Tein temput keittiössä.

Ensin toivottelen Tervetuloa! uusille lukijoille 

Sain  haasteen, johon kuuluu kertoa itsestään 11 asiaa, vastata 11 kysymykseen ja tehdä uudet kysymykset ja lähettää eteenpäin. Postaus venuisi niin muhkeisiin muotoihin, että starttaan näillä kysymyksillä ja laitan loppuja tulemaan toisella kertaa. 

                                            

                                                                           1. Minne haluaisit matkustaa ja miksi?

Juhannuksen juhlinnan loputtua me suunnistetaan   kanssa kohti Helsinkiä. ( on blogissaan mahtava arvonta, menkää osallistumaan.) Otetaan me miesväkikin mukaan. Suhautetaan Punaisella laivalla lahden toiselle puolelle ja vietetään hartaushetki Tallinnalaisella kakkuhyllyllä. Ja toisella kakkuhyllyllä. Takaisin tullessa mää yrjöän, koska olen pistänyt matalaksi 30:nelle hengelle tarkoitetun baakelssin, "muutaman" jälkiruuan ja koska paatti keinuu aina paluumatkalla oudon paljon enemmän.


2. Mitä paheita sinulla on?
Jos siinä on sokeria tai makeutusainetta niin melkeinpä mää sen syön. Kova ja korkea kimakka ääni; saatan nauraa niin, että se pelottaa pikkulapsia ja aiheuttaa pahennusta kukkahattutädeissä.

3. Mikä on bravuurisi keittiössä?
Tein kuulkaa semmoisen tempun keittiössä, ettei ole tainnut moni suorittaa. Sain aatoksen laittaa washiteippiä köökin kaappien sisähyllyjen reunaan. Tuumailin sitten samalla järjestäväni kaapit. Tyhjensin yhden kaapin ja lähdin ottamaan rättiä ja pesuainetta. Koska mun on pidettävä selkä aina hallinnassa niin en voi kurotella peräsin pitkällään kaapin takanurkkaan siivousliinan kanssa. Suuntasin välineiden kera perseen penkkiin, jotta selän ojennus tulisi olemaan hallittu. Matkalla taivutin itseäni vähän etukenoon. Mun edessä pöydällä oli kaapista poistettu vatkain ja sen kulho mistä törrötti ne metallijutskat mitkä vatkaa. Onnistuin sitten alastulon aikana metsästämään mun tuulenhalkaisijaan semmoisen metallikepin, joka yritti nenän kyljestä ulos. Sattui melkein yhtä paljon kuin pahalla päällä oleva peräpukama. Lapsukaiseni lohdutteli meitsiä, että "Älä nyt poraa. Ajattele jos sää olisit istunut sen päälle." ja mun mutsi totesi "Sää punkteerasit vähän isommalla neulalla." Kuonoa ja puolikasta päätä särkee vieläkin aikalailla, mutta kaapit näyttää paljon paremmalta. 


4. Oletko/oletko ollut unelma-ammatissasi ja mikä se on/oli?

  Kotiäiti ei ole ammatti, enkä mää Jyrki Kataisen mielestä ole ansainnut varmaan edes nimitystä ihminen, mutta mää olen häpeilemättä               tyytyväinen elämääni näin. Kun ei leipomolla taida olla sellaista ammattia kuin pomedan koemaistaja.

5. Kuka oli Jim Morrison (ei saa luntata googlesta)?
Surffitukkainen edesmennyt muusikko, josta on painettu hurja määrä t-paitoja ja seinälakanoita.


6. Missä olet hyvä?
Mää osaan kiihtyä normaalista raivohulluksi alle kolmessa sekunnissa. Ja jos ikinä tulee kilpailu pahimmistä PMS-oireista niin olen kultamitalin syrjässä melko varmasti tanakasti kiinni.

7. Mistä tavarasta/asiasta et luovu mistään hinnasta?
Mummolta peritystä soittorasiasta, jota en saanut muksuna vääntää käyntiin ilman tiukasti tuijottavaa valvovaa silmää. Jos tilalle ei saisi ostaa uusia niin tartuntapihdit on kyllä vempele, jota ilman en selviydy päivästä. 

                                                                             8. 3 parasta lukemaasi kirjaa?

Puukko Raija:  Anna hyvän kiertää: ekoaarteet omin käsin
Holzwarth Werner:  Pikkumyyrä, joka tahtoi tietää, kuka kehtasi kakkia kikkaran suoraan hänen päähänsä.
Kinsella Sophien kirjat on ihanaa hömpänpömpää himoshoppaamisesta.

                                                                      9. Mitkä asiat tuovat eniten iloa elämääsi?

Läheiset, kirjasto, sokeri. Se kun saan halvalla ja  löydän tuotteesta lapun -70%. Mää ilostun myös Liiterin (Lidlin) mainoksen löytämisestä postilaatikosta. Ikinä ei tiedä mitä ne myy. Kirpputorit. Blogistaania;  joka ikinen uusi kirjautunut lukija saa mut hihkumaan ja tiedottamaan asiasta puolisolle, lapselleni, mutsilleni ja siskoilleni. Vieläkin huokailen miten erikoista, että mulla on lukijoita. Ilostun jokaisesta kommentista. Joku on lukenut ja kuluttanut vielä aikaa jättääkseen puumerkin. Olen sieltä yhden kommentin joutunut deletoimaan. Se sisälsi sanan, jota en käyttäisi äitini kuullen. Joten jos sinä pyyhkimisen uhriksi joutunut olet vielä siellä kirjautumattomissa lukijoissa niin; Anteeksi, että rajoitin sananvapautta. Jos sää laitat seuraavalla kerralla vähän tähteä joukkoon niin voin kyllä puhua äiteelle tekom*lkusta. Tosin mun äippä saattaisi vähän ihmetellä miksi mää puhun sille tekoämtähtiälkusta.

                                                           10. Millainen kamera sinulla on ja paljonko se maksoi?

Se on valkoinen, sillä on joku outo nimi ja se maksoi jotain 100 e kieppeillä. Sillä voi tsuumata toisella puolella tietä asuvan naapurin postilaatikkoon niin, että näkee naapurin sukunimen kuvasta. 

                                       11. Mitä muuta olisit halunnut minun kysyvän ja mitä olisit vastannut siihen?
Koska viimeksi paheesi, kova ja kimakka ääni, aiheutti nolon tilanteen? Sitten mää vastaisin siihen näin: Välillä sähköpostiin tupsahtelee kikkelin pituutta lisäävien tablettien mainosten joukkoon firmoilta pyyntöjä mainostilan ostamisesta.  (Kyllä, käyttäisin sanaa kikkeli äitini kuullen.) Nyt semmoinen tupsahti bit.ly:stä ja mää tunnistin nimestä, että se on joku. En tiedä mikä, mutta nimi oli tuttu. Mies nikkaroi pihalla ja tohkeissani selvitin siipalleni asiaa. Tässähän ei tietysti mitään noloa ole, mutta jatkoin blogistaanisten asioiden selvittämistä puolisolle, joka ilmeili oudosti. Se oli yrittänyt viestittää, että meidän naapuri haravoi siinä toisella puolella aitaa. Mitä sillä nyt sitten enää oli väliä, kun olin jo  kailottanut kohtuullisen kovalla äänelle mainostuloeurojen kuvat silmissä vilistäen                                                  "Ajattele, kohta sää voit sanoa, että sun muijas työkseen bloggaa peräpukamistaan."