Postausummetus

Kolme kertaa päivässä mää vien selkäni kävelylle. Kaksi ensimmäistä kierrosta mää viihdytän itseäni pälpättämällä äidin tai siskojen kanssa puhelimessa ja kolmannen kierroksen mää saan nauttia puolison seurasta.  Mää kun turisin sen äidin kanssa niin äippä täräytti, ettei jaksa lukea blogiani. Tästä verisestä loukkauksesta seurasi postausummetus ja en meinannut saada mitään ulos. Mää olen kertaalleen heittänyt rukkaset naulaan mamman kannustavan "Hirveesti kuvia ja kauheesti tekstiä" kommentin jälkeen, Jotta mää saan tulpan irti niin päädyin kirjoittamaan mistä muista teemoista meillä on viime päivinä lenkkipolulla puhuttu:

                                                                                         Kunnallisvaalit:

Puoliso kertoo saanensa tekstarin tutultaan, että 69 on hyvä. Mää vastaan, etten tiennytkään teillä olevan niin tuttavalliset välit. Mää kysyn mitä asentoa siippa suositteli? Tulee ilmi, että kysymys on kunnallisvaaleista. Seuraa kinastelua voiko 69 käyttää ehdokkaan numerona.


                                                                                           Kiva neule

Lapsukaiseni, joka on halunnut verhota itsensä neljä numeroa liian suurilla gollegehousuilla, neonvärisillä huppareilla ja vetänyt skeittikanootit jalkaansa ulos lähteissään ilmaisee minulle sanasta sanaan seuraavan lauseen: "Tuotko seuraavalla kerralla vaatekaupasta kivan neuleen, kauluspaidan ja henkselit"  Mää haluaisin tilata varmuudeksi ajan koulupsykologin vastaanotolle ja puoliso pitää sitä hätävarjelun liioitteluna.


                                                                                         Kätevä emäntä

V-V lähti kavereilleen ja halusi mukaan mokkapaloja. Mää tein lavetin litistetystä talkmuropaketista jonka sisälle työnsin Yhteishyvä-lehden sekä ympärille kääräistystä foliosta ja lastasin sen torttuni sille. Mää sanoin siipalle noin muutaman kerran, että "Kehu mua"                                                                                                              

                                                                                           Pilapuhelut

Siippa soitteli kaveruksiensa kanssa Hirvikallio nimiselle henkilölle. "Hirvikalliolla" - "No ampukaa se". Meitsillä ei ollut tovereita, mutta soiteltiin serkun kanssa paikkoihin, joissa vastattiin Vuorella ja sanottiin, että älkää vaan tippuko. Mainitsisin, että ollaan oltu kaikki alle kymmenvuotiaita. Nyt ollaan plusmiinus40 ja hohotettiin kippuralla käyttökelpoiselle pilapuhelunimelle. Ainaniinjärkeväpuolisoni kieltäytyy soittamasta kyseiselle henkilölle vedoten työkuvioihin. Mieheni komentaa käyttämään tuntematonta numeroa jos soittamisen tarve käy ylivoimaiseksi. Ihan kun mä olisin niin lapsellinen?

                                                                                         Puolukkapäivät

Meillä on ollut hilloviikot ja puolukkapäivät; mää olen keitellyt elämäni ekan puolukkahillon ja siitä tuli maistuvaa. Mää keittelin vaniljatangon omppuhillon seassa ja siitäkin tuli makuisaa. Mää sanoin siipalle noin muutaman kerran, että "Kehu mua."

                                                                                           Jerry Cotton

Siippa oli kuullut SuomiPopilta Jerry Cotton biisin ja nauroi melkein koko lenkin ajan. Ettei kukaan ajattele, että puolisoni ei taida olla penaalin terävin kynä niin paljastan hekotuksen syyn:  Me ollaan vuosien varrella käyty tämän tästä Tallinnassa ja joka kerta "joskus" meidän shoppailut on sisältäneet kessuttelutarpeita yli sallitun rajan. (Ja kaikkea missä on hapukooria, mutta niitä saa tuoda rajoituksetta.) Mää olin kiihdyttänyt itseni paniikkiin tullissa ja hätätila olo oli vielä pinnalla vaikka oltiin jo Hyvinkään kohdalla turvallisesti matkalla kohti kotia ilman hätää. Sitten eetteristä tuli se Jerry Cottonin biisi: "Kädet ylös! Olette pidätetty." Mää olin vielä siinä me ollaan hirveitä rikollisia tunnetilassa ja mää nostin ne kädet ylös. Tarviiko sitä nyt sitten iankaikkisesti kaivella...

Romanttinen ele

Kun me oltiin puolison kanssa seurusteltu kaksi päivää niin mää sanoin, että älä tuo toista kertaa kukkia, että mää hoidan itse puskani.  Ja taas se toi; enkä mää taaskaan tykännyt.  Meillä olisi nyt tarjolla kolme metriä palmua hyvään kotiin. Nuo syksyiset lehdet tuli tuulen mukana paskanaapureiden puolelta juuri ennen kuvan nappasemista, että meillähän siis ollaan haravoitu ja laulatettu lehtipuhallinta, mutta ne naapurit....

Klara vappen!

Unohdin eilispäiväisessä postauksessa mainita, että on tässä tullut pyykättyä muutakin. Pöytätableteissa luki "Ei kestä vesipesua". Mää tuumasin ettei muovi nyt mikskään mene, miten vois mennä, sehän on muovia. Neljä tablettia mää sinne rumpuun tyrkkäsin ja otin                                                              ulos kolme ja sitten tuollaisen vappuserpenttiinin....

Koneessa pyörii nyt V-V:n keltaiset paidat ja jos mää nyt kohta nyppäsen sieltä ulos jotkut barbin urheilushortsit niin sitten kutsuu                                                        Gigantti. Siis vikahan on pesukoneessa eikä tietenkään minussa....

Mitä jäljelle jää

Lainasin kirjastosta villajumpperin pilppuumis -kirjan (Kuinka villapaita paloitellaan?) ja sijoitin 1,50 e kirpparilla puseroon. Tuuppasin saaliini koneeseen 90 asteeseen pariksi tuntia ja siinä ajassa sen piti huopua. No ei huopunut; mutta ei se ollut villaakaan, mutta se oli ihanan värinen. Mää siinä sitten mitään valmistusaineita havannoinut. Siitä jäi jäljelle nöyhtää. nöyhtää ja ihan h*lvetisti nöyhtää ja pesulappu. Luultavasti juhlitaan jo juhannusta, kun meitsi vielä reuhtoo (ja raivoaa) teippirullaan viimeisiä maitokahvin värisiä palleroita. Siitä pesulapusta se ajatus sitten lähti.  Kyllä mää siis jotain siitä akryylimoskan keskeltä silppusin. Ritolat* kirpparilta 4e ja pesulappu entisestä jumpperista ja vähän vakiovarustetta pitsinauhaa. Se on sitten vaan tuossa kuvassa tuo pitsi töröllään, kun sitä ei voi tiukkaan ommella tai ei mahdu kinttu sisään. Se on niinku käytössä tosi ihku. Kassi kirpparilta 3 e, henkkamaukan pontso ja meitsin muodikas syyslook on valmis.  Heinäkuun Evita-lehti valistaa hottia juuri nyt olevan pehmeäpintaiset nahkalaukut, muhkeat neuletakit ja maanläheiset sävyt. Tarkistin muuten vielä, että se julkaisu oli tämänvuotinen. Vai onko heinäkuun jutut enää muotia? Mää postailen nyt vähän itselle vierailla vesillä.... Kapsäkin on edellinen haltija käyttänyt pehmeäksi, sävyt on maaläheisiä ja mä olen todellakin muhkea ja uhkea pontsossa. Mää näytän pervojen rakkauslapselta; isä oli K-kaupan plussapallo ja äiti oli puuteribeigen värinen pehmoeläin..

No, kyllä mää ensin harsin liian kirraavaksi sen pitsinauhan muhkealle ja uhkealle pohkeelleni. Sitten mää ratkoin sen vaivalla tuotetun tuunaukseni ja murisin itsekseni "Mää v*ttu niin varmasti lähetän tän äidille ommeltavaksi."

*Meillä kutsutaan näitä säärystimiä nimellä "Ritolat". Mää löysin nämä kirpputoripöytien kokoontumisajoista ja kun myyjä kertoi hinnan 4e mää tiesin, että ne on tooosi edukkaat. Mää tietysti olin peloissani, että se myyjä tulee katumapäälle ja otin äkkilähdön käpälämäkeen säärystimien kanssa. Eihän siinä muuten mitään, mutta siipan varallisuus ei riittänyt rahoittamaan saalista....  Kyllä mää ne kiltisti lunastamassa kävin. Hävetti.

Puoliso kyselee nyt sitten ennen kirppiskierroksia, että onko "kleptomaani vaimon persoona" paikalla, että tohtiiko lähteä mihinkään?

Siippani pyynnöstä lisään tähän postaukseen vielä, että mää maksoin sen jumpperin ja kassin. Että en ottanut Ritoloita niiden kanssa.

Kortti tapissa

Ensin taas toivottelen uudelle lukijalleni Tervetuloa! Mää kiljasin siipalle tohkeissani, että mulla on uusi lukija ja vedin jogurttirusinan tai pari väärään kurkkuun. Tai ehkä sinne eksyi joku kolmesta päärynäveneestä... Liittykää silti lukijaksi; mää jatkossa tarkistan tilanteen ensin ja työnnän sitten vasta kohti kitapurjeita kourallisen irtokarkkeja.

Niin ja maistakaa niitä päärynävenheitä ja jogurttirusinoita sekaisin; makoisaa.

Mää oon tehnyt ihan oudon erheen; mää olen unohtanut käydä kirjaston kodin kaunistamisen opusten osastolla. Miten ihmeessä tämä onnistuu yksilöltä, joka käy kirjastossa kaksi kolme neljä kertaa viikossa. Paitsi jos mää olen masentunut tai muuten kipiä. Kerran olin raivopäissäni kolme viikkoa niin, etten astunut edes ukkovarpaan kärjellä bibliotecaan ja arvaatkaapas mikä sen aiheutti? Vuoden kirjastonkäyttäjän  nimeäminen. Ja ei sitten ollut meitsi, joka sen palkinnon pokkasi. Olin jo hahmotellut asukokonaisuutta (hoikentava) jonka laitan ylleni paikallislehden kissanristiäispalstan kuvauksiin, p*rkele. Se nimityksen napannut kaikkien kirjojen sankari oli käyttänyt palveluja monipuolisesti. Ja minäkö en sitten käytä; mää visiteeraan kolmessa kirjastossa, kahdessa kirjastoautossa ja naapuripitäjän kirjastossa. (Tuosta viimeisestä meillä käytetään myös nimitystä "käytiin anoppilassa".)  Summalla, jonka meitsi laittaa vuositasolla varausmaksuihin kustannetaan luultavasti yhden työntekijän palkka; sen siitä saa kun on kärsimätön luonne ja sakkojen määrää en kehtaa edes funteerata. Niin ja mää vedän kortin välillä niin tappiin, että ne joutuu lainaustiskillä kytkemään päältä pois jonkun lainauseston. Siis miten 50 nidettä riittäisi mihinkään? Mun selkäni ei anna kantaa yli kahta kiloa, joten mää nakitan palautukset puolisolle ja se on oikeesti tosi hankalaa uusia niitä lainoja netissä. Se vaan jotenkin katoaa aatoksista. Antaisikohan ne mulle sieltä jonkun invakortin...

Siipan kanssa meillä on aikojen saatossa muodostunut traditio keppostella lainaustiskillä. Puoliso lainasi taannoin moottoripyörälehden ja mää ilmoitin, että meille ei tule moottoripyörää. Mieheni vilkaisi Vauva-magasineani  ja vastasi, ettei meille tule myöskään vauvaa.  Meitin talouden kaikki varausilmoitukset saapuu meikäläisen kännyyn; kerran mää varasin Kakkahätä-77 bändin cd-levyn puolison kortilla ja sitten suputtelin mieheni korvaan lainaustiskillä  "Voi, voi, kulta. Tuliko sulle kakkahätä?". Muutaman kerran on tullut laitettua siippa tiskille vesivahingon kokeneen julkaisun kanssa ja sitten olen juossut karkuun siltä varuilta, että jos puoliso jää kiipeliin niin leikin ettei olla samaa seuruetta.

Tottumuksiini kuuluu aina kailottaa kaikelle saatavilla olevalle yleisölle, että "Härreguud, tänään on käynyt x määrä lukijoita." Kun meitsillä oli se supersunnuntai ilmoitti toinen yleisöstäni, että "Mitä v*ttua sää olet sinne kirjottanut?" Määhän sitten yritin olla cool mutsi ja valaisin pikku kultaani, että mää olen postannut Petri N*kårdin Sokka auki - biisistä. (En nyt laita sitä koko nimeä, kun mulla on iskenyt kurja omatunto siitä, että jotkut  ovat ihan oikeesti tulleet kyseisellä hakusanalla Kikis Homeen. Ja jos PN kiinnostaa niin keski-ikäisen kotiäidin vuodatus peräpukamavoiteesta yöpöydän loodassa ei taida olla lukulistan kärjessä.) Se jälkikasvu poltti päreensä, kun "Se ei v*ttu ole Petri N*kårdin".  En sitten ollut kauheen cool. Se on sen posken biisi. Oltiin sitten kirjaston lainaustiskillä kun puoliso (ennen ainaniinjärkevä nykyisin lapsellinen) kaivoi kätköstään PN:nän levyn ja sanoi hirveeeseen ääneen "Sää niin tykkäät blokata tästä." Harvemmin ymmärrän hävetä, mutta nyt se on tapahtunut.  Ja kaiken tämän jälkeen mää kummeksun, että miksi osa henkilökunnasta tervehtii kaupungilla?

Mää hilppasen nyt puolison kanssa pääkirjastoon. Täytyy varmaan olla monipuolinen ja lainata askelmittari, kävelysauvat sekä lautapeli, josko seuraava nimitys napsahtaisi meitin kohdalle. Siippa on "varannut"  Vaginamonologi-kirjan. Mää aion suputtaa mieheni korvaan,                                                                että aiotko sää kulta opetella puhumaan Pimppien kieltä....

    Ps. Mieheni hassuttelee välillä; kun mun taakse tulee kirjastossa niin meitsi kuulemma oikeen heittäytyy suojelemaan lehtipinoa...                                                             Kyllä Kakkahätä-jekut on ihan oikein tommoselle säikyttelijälle.

Tylsä kakkupostaus

                                 On niin erikoista, että meitsi leipoo, että kyllä mun täytyy saada siitä postata. (Ja koska
                                 mä  olen  niin tyytyväinen tohon ylimpään kuvaan.) Kikin roiskeasteikolla 1-3 on tämä
                                 baakkelsi 2 ja puoli. Keittiön tapetti ei mene vaihtoon, mutta täpärällä oli. Ja sitten
                                 näihin  ohjeisiin:

                                           3. Mää luulen, että tästä ei tule sellaista kovaa vaahtoa. Tai ainakin meidän  
                                              vatkain alkoi oudohkolta ennen kyseistä tapahtumaa.

                                          4. Meiltä ei löytynyt vaniljasokeria mutta ostin tukusta puolella hintaa
                                             vaniljatankoja ja varustin taikinan yhdellä  Ja sitten roiskeasteikkoon; kun
                                             siihen  munafariinisokeriepäkovaanvaahtoon heittää päälle kaakaojauhetta ja
                                             starttaa vatkaimen niin härreguud. V-V kyseli, että mitä mää teen ja      
                                             vastasin mittailevani pisimmälle lentäneen roiskeen etäisyyttä vatkaimesta, jotta                  
                                             voin sitten tehdä siitä selkoa blogissa. Jälkikasvuni mielipide " V*ttu mutsi sulla
                                             ole kaikki kotona."  Silläkin uhkakuvalla, että sinä lukijani ajattelet, että kaikki
                                             muumit ei ole laaksossa, mää kerron tuloksen: 78cm.

                                          6. Jos sää nyt yhtäkkiä säpsähdät, että siinä kakussa ei ole sokeria, niin se on
                                              se fariinisokeri.

                                           7. Muutama eilispäivä sitten tein tuttavuutta viivottimen kanssa. Mittailin
                                              kaappeja aprikoiden, että mihin saisin kätkettyä jättipaketin jota Itella
                                              painosti hakemaan viimeinen noutopäivä- uhkauksella. (Kyllä niissä
                                              paketeissa pitäisi olla "En ole muistanut kertoa miehelleni" - lisäaika.) Mää siis
                                              tiesin 60 cm olevan aikasta paljon. Olin kyllä ehtinyt kuohahtamaan puolisolle,                        
                                              että  "Mistä mää nyt jumaleissoni näin valtavan uunivuuan saan?" ja sitten    
                                              sytytti; meitin uunipelti oli kokoliki vaaditut mitat. (Viikon sisään olen käyttänyt
                                              mittatikkua enemmän kuin yläasteen matikan oppitunneilla yhteensä...)

                                           9. Älä vaan maista sitä kuorrutetta suoraan sieltä kattilasta. Se on ihan 
                                               H*LVETIN kuumaa. Jos et tottele niin jääpala tai mehujää auttaa. Niin 
                                             ja  laivoominen. Se on sitä kun kieli sattuu ja alat puhua tättäkieltä....

                                        

Salattu elämä

                                                           

Ensitöikseni sanon Tervetuloa uudelle lukijalleni ja sitten toisenlaiseen asiaan: Ei, kyllä mun on pakko hehkuttaa, että teitä on jo 23. Ja sitten asiaan:

Poikkeiltiin siipan kanssa kuolinpesän kirppiksellä. Se oli toteutettu niin, että henkilö x:n talo oli avoin yleisölle. Mää kannatan kierrätystä, kirpputoreja ja dyykkaamista, mutta oli masentavaa miten ihmisen omaisuus oli roippastu esille ja myyntiin. Yöpöydän laatikkokin oli vaan kippastu näytille; kaksi keltaista kertakäyttö korvatulppaa, pinni, mainosmustekynä, aukaistu nenäliinapaketti, virsikirja. Hirveen surullista. Mää todella toivon, että V-V:llä on aikanaan sen verran massia ja tarpeeksi pieni ekologinen omatunto, ettei ihan kaikkea tarvi yrittää laittaa lihoiksi. Tämä kokemus ravisutti niin ankarasti, että päädyin suorittamaan argeologisen kaivauksen omaan yöpöytääni. Nämä sieltä löytyi:


                                                                                      1,2,3,4
 Löysin kesällä kirpparilta ja ostin kun kaikilla on niitä posliinilukuja. Olin aivan unohtanut, että olen yksi niistä kaikista. Hyvä löytö;                                                               suvena ja nyt. Mihin mää ne nyt laittaisin?
                                                                         

                                                                       Kuulokkeet kännykkään
         Vuodelta miekka ja kivi; mallia museopuhelimeen. Pitäisi varmaan nakata pois... mutku mitä jos ne sopii vielä johonkin tai vielä                           karmempaa; mitä jos joku kohta keksii niistä jonkunmoisen tuunauksen? Ja meitsi olisi viskannut ne mäkeen?

                                                                               Rasvalajitelma
Natusanin vauvarasvaa; ihan törkeen laatuisaa.  Mää vetelen sitä kaikkialle; silmänympyräksestä pymperön ympärykseen. (Se on vielä vähän tuohtunut siitä antibioottiripulista.) Kortisonivoidetta, vaihdevuosivoidetta, hiivatulehdusvoidetta, peräpukamavoidetta. Miks mulle                                                                         iski kaameen keski-ikäinen olo?

                                                                                       Kumi
          Siis ihan pyyhekumi; meillä ollaan odoteltu haikaraa about 12 vuotta. Ei olisi pitänyt aikanaan muuttaa.... on varmaan mennyt                                                       osoitteenmuutoskortti väärään paikkaan ja joku muu sai kaksoset.

                                                                                    Näytteitä
     Jonain päivänä mää ihan varmasti tarvitsen kosteusvoidenäytteitä lehden välistä, jonka ostin kirpparilta vuonna "juhlittiin Millenumia".

                                                       Kynsiliimaa, appelsiinipuutikku ja kynsitarroja

                                                                                  Vihkisormus
                                                     
                                                                Suklaarusina tai joku näivettynyt suklaa?
                   Luoja, anna sen olla suklaarusina.... ja jos se on jotain muuta niin mielummin omaa kuin hiirulaisen.
                                                     
                                      Päästä pureskeltu lyijykynä, pari värikynää, klemmari, sinitarran roipe
Tähän ei ole mitään muuta selitystä kuin, että olen tyhjentänyt V-V:n kynäkotelon rääppeet toukokuussa laatikkoon. (Kun se kumikin jo                               löytyi.) Kyllä siihen joku syy epäilemättä on....  Anoppi varmaankin tullut puolen tunnin varoitusajalla.

                                                                                      Tikkari
Aivan varma tunnistus. Piti menneenä kesänä ottaa siitä nekusta kuva kun meitsillä oli melli ja paita "sävy sävyyn". Viisi söin; yhden                                        säästin kuvauksiin. Unohdin. Nyt ei ole enää mitään kuvattavaa pikapuoliin....                                

                                                                            Kynsisakset, paperisakset

                                                                 Pingviini pussista niitä pahoja mässyjä
                                      Nyt ne vasta pahoja on kun niihin on tarttunut muhjua ja nöyhtää. Yäks.

                                                                                       Kassakuitti
                                         Ei ole edes kahden kuukauden takaa. Ihan käyttökelpoinen siis vielä.
   
                                                                                     Astmapiippu * 2

                                                            Tilauskuponki Toivekoti&puutarha lehteen

                                                                                      Rautalankaa
                                                               
                                                                                     Euron kolikko
V-V teki kemiantunnilla jonkun tieteellisen kokeen ja minä sitten tietysti talletin tuloksen. Tapanani on kompensoidä äitiyteni puutteita säästämällä lapseni tuotokset. (Siis askartelut ja sellaiset.) Kyllä se varmaan tuumiskelee, että onpas mulla fantastinen emo, kun se aikanaan lähtee omaan kotiin 19 jätesäkin kanssa. Tänään vastaus oli: "Mää en vie niistä v*ttu ensimmäistäkään!" Hirviöäiti täällä                                                              ilmoittautuu; mielessä kävi, että "Et sää v*ttu niitä tännekkään jätä."

                                                                                   Karkkipapereita

                                                                                Pinotexin pelikortit

                                                                             Vanhat pankkitunnukset

                                                                              Epämääräinen tabletti
                                           Melko voimakkaasta vaniljantuoksusta päätellen se on imodium.

                                                                                 Home made- kyltti

                                                                                        Topseja

                                                                                Domino kakun ohje

                                                                         Maitohappobakteeerikapseleita        
                                                Tavaraa on kun pienessä apoteekissa. Ei tule vanhuus yksikseen.
                                                           Noloissani paljastan; meillä on vielä lääkelaatikkokin...

                                                                               Pikkuhousunsuojia * 3
Ja tästäkös se on nyt meillä sitten ilo irronnut ja riemu revennyt. Läheisissäni tämä on herättänyt myös reaktioita; "Hyi olkoon" ja "Et ole tosissasi"  Ja mun lemppari; "Jaa"  Puoliso kysäisi: "Miks sää niitä sinne hilloot?" Ei sitä kuulkaa koskaan tiedä, jos iskee joku hirvee kaamee vuoto ja mää en kerkee kopeloimaan Tena Ladya kaapista. Mitä jos mää lukaisen blogistaniasta jotain äärimmäisen metkaa ja multa lirahtaa koko pissat housuun. (Lapsivettä mä en enää valuta sen haikaran ohilennon takia.) Siippa lueskeli lehdestä reklaamin Vuokkosten biohajoavista suojista.... Sitten se keksi, että kun Kekkilä tekee multaa niin mää teen siellä yöpöydän loodassa "Kikkilän mustaa multaa". Nyt se siippa (yleensä ainaniinjärkevä ja nykyisin lapsellinen) sitten aina välillä julkeaa tiedustella, että jokos                                                                               sitä multaa kohta on tarjolla....

Mää puolustelen tätä tonkimisen tulosta sillä, että pöytä löytyy meidän kotitalouden keskiöstä. Sinne on vaan niin hyvä sujauttaa kaikki ohikulkeissa ja se on mun salattu ryönävarastoni. Kyllä jossain täytyy saada vähän löysäillä. Se on mun jemma-niminen piilo. Siis                                                                         muuten olen tosi siisti; siis omasta mielestäni....

Ämmät haaskalla

Olen seurannut netissä äitien keskustelupalstaa ja tullut siihen tulokseen, että se on Villi Länsi, missä jokaisella korppikotkalla on lupa ja oikeutus raadella jokainen, jolla on eriävä mielipide. Heikkoutta vaistotessa on suorastaan velvollisuus hyökätä heiveröisemmän kimppuun ja mielummin parvena. Kyllä nainen on naiselle susi, supikoira, kettu ja jos vaikka mikä petoeläin.

Omaa emon roolia pönkitetään tallaamalla ja painamalla alas jonkun toisen äitiys. Sitä se käytös mielestäni on; oman egon kohentamista. Katso nyt itseäsi; minun lapseni on imetetty, kotihoidettu, puunattu ja passattu. Sinulla on tuollainen yskijä, vaippansa kastelija ja onko sillä kynnetkään leikattu?  Ettei vaan olisi ylipainoinenkin? Kun oikein on noussut supermaman virtsa nuppiin niin eikun nettiin ja verkot vesille, jos sinne joku pikkufisu haaviin uiskentelisi. Joku, joka on imettänyt liian kauan tai jättänyt imettämättä. Joku, joka on kotihoitanut liian paljon päiviä  tai liian vähän päiviä. Joku, joka käyttää pikku piltillään kertakäyttövaippaa, kestovaippaa tai vauvojen vessaviestintää. Joku, joka erehtyy kysymään neuvoja....

Mää olen yllättäen löytänyt sisäisen anarkisti Kikin, jolla on tarve puuttua ateriointiin alfanaaraiden pistellessä epävarmoja äitejä kitoihinsa. Mää luulen tietäväni syyn tavattoman poikkeavaan käytökseeni; Vuosia sitten olin epävarma, masentunut  ja ahdistunut äidin alku ja jos olisin saanut kimppuuni korppikotkien kynsivän parven heikkona hetkenäni, olisin harkinnut hirttäytymistä V-V:n tuttinauhaan. (Kyllä, mää uhmasin purentavirheitä ja annoin piltilleni sellaisen turhakkeen.) Vaikka kukaan niistä rykelmässä suoritetun inkvisition "harhaoppineista" ei olisi masentunut tai eksyksissä äitiytensä kanssa, ei mikään oikeuta polkemaan erilaisen mielipiteen omaavaa äitiä tai äitiä joka kyselee neuvoja. Vielä vähemmän heruu ymmärrystä sille, että se raateleminen tehdään useamman korppikotkan voimin.

Olen painiskellut itseni kanssa; järkimeitsi käskee kadottamaan mielestä koko palstailun ja tunnemeitsi ei vaan voi hyväksyä  "ämmät haaskalla; saatiin taaperoimettäjä saaliiksi"- käytöstä. Puoliso on arkaillen tiedustellut, että onko mun pakko laittaa soppakauhani joka liemeen? Kyllä, taitaa olla pakko. Siihen asti, että todella pahoitan mieleni, nyt mää olen vaan semisti ärsyyntynyt. Terveisiä vaan sinulle, jonka mielipide on, että yksinäisyys on omaa syytä. (Hienoa, mää olenkin funteerannut paljon, että missä vika?) Terveisiä perseestä sinulle, jonka mielestä pahoinpitelen lastani. (Hanki itsellesi apua ongelmiisi.) Terveisiä sinulle, joka jäit pillastuneen ämmälauman kavioihin. (Mää lupaan jatkossakin olla epäasiallinen ja epäkunnioittava.)

Aloin epäilemään, että mää en saa postata tällaista vihapostia. Pähkäilin, että olenko nyt suvaitsematon suvaitsemattomia kohtaan. Ainaniinjärkevän puolisoni mielipidettä en uskalla edes kysyä, ettei mene pupujussi Cellbesin verkkapöksyihin. Mutta tämä on tärkeä asia; suvaitsevuutta ja armahdusta kanssakäymiseen. (Olen aina pitänyt itseäni tiukkamyssyisenä, takakireänä haaskana, jonka poskiontelossa on palkokasvi pysyvästi ja taidan sittenkin olla lähempänä suvaitsevaista. Mää olen hölmistyneen yllättynyt.) Kyllä saa ja pitää puuttua todellisiin ongelmiin, mutta se ristiinnaulitseminen väärän värisistä sukkahousuista on ihan oikeesti tosi hyödytöntä ja turhaa. (Kun mää olin epävarma, masentunut ja ahdistunut äidin alku, olisin luultavasti kipaissut markettiin ostamaan kelvolliset sukkahousut.... Olisin tainnut kipaista hakemaan vaikka vielä toiset ja numero kolmosetkin.)

Älkää jättäkö mua yksin bloggailemaan vaikka olinkin ärripurri. V-V sijoitti osan kesälomapalkastaan skootteriin ja sitten jälkikasvulle selvisi karu fakta; skopaa ei missään vaiheessa viritellä. Meillä toimittiin tietysti heti kaikkien kasvatusoppaiden mukaan; annettiin meidän teinille fyffet takaisin. Puolisoni on kokenut nopeuden huumaa neljänkympin vauhdissa (No, puhun siitä skopasta, en itsestäni....), mutta nyt kun saapuu syys on aika laittaa menopeli seuraavalle. Jos sää mietit, että miten tää nyt liittyy mitenkään mihinkään, niin selitys tulee tässä: Siippa laittoi sen kulkuneuvon Nettiauto.comiin ja meillä on sellainen "leikkimielinen" kilpailu, että kummalla on enemmän sivunäyttöjä. Olen selkeessä johtoasemassa, jos ei tämä vihastuksen puuskaus laske mun vierailijamääriäni. Säälikää mun miestäni; mää olen h*lvetin huono häviäjä.

Kymppiuutisissa on aina loppukevennys; määkin laitan sitten tälläisen päätöslievennyksen tämän harmistuksen vyöräykseni jälkeen.                                     Lupasin mutkumiehaluun blogiin Heirille, että esittelen stailaamattoman keittiön à la Kiki leipoo.

Pantomiinia Kikin malliin

Meitsillä oli oikein SuperSunnuntai ja kävijälaskuri heilui kuin Stockmannin ovi hulluilla päivillä. Kiitos Maanvaivalle mainostuksesta. Kiljaisin puolisolle (saattoi sen kuulla myös paskanaapurit) että mää olen Maanvaivan sivulla.  Sitten päästelin sellaisia sointuja, jotka on saattanut tulkita sellaisiksi, että me ollaan siipan kanssa kaksin kotosalla. (Ouh jee, OooOo-o, siis mun idoliii) Tervetuloa kaikille uusille

lukijoille, mää olen niin ylpee nyt.

Tästä en ole ylpeä mutta olen niin euforiassa, että ei se haittaa. Pistäydyttiin siipan kanssa päiväkävelyllä pihakirppiksellä taloon, jonne oli kerääntynyt useita myyjiä keräämään rahaa Ortodoksikirkolle.  Mä nautiskelin rauhassa tavaroista ja yritin kovasti aprikoida että mitkä kaikki niistä kapistuksista ja vekottimista voisin kotiuttaa.  Puolisolleni on tullut ihme taipumus mainita, että "Meillä on tollanen kellarissa" ja mä joudun käyttämään alkaa alahuuli- väpättää taktiikkaa.  (Jos siellä kellarissa on jo yksi, niin miksei siellä voisi olla kaksi?) Ja sitten se s*atana siellä oli. Sudenkorento. Maassa pötkötti taulu mihin joku hyönteistieteilijä oli lävistänyt valikoiman itikkoja lasin alle ja mun fobiani kohde patsasteli muitten termiittien joukossa. Normaalisti mä kajautan, että "S*ATANA*  tässä tilanteessa siis ihan missä tahansa, mutta eihän se nyt ole sopivaista esiintymistä kirkon myyjäisissä. Normaalisti tässä tilanteessa mä menen kyykkyyn valonnopeudella ja suojaan nuppini käsillä, mutta enhän minä nyt sellaista sitten tehnyt. Ei, meitsi yritti potkaista sitä teosta. Sehän olisi voinut näyttää siltä, että yritän vähän koipea oikoa, mutta samalla menin kyykkyyn ja kajautin kantavalla äänellä

"SSSSSSSSSSSSS" kun en kehdannut koko manausta päästää valloilleen. Ja sitten tietysti suojasin sen päänuppini.

Lähdettiin siitä sitten aika vikkelään kotiluolaan häpeämään. (Tai siis puolisostani tämä oli vaan osa mun viehkeetä persoonaa ja minä häpesin.)  Jolkoteltiin siinä sitten kotia kohden kun siippa sai idean, että meidän olisi pitänyt ostaa se kammotus, että mä olisin saanut vähän siedätyshoitoa. Että "Kyllä sä siihen varmaan tottuisit." Minun mielestäni mieheni selvästi vähän käännähti ja minä vetäisin sellaisen vasemman koukun että rystyset jomotti vielä seuraavana päivänä. (Puolustan tätä väkivallantekoa sillä, että monen vuoden

kokemuksella puolison olisi pitänyt tietää, että miten tässä leikissä käy.)

Oltiin oltu tovi tuvassa kun puoliso uteli, että miksi meitsillä on kumihanskat kädessä. Mä vastasin sen kumikäden piakkoin etsiytyvän

sinne mihin aurinko ei paista.  Että sä totut siihen kyllä ja  se on vähän siedätyshoitoa....

Meillä sitten kokoajan pyydeltiin, että esitä taas se pantomiini. Se mikään pantomiini ollut, mää sen verran sitä suhinaa siinä ohessa kuitenkin päästelin. Ilmoitin sitten, että jos se noin hupaisaa oli niin seuraava näytös on kavereille. Eivät ole pyydelleet enää...

 Entisinä hyvinä aikoina se asuinrakennus oli mun haaveideni kohde kello kahdeksan kävelykierroksella. Mansardikatto, hennon vaaleanpunainen,  satukirjojen puutarha ja mitkä puukoristeet: oi,oi,oi.  Nyt se on ikuisesti talo missä mää kävin vähän suhauttelemassa ja voimistelemassa....  Talo, minne saattoi jäädä joku kapistusvekotin joka oli mulle juuri se oikea. Tiedä sitten kumpi tässä oli

pahempaa; oletettu tavaran puutos vai se aerobic-performanssi....    

Älä lässytä

Älä lässytä" -tunnustus, joka jaetaan niille blogisteille, jotka onnistuvat kirjoittamaan raskaus/vauva/perhe/yms. -arjesta ilman turhaa lässytystä, länkytystä, jeesustelua, mustavalkoisuutta etc. eikä turhaan nussita pilkkua (siksi kuva).


Sain tälläisen tunnustuksen Rynttyliisan blogista. mää ilostuin ihan hirveesti. (Lauantai-iltana Hämeen pimenevässä illassa kiiri kimeä huuto "Kuka on kingiiii, kuka on kingiiiii". Tallasin edestakaisin tohkeissani ja samalla mannekeerasin hauiksiani. Sitten mää vapautin ilmoille nyyhkytyksen joka muuttui kaatosateeksi.)

Tämän tunnustuksen haluan nyt ihan ensimmäiseksi passittaa Usko toivo ja Pakkaus blogiin. Tämän blogin osoitetta pitäisi luovuttaa neuvolassa jokaiselle heti asiakassuhteen alussa. Kun 15-vuotta sitten väänsin sen melonin ulos vaginastani ja tajusin melko nopeasti olevani "viallinen" olisi tämän kirjoittajan tekstit suoneet helpotusta ja synninpäästöä. En missään tapauksessa tarkoita että blogin takaa löytyisi henkilö jonka äitiys on viallinen; yritän viestittää, että sieltä löytyy armollista tekstiä sankariäitiyden uuvuttamalle naisparalle joka tajuaa ettei hänestä ikinä tule muumimammaa.  (Paitsi, jos sillä mammalla oli Guessin kopioveska ja Pirkan mansikkahilloa?) Siis h*lvetin hyvä blogi, menkää lukemaan jos ette ole vielä käyneet.

Ps. En sitten osannut laittaa eriväriseksi mutta sinne pääsee tuota Usko toivo ja Pakkaus kohtaa klikkaamalla. 

Sunnuntai tekee meidän äidin ruuat

     Sörssäsin suklaakeksitaikinaan bilareita (niitä kaaran mallisia vaahtonamuja) jotka olin saksinut pienehköiksi. Tuli ihan äärimmäisen hyvää! Niin hyvää, että ekan kerran ne olivat sopivia yhdelle pellille... mässäsin siis vähää vaille puolet taikinasta siinä "leipomisen" ohessa. Näissä kekseissä olisi suklaabiilareitakin mutta iski karmaiseva nälkä kesken taikinan suunnittelemisen ja mää hotkaisin ne                                                          suklaapäällysteiset menopelit ettei verensokeri laske liian alas.
                                   ( Mää muutun äkäiseksi ämmäksi nälkäisenä; suojelin siis jälkeläistäni ja puolisoa.)

Biilarit suli keksiin sellaisiksi pehmeiksi, veteliksi ja sitkeiksi yllätyksiksi. Päälle sulattelin valkosuklaata ja heittelin perään kahta sortimenttia suklaisia nonparelleja.

 Ohjeet suklaakeksitaikinaan löytyy tämän pussin kyljestä. Vaihdan aina öljyn tilalle sulatettua voita; ekalla kerralla kun tein ei kaapista                                          löytynyt öljyä ja piti soveltaa. Koska tulos oli maistuva ei ole koskaan tullut kokeiltua sitä öljyä...

       Tämä oli nyt hengähdystaukopostaus ja seuraavaksi tulee taas sokka irti - postaus aiheella "Ämmät haaskalla"  Hienosti mää taas                ujutin Petri Nygårdin lyriikan tekstin joukkoon; suosittujen hakusanojen pitäisi kasvattaa blogin lukijamäärää. Kyllä, olen itsekkin fundeerannut, että Petri Nygårdia hakeva persoona ei todennäköisesti pysähdy lukemaan keski-ikäisen kotiäidin valitusta siitä                                     miten mikään ei mene niinkuin Strömsöössä.  Paitsi paskanaapureilla...