Pyykkipäivä eli paska naapurit

Kuvassa omat rätit ja lumput;  ne jotka päätyy narulle kuivuman  puolilta päivin.

Meillä vähän toraillaan ja koska mä toteutan riidat draamaqueen-tyyliin on pirtissämme käynnissä kolmas maailmansota. Puolison vietäri (tai ehkä sitä ei ole?) on puolestaan  päättymätön (ehkä se on pyöreä?) ja siitäkös minä riehaannun vielä suurempiin liekkeihin.                                                                 Kärhämöin täällä siis ihan itsekseni ja kerään kierroksia.

Siipan vikapisto oli hairahtua tiedustelemaan että miksi mä olen niin äkeissäni meidän naapureista? J*malauta kun mä herään "pirteenä" uuteen huomeneen seitsemältä  kahdeksalta yhdeksältä ja vedän kiireesti rullaverhot ylös (ettei kukaan luule että meillä nukutaan...) niin eiköhän meidän paska naapuri ole pyykännyt aamunkoitosta asti ja levitellyt pyykkinarun täyteen. Siinä tuntee kuulkaa itsensä ihan vajavaiseksi emoksi kun ylevä naapurin äippä on ahertanut. (Niin ja kerran muinoin se kehu mun risutikapuita pihalla; ihme kyyläkin vielä).  Tuo viereisen asunnon rouva on myös puolet pienemmällä elomassalla varustettu kun meitsi. Hän voi siis levittää kaiken taloudesta löytyvän narulle ja minä Lilleri Lalleri vaan ne pyykit jotka ei näytä Lainapeitteen pressuilta. Älkää nyt ajatelko että mä olen ikävä ihminen; tämmöseksi mää muutun kun olen kateellinen ja nyt on väärä aika kuukaudesta tälläseen; siis hilloviikko menossa...

                           Ps. Olen tässä odotellut Jouko Turkan yhtydenottoa ja pyyntöä Kiimaiset Poliisit
jatkosarjaan näyttelijäksi; kauneudessa en pärjää Larivaaralle mutta räkää, limaa ja roiskeita riittää nyt kun herkkää sielunelämääni on                                             loukattu ja sisälläni uinuva KikiZilla (sukua Godzillalle) on herätetty...