Ihmettelin muutama päivä sitten että miksi ihmeessä näky joka tuijottaa peilistä takaisin muistuttaa Bassetin korvia mutta sitten kävin vaa´assa ja kas; antibioottiripuli on vienyt painosta reilut viisi kiloa joista taitaa olla neljä kiloa pois kasvoista. Jäljelle on jäänyt vaan roikkuvat nahkapusserot. Mieskin kehtasi nauraa että poskipäätkit näkyy, ryökäle. Ja sitten sujuvasti toiseen asiaan.. Maalasin peruskalenterin ensin valkoisella maalilla ja laitoin joulupaperista liimalakalla päällisen. En tiedä miten lakka kestää käsilaukussa mutta katsotaan sitten kun on rakettien aika. Että tämmönen paperituu**us tällä kertaa. (En uskalla laittaa koko sanaa kun googlen kautta on tullut muutama ihminen tuunausjuttujen takia ja tunne itseni huijariksi kun ne ihmiset on varmaan etsineet vähän jotain monimutkaisempaa kun mun eskari-ikäisen askarteluja.) Nyt olen joka tapauksessa tyytyväinen kalenteriini; eihän tässä olla vasta kun maaliskuussa ja nyt sain jo tehtyä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti