyi niin paljon krääsää, että tajusin ettei ole mitään syytä lähteä shoppaamaan lisää krääsää. Puolustakaa mua; kyllä se on ihan normaalia. Olin niin funteerannut tarvitsevani vaikka mitä ihanuuksia.

Meitin naapuri rakentelee kuormalavoista alustaa pihakalusteillensa. Naapuri on huumorimiehiä ja  ilmoitti nikkaroivansa samanlaisen istutuspöydän. Yllä miehen käsitys ilmeestäni. Punaiset viirut otsalla on katkeamispisteeseen pullistuneet kiukkusuonet. En kehdannut kysyä naapurilta vastaako ilme hänen käsitystään.

Persilja teksti ei nyt ihan keskelle kylttiä osunut, mutta ihan itse maalasin.

 Jouluna piti laittaa posliininumerot adventtikynttilöihin, mutta jäi aatoksen asteelle. Nyt ne löysi paikkansa akkunan karmista. Ensi jouluna niitä ei tarvitse enää miettiä, koska siippa surautti porakoneella ykkösen halki.  Se posliini ei isoa survaisua kestänyt. Jos olisin hirvee vaimo niin puolen vuoden päästä huokailisin "Ei oo numeroita enää. Hyvinkäältä niitä varmaan saisi..." (Siellä on mieletön sisustuskauppa.) Koska en ole hirvee vaimo niin tyydyin huokailemaan; "Olisit nyt sorvannut sen kakkosen risaksi. Olisi tullut mitä mainioin otsikko; Mieheni kairasi posliinista kakkosreikääni ja se oli fiasko."

Mää tiedustelin siipalta, josko se haluaisi olla mun Uri Geller ja hipelöivän pesää.  Siis lusikan pesää. Odotin sen vastaavan "No, oletkos nyt siinä." minkä se sanoo aina leikillään, jos mää lipsautan joskus harvoin jotain törkeää. Sitten se luo sellaisen tuomitsevan katseen ja meitsi punastuu. Vaikka mää tiedän sen laskevan leikkiä. Aina se on kuulemma yhtä hauskaa. Mies tiesikin heti mitä mää olen vailla. Se kysy vaan kumpaan päähän tuupataan. Että tehdäänkö koukku pesästä vai  varsiosasta. Ei siis valitettavasti tarvinnut investoida edes ripustuskoukkuihin.

Sain appiukolta äitienpäivälahjana kaksi ikkunaa. Mies kolautti lasit rikki ja laittoi tilalle kanaverkkoa. Nyt siinä on kärhöjen? hyvä kasvaa ja levitä. (Koska mää en omista vihreää peukaloa enkä mitään muutakaan vihreää sormea niin luulisin, että ne on kärhöjä.) Puhelin miehelle, että tuliskohan liian ronski otsikko, jos laitan "Sain ensin mieheltäni ja sitten appiukoltani." Ainaniinjärkeväpuoliso totesi, että viime aikaisten googlen kautta tulleiden hakusanojen perusteella ollaan vielä aika laimeissa teksteissä. Tänne kun ollaan tultu hakusanoilla "pieru vaippa" ja "nuolin anopin kakkaa"  Koska tapanani on ollut näihin hakusanoihin vastata niin;

pieru vaippa

Jos sää et uskalla paukauttaa ilman vaippaa, eikä sulla ole antibioottiripulin takia kielto päällä, niin mene hyvä ihminen ostamaan apoteekista Imodium-tabletteja.

nuolin anopin "en toista sitä enää"

Hus pois sinä pervo mun blogista!

Paljastanpa vielä tähän loppuun tilanteen, jossa mieheltä pääsi se "No, oletkos nyt siinä." Siippa pilppusi rautakangen kanssa lavoja paremmin rakennettavaan muotoon ja jotta näyttäisi siltä, että osallistuin urakkaan niin siirtelin niitä pätkiä. Sitten iski visio; yhdestä parrusta saisi mitä mainioimman hyllyn.  Mies oli nikkaroinut sellaisen koneen kanssa, joka sylki nauloja. Arvelin, ettei se oli suurikaan homma, jos sinne kahden parrun rakoon saa vaan ammuttua jollain konstilla naulan. Se iso painava työkalu, jonka nyt osaan sanoa olleen naulapyssy, oli vielä tuntematon, joten kailottelin kovalla ja korkealla äänelläni pihamaan toisella reunalla olevalle miehelleni: "Voiko sillä sun isolla vehkeellä laueta rakoon?"  Yleensä ainaniinjärkevänpuolison korville se kuulemma kuullosti ihan joltain muulta kuin hyllyn laittamiselta takaseinään. Hirveen törkyinen mielikuvitus mun miehellä. En kehdannut kysyä naapurin mielipidettä tähänkään asiaan...

Tein temput keittiössä.

Ensin toivottelen Tervetuloa! uusille lukijoille 

Sain  haasteen, johon kuuluu kertoa itsestään 11 asiaa, vastata 11 kysymykseen ja tehdä uudet kysymykset ja lähettää eteenpäin. Postaus venuisi niin muhkeisiin muotoihin, että starttaan näillä kysymyksillä ja laitan loppuja tulemaan toisella kertaa. 

                                            

                                                                           1. Minne haluaisit matkustaa ja miksi?

Juhannuksen juhlinnan loputtua me suunnistetaan   kanssa kohti Helsinkiä. ( on blogissaan mahtava arvonta, menkää osallistumaan.) Otetaan me miesväkikin mukaan. Suhautetaan Punaisella laivalla lahden toiselle puolelle ja vietetään hartaushetki Tallinnalaisella kakkuhyllyllä. Ja toisella kakkuhyllyllä. Takaisin tullessa mää yrjöän, koska olen pistänyt matalaksi 30:nelle hengelle tarkoitetun baakelssin, "muutaman" jälkiruuan ja koska paatti keinuu aina paluumatkalla oudon paljon enemmän.


2. Mitä paheita sinulla on?
Jos siinä on sokeria tai makeutusainetta niin melkeinpä mää sen syön. Kova ja korkea kimakka ääni; saatan nauraa niin, että se pelottaa pikkulapsia ja aiheuttaa pahennusta kukkahattutädeissä.

3. Mikä on bravuurisi keittiössä?
Tein kuulkaa semmoisen tempun keittiössä, ettei ole tainnut moni suorittaa. Sain aatoksen laittaa washiteippiä köökin kaappien sisähyllyjen reunaan. Tuumailin sitten samalla järjestäväni kaapit. Tyhjensin yhden kaapin ja lähdin ottamaan rättiä ja pesuainetta. Koska mun on pidettävä selkä aina hallinnassa niin en voi kurotella peräsin pitkällään kaapin takanurkkaan siivousliinan kanssa. Suuntasin välineiden kera perseen penkkiin, jotta selän ojennus tulisi olemaan hallittu. Matkalla taivutin itseäni vähän etukenoon. Mun edessä pöydällä oli kaapista poistettu vatkain ja sen kulho mistä törrötti ne metallijutskat mitkä vatkaa. Onnistuin sitten alastulon aikana metsästämään mun tuulenhalkaisijaan semmoisen metallikepin, joka yritti nenän kyljestä ulos. Sattui melkein yhtä paljon kuin pahalla päällä oleva peräpukama. Lapsukaiseni lohdutteli meitsiä, että "Älä nyt poraa. Ajattele jos sää olisit istunut sen päälle." ja mun mutsi totesi "Sää punkteerasit vähän isommalla neulalla." Kuonoa ja puolikasta päätä särkee vieläkin aikalailla, mutta kaapit näyttää paljon paremmalta. 


4. Oletko/oletko ollut unelma-ammatissasi ja mikä se on/oli?

  Kotiäiti ei ole ammatti, enkä mää Jyrki Kataisen mielestä ole ansainnut varmaan edes nimitystä ihminen, mutta mää olen häpeilemättä               tyytyväinen elämääni näin. Kun ei leipomolla taida olla sellaista ammattia kuin pomedan koemaistaja.

5. Kuka oli Jim Morrison (ei saa luntata googlesta)?
Surffitukkainen edesmennyt muusikko, josta on painettu hurja määrä t-paitoja ja seinälakanoita.


6. Missä olet hyvä?
Mää osaan kiihtyä normaalista raivohulluksi alle kolmessa sekunnissa. Ja jos ikinä tulee kilpailu pahimmistä PMS-oireista niin olen kultamitalin syrjässä melko varmasti tanakasti kiinni.

7. Mistä tavarasta/asiasta et luovu mistään hinnasta?
Mummolta peritystä soittorasiasta, jota en saanut muksuna vääntää käyntiin ilman tiukasti tuijottavaa valvovaa silmää. Jos tilalle ei saisi ostaa uusia niin tartuntapihdit on kyllä vempele, jota ilman en selviydy päivästä. 

                                                                             8. 3 parasta lukemaasi kirjaa?

Puukko Raija:  Anna hyvän kiertää: ekoaarteet omin käsin
Holzwarth Werner:  Pikkumyyrä, joka tahtoi tietää, kuka kehtasi kakkia kikkaran suoraan hänen päähänsä.
Kinsella Sophien kirjat on ihanaa hömpänpömpää himoshoppaamisesta.

                                                                      9. Mitkä asiat tuovat eniten iloa elämääsi?

Läheiset, kirjasto, sokeri. Se kun saan halvalla ja  löydän tuotteesta lapun -70%. Mää ilostun myös Liiterin (Lidlin) mainoksen löytämisestä postilaatikosta. Ikinä ei tiedä mitä ne myy. Kirpputorit. Blogistaania;  joka ikinen uusi kirjautunut lukija saa mut hihkumaan ja tiedottamaan asiasta puolisolle, lapselleni, mutsilleni ja siskoilleni. Vieläkin huokailen miten erikoista, että mulla on lukijoita. Ilostun jokaisesta kommentista. Joku on lukenut ja kuluttanut vielä aikaa jättääkseen puumerkin. Olen sieltä yhden kommentin joutunut deletoimaan. Se sisälsi sanan, jota en käyttäisi äitini kuullen. Joten jos sinä pyyhkimisen uhriksi joutunut olet vielä siellä kirjautumattomissa lukijoissa niin; Anteeksi, että rajoitin sananvapautta. Jos sää laitat seuraavalla kerralla vähän tähteä joukkoon niin voin kyllä puhua äiteelle tekom*lkusta. Tosin mun äippä saattaisi vähän ihmetellä miksi mää puhun sille tekoämtähtiälkusta.

                                                           10. Millainen kamera sinulla on ja paljonko se maksoi?

Se on valkoinen, sillä on joku outo nimi ja se maksoi jotain 100 e kieppeillä. Sillä voi tsuumata toisella puolella tietä asuvan naapurin postilaatikkoon niin, että näkee naapurin sukunimen kuvasta. 

                                       11. Mitä muuta olisit halunnut minun kysyvän ja mitä olisit vastannut siihen?
Koska viimeksi paheesi, kova ja kimakka ääni, aiheutti nolon tilanteen? Sitten mää vastaisin siihen näin: Välillä sähköpostiin tupsahtelee kikkelin pituutta lisäävien tablettien mainosten joukkoon firmoilta pyyntöjä mainostilan ostamisesta.  (Kyllä, käyttäisin sanaa kikkeli äitini kuullen.) Nyt semmoinen tupsahti bit.ly:stä ja mää tunnistin nimestä, että se on joku. En tiedä mikä, mutta nimi oli tuttu. Mies nikkaroi pihalla ja tohkeissani selvitin siipalleni asiaa. Tässähän ei tietysti mitään noloa ole, mutta jatkoin blogistaanisten asioiden selvittämistä puolisolle, joka ilmeili oudosti. Se oli yrittänyt viestittää, että meidän naapuri haravoi siinä toisella puolella aitaa. Mitä sillä nyt sitten enää oli väliä, kun olin jo  kailottanut kohtuullisen kovalla äänelle mainostuloeurojen kuvat silmissä vilistäen                                                  "Ajattele, kohta sää voit sanoa, että sun muijas työkseen bloggaa peräpukamistaan."

Miehet joita kiinnostaa reikä.

Ensin toivottelen Tervetuloa! uusille lukijoille

Olen jo selvittänyt miten välttyä olemasta nolo aikuinen teinin silmissä ja nyt löysin Iltalehden verkkosivuilta ohjeistuksen miten välttyä olemasta nolo keski-ikäinen nainen. Seuraavat virheet ja karikot tulisi välttää:

1. Muutos tulee tarpeeseen.

Joo, niin varmaan. Meillä on niitä edellisen postauksen sukisuki-miehiä nyt edelleen pyörinyt pihamaalla ja muutos, jonka ne on saaneet aikaan ei vastaa kyllä mihinkään mun tarpeeseen. Reikä kyllä taitaa vastata johonkin vesilaitoksen uroksien tarpeeseen, koska he kokoontuvat tuohon reunalle joka arkipäivä ja suorittavat siinä saman riitin. Seisovat puoliympyrässä ja tuijottavat koloa. Seisovat siinä pitkäänkin ja välillä osa porukasta kyykistyy montun ääreen.

On siinä kyllä jotain hypnoottista, kun sitä pitkään tuijottaa.

Vesilaitos on reiän lisäksi tarjonnut oudon sääilmiön. Meillä paistaa kaksi iloista puolikuuta päivälläkin. Ilmiö tunnetaan nimityksellä  "Putkimiehen vako" tai "Työmiehen aurinko."  Pulskahkon sukisukimiehen kyykistyessä esille pullahtaa paljaat persikat ja katseeni jähmettyy sinne minkä ei pitäisi ollenkaan kiinnostaa. Jotain oudon hypnoottista siinäkin on.

2. Sijoita vaatteisiin.

Melkein aina kun Elloksella on horisontaalisesti haastavien muotojen haltioiden osastolla -70% alennus.

3. Älä vertaa itseäsi siihen, mitä joskus olit.

Olen elänyt todella huonossa parisuhteessa ja joskus vertaan itseäni siihen mitä silloin olin. Tilanteen osuessa kohdalle tarraan mieheeni kiinni ja sydämeni pohjasta kiitän onnestani. Vastoin ohjeistusta aion tehdä näin jatkossakin.

4. Huolehdi itsestäsi.

Minä huolehdin, tankkaan säännöllisesti itseni makealla, ettei vaan pääse verensokeri romahtamaan.

5. Nuku tarpeeksi.
Jos koisin tarpeeksi niin seurauksena on se, että katselen seuraavana yönä aamuneljältä joltain "laatukanavalta" dokumenttia: Menin vihille siskoni ensimmäisen puolison serkun kummin kaiman kanssa ja leikkautin isovarpaani muistuttamaan Urho Kekkosen kuvalla varustettua postimerkkiä, koska olen Urkin fani. 

6. Huolehdi hampaistasi.

Kerran vuodessa meillä toistetaan sama kaava; Joko terveyskeskuslääkäri kirjoittaa reseptin tai sitten hammaslääkäri antaa etukäteen pienessä kuoressa diapamia. Vahvasti rauhoitettuna saa mies meitsin taltutettua ja talutettua hammaslääkärille, jonka annan laittaa sormen suuhuni. Ensin kyllä aina muistutan, että havaitessani äkkiliikkeen isken purukalustoni tiukasti yhteen. Hammaslääkäri esittelee meitsille peilin ja neuvottelemme siitä, että saako peilinkin tuuppasta kitaani. Jos jotain löytyy on ainoa vaihtoehto nukutuksessa tehtävä hoito. On siis kaivettava lompsaa ja mentävä yksityiselle tai sitten jonotettava julkiselle puolelle. Kumpaakin olen käyttänyt. 

7. Älä yritä nuorentaa itseäsi liikaa.

Vasta kolmatta vuotta käytössä olleista teryleenihousuista meni jalkaan vetäessä etusormi ja keskisormi haaruksista läpi (Eikö teryleenivaatteiden pitäisi olla ikuisia?) ja parahdin hirveeseen ääneen "OoÄmGee". Yhtään en tajua mistä se mun mieleen putkahti. Että terveisiä vaan kotiväelle; voitte lopettaa sen hirnumisen ja kyselemisen "Oletko taas lukenut Demi-lehteä?" En yrittänyt nuorentaa itseäni. Mää en järkytykseltäni kyennyt sanomaan mitään muuta. 

8. Ei ole "hiussääntöjä."

Voin siis avoimesti tunnustaa teille lukijoille, etten mää kampaa hiuksia päivittäin. Pitkät hiukset kun on kireällä nutturalla yöt ja päivät, niin ei se kuontalo takkuun mene. Tarkoittikohan mun mutsi tätä nutturaa väitteellä, että olen takakireä? Ja mää kun suutuin siitä niin kauheasti. Valitin tottakai asiasta siipallekkin.  Päästelin pikkuisen ilmoja yksi päivä ulos ja mieheni lohdutteli
 "Et sää kyllä kulta ole yhtään takakireä."

9. Kiinnitä huomiota meikkiin.

Kiinnitän kyllä huomiota meikkeihin jokaisella visiitillä  lähiCittariin. Koska mulla on tosi huono suuntavaisto ja se putiikki jotenkin sokkeloinen niin puutereita tursuava hylly on merkki siitä, että yksi käytävä oikealle ja suoraan eteenpäin. Sieltä pääsen vihannesosastolle mistä aloitan ostokierroksen. (Siellä heviosaston reunalla on Fazer Bakeryn paistopiste.)

10. Valitse oikean kokoiset rintaliivit.
Marssin tarpeen tullen kauppaan ja otan suurimmat tuplaÖöt. Jos  ne on liian isot niin etenen koko kerrallaan alaspäin, kunnes sopivaiset daisarien peitteet löytyy.

11. Seksin ei tarvitse olla tylsää.

Siis minähän haluan joka päivä ja mieluiten useamman kerran päivässä keksin kahvikupposen viereen. Luokittelen itseni raskaan sarjan harrastajaksi; kaikki mahdollinen on tullut kokeiltua. Miten yksikään keksi voisi olla tylsä? Kovasti funteerasin ja lähemmäksi tylsyyttä menisi Jaffa-keksi, mutta kyllä mää senkin suuressa himossa syön. Marie ilman hillolla sivelyä on kuivakka, muttei sekään ole tylsä. Viimeksi suuhuni sujahti mansikkajuustokakun makuinen uutuus. (Keskikova, esanssinen, menettelee arkipiparina. Ulkomuoto kalvakka. Vähäisesti murustava.) Samassa hintaluokassa on kyllä maistuvampia vaihtoehtoja useampia.

Jaa; se olikin seksi eikä keksi, kerrankos sitä nyt erehtyy. Tälläinen on raskaan sarjan harrastaja; Keksi jatkuvasti mielessä.

Ps. Tämä viimeisin oli taas semmoinen stailattu kuva. En normaalisti nakerra tuollaista pikkupalaa reunasta vaan otan kerralla koko satsin poskeeni.

Siippa pyysi voihkimaan hiljempaa.

Ensin toivottelen Tervetuloa! uusille lukijoille

Ihanaa, mahtavaa, sain  tunnustuksen. (Siellä on kirja-arvonta käynnissä menkää osallistumaan.) Mää niin ilostun näistä aina kauheasti joka kerta. Mun siippa ei aina ilostu vaan alkaa puhumaan jostain korvan tinnittämisestä, minkä aiheuttaa mun innostuessani äänivallin rikkoutumisen rajaa hätyyttelevä kimakka ääneni. Puoliso joutui taasen kerran muistuttamaan voihkimaan oktaavia alempaa, koska mun "Uuu, ooo, uuuh, oujee" saattaa kuullostaa uusien naapureiden korvaan joltain muulta kuin siltä, että sain ihanaiselta Liisaxilta pränikän.

Tänään kyllä todennäköisesti rikoin äänivallin enkä ainoastaa hätyytellyt; Rakas lapseni tarvitsee huomenna opinahjoonsa käteistä taksvärkin suorittamista varten. Sain loistavan idean mennä lapsukaisen kyydillä pankkiautomaatille. Meidän parkkeeraustila on niin kaponen, että siinä pitää olla perä perässä. Ajattelin, että vältytään menopelien vekslaamiselta, kun lapsukainen toimii kyytimiehenä. Suomennos = Yritin siis olla cool mutsi ja huolettomasti ilmoittaa; Lähdetäänkö kylille. Reissu on suoritettu ja pikku piltti istuu huoneessaan ja kuuluu selittävän kavereilleen miten mää olin kirkunut seuraavaa; Liikennevaloissa: "S**tana nyt jarrutat." Kurvissa: "J*malauta, tää kaatuu, mää painan 124 kiloa." Auton ohittaessa: "Mene nyt v*ttuun sen katumaasturisi kanssa." Puolessa matkassa: "P*rkele, elämäni pisimmät 500 metriä."ja "Pysää, isäs saa hakea mut kotiin."  Kun en suoltanut suustani edellämainittuja niin kirkuin "Et aja yli kahtakymppiä, mää paskon housuuni."  Kaiken huipentumana lapsi parkkeerasi meidän pihaan, joka on rinteessä. Se samperin mauto ei pysynyt paikallaan, ennenkuin mää nousin sieltä pois. Jotain vikaa käsijarrussa aivan varmasti. Tuskin se mun 124 kilostakaan johtui. Kyllä oli nyt mun vapussa menoa ja meininkiä. En muista yhtenäkään simajuhlana kiroilleeni taukoamatta, saaneeni näin typerää ideaa tai näyttäneeni kitarisoilleni laajalti avaraa maailmaa. Suora lainaus lapsen suusta; "Käytös oli todella asiatonta, kuskia loukkaavaa ja häiritsevää."

Takaisin tunnustukseen:

I love your blog-tunnustuksen pelisäännöt:

1. Kopioi post it-lappu blogiisi.

2. Kiitä linkin kera bloggaajaa joka tunnustuksen myönsi.

3. Anna tunnustus viidelle suosikkibloggaajallesi ja 

kerro siitä heille kommentilla.

4. Ole iloinen saamastasi tunnustuksesta, vaikka se onkin kerrottu post it-lapulla ja toivo että omat lempibloggaajasi jakavat sen eteenpäin.

Päätin lähettää tämän tunnustuksen eteenpäin matkaan yhtään miettimättä olenko sinkauttanut tämän mahdollisesti samaan osoitteeseen jo aiemmin. Loveani jakaisin seuraaviin paikkoihin:

Täältä löytyy , jonka hulvattomia postauksia pitäisi kaikkien lukea. Tutustuin n ensin blogistaanisesti ja sitten oikein livenä.  on siis mun ihan oma kaveri, eikä pidä mua mieheni mukana tulevana pakollisena kylkiäisenä.  Nyt saan ylpeänä ilmoittaa, että mulla on käynyt ystävä kylässä tällä vuosituhannella. Myönnettäköön, että olen ilmoittanut sen aika toistuvasti. Olen niiiin tohkeissani siitä, että vaikutan vähemmän sosiaaliselta hylkiöltä.

Täältä löytyy, joka on Luojan lahja meille blogistaanian naisille. on taipumus jättää Kiki's Homeen kommentteja, jotka aiheuttaa meitsissä reaktion "Voiko tästä tehdä näytönsäästäjän?"  Koska tänne on tultu hakusanalla "Petän miestäni jatkuvasti" niin varmuudeksi mainitsen meidän loven olevan täysin sisarellista mallia. Siihen on joku hieno sanakin, taitaa olla platoninen.

Täältä blogista löytyy  joka on aiheuttanut meitsille blogistaanian pahimman järkytyksen. Meni ja jumprahuiti muutti jotain osoitejuttua ja blogi katosi. Tulihan se mun  takaisin, mutta muutamien pitkien tuntien aikana ehdin hätääntymään, itkemään ja ilmoittamaan asiasta jopa mun mutsille.

Täältä blogista löytyy jonka kanssa me ollaan tavattu 70-luvulla.  äiti kehoitti häntä tekemään saman tempun kuin Kiki teki;  kiipesin puuhun... Tämä tunnustus saattaa olla vähän nepotismia, koska käytän kotosalla nimitystä -serkku. Olemme aikeissa tavata uudelleen, mutta nyt mää en kyllä toista sitä latvaa kohti kipuamista.

Täältä blogista löytyy ihanainen a, joka on tartuttanut myönteistä asennettaan meitsiin blogistaanisesti.   on koeteltu viime aikoina vesiongelmilla. Me asutaan kaupungin vanhimmalla asuntoalueella ja täällä on nyt putkijutskat finaalissa. Vesilaitos tonki viime suvena meidän pihan ja nyt ne tulivat taas kaivamaan kuopan. (Yllä tarkkaan rajattu kuva montun vierestä.) Puoliso ihmetteli suuresti hälläväliä suhtautumistani puolen päivän vesikatkoon. Vastasin sille, että Marjaanalla on ollut vedettä päivätolkulla, eikä sekään räyhää. En määkään nyt sitten viitsinyt nostaa kierroksia muutamasta tunnista. Siipaltani vaan terveisiä  Se tekee listaa jo mitkä muut raivonaiheet sää voisit kitkeä musta pois. 

Anoppi poikkeili meillä, kun vesilaitos oli tuonut jonkun keltaisen koneen pihamaalle. Tottakai tohkeissani selvitin miten meitä taas kohdellaan. Se on joku sukittaminen mitä ne nyt tekee. Mää niin monimutkaista sanaa muistanut ja totesin anopille, että sieltä tulee taas lauma miehiä ja se on sitten sukisuki-touhua. Puoliso tuli töistä ja kertoilin päiväni kulusta. Siippa sai vaivoin naurultaan ilmaistua, että enkö mää muista mikä se sukisuki on. No hienoa, sehän on se kondomimerkki. Käytännössä mää siis tiedotin anopilleni, että meille tulee lauma vesilaitoksen poikia touhuamaan rykimäsukkien kanssa...