maanantai 18. helmikuuta 2013

Ei läpäissyt Kikin otsikko Kikin siipan sensuuriseulaa.





Ensin toivottelen Tervetuloa! uusille lukijoille 

Sain haasteen Ajatusmurusia - blogista. Haasteen henkeen kuuluu singota kysymykset matkaan bloggarille, jota ei tunne. Mää olen ihan kauhea ja teen niin. Tai kyllä vähän tunnen, koska olen salaseurannut Yksinhuoltaja-äidiksi 5/11 blogia. Mutta sinne tämän
lähetän, jos siellä Heiduska haluaa jatkaa viestiketjua.

1. Vasen-vai oikeakätinen?
Yleensä oikealla, mutta saatan kyllä käyttää vasenta karkkipussilla käymiseen, jos oikeaan kätöseen on liimautunut tietsikan hiiri.

2. Siviilisääty? Miksi?
Naimisissa. Nolona tunnustan halunneeni yhden nimen postilaatikkoon.
Pitäisikö tässä olla vähän romanttinenkin ja sanoa, että olin löytänyt omiin kolosiini täydellisesti yhteensopivan palasen.


3. Jos voisit kääntää kelloa, mitä tekemiäsi valintoja muuttaisit?
Kaikki  valinnat olen tehnyt tunteella käytössäni olevien resurssien puitteissa ja ehkä niillä kaikilla on kuitenkin ollut tarkoitus. Tai lauloin kyllä liikennevaloissa sitä soutaa, huopaa biisiä ja ketkutin samalla päätäni puolelle toiselle. Ei sillälailla moshaamalla vaan tiukka vasen, tiukka oikea. Unohdan tämän kuitenkin pikapuoliin, niin antaa senkin nyt olla. Eikä tämä niin suuri city ole, että sitä esitystä
hirmuisen moni olisi todistanut.


4. Missä haluaisit elää eläkkeellä ollessasi?
Tylsä Kiki täällä taas; Mihin mää nyt kotoani lähtisin?


5. Toiveammattisi
 Jos leipomoilla on koemaistaja pomedaa varten, niin voisin tehdä sitä muutaman tunnin viikossa ihan maksutta, harrastuspohjalta.


6. Paras kehu, jonka olet saanut?
Menin siipan luokse ja käskin kehua. Se sanoi "Hienoa kulta." Toistin saman testin jälkikasvun kohdalla ja se sanoi "Hienoa mutsi. Voitko nyt lähteä ja laittaa oven perässäsi kiinni." Olen kyllä sellainen, että jos koen mahtailun aihetta löytyvän, niin ilmoitan kyllä
hyvinkin herkästi läheisilleni "Kehu mua."'

Mutsi kyläili viikonloppuna ja tiedusteli minkä näköisestä paketista pinaattikeitto oli. Että olisi osannut ostaa samanlaista, kun se oli paljon makuisampaa kuin äipän kaupasta hankkima. Tämän kehun muistan kyllä pitkään, keittelin sopan ihan itse. Jottei kilahda keltainen neste nuppiin, niin äiti kyllä moitti sörsseliäni suolattomaksi. Sitten katselin, kun mammani ravisteli jozo-purkkia samalla ranneliikkeellä, jota käytän sokerisirottimen kätöseen saadessani. Jeesus muutti veden viiniksi, Kikin mutsi muutti pinaattikeiton
Kuolleeksi Mereksi suit sait sukkelaan.


7. Ensimmäinen suudelmasi?
Olin tätä asiaa tavoitellut muistilokeroista jo ennen tätä haastetta ja ei meinannut millään löytyä osoitetta, josta tieto löytyy. Ei tainnut olla maata tärisyttävä kokemus, kai mää sen muuten muistaisin. Ensimmäisen fritsuni muistan kyllä tarkalleen. Yritettiin saada sitä ensin imurilla aikaiseksi ja koska se ei onnistunut niin parisen vuotta vanhempi serkkuni sitten auttoi. Mää sanoin koulussa, että mulla on porilainen. Ei semmoinen grillikioskiruoka vaan Porissa asuva poikaystävä. Muutaman ihanan päivän olin koko koulun kingi. Se
oli niin hurjaa se fritsu pienessä maalaiskylässä -80 luvulla.

8. Hunaja vai etikka?
Jos suuhuni otan, niin sitten valinta on etikka. Mää niin rakastan etikkasipsejä. Koska olen luulotautinen niin välttelen hunajaa, koska
epäilen saavani siitä astmakohtauksen. En ole allerginen, jos hunaja sujahtaa suuhun valkoisen tobleronen muodossa.


9. Mitä hetkeä et unohda milloinkaan?
Koska vihille menemisen syiden miettimisen takia jumituin pohtimaan parisuhdettani, niin tällä teemalla jatketaan. Meillä oli yhteisiä tuttuja miehen kanssa ja korviini kantautui tieto mielenkiintoisen uroon tulossa olevasta paluusta sinkkumarkkinoille. Kohteliaasti kysäisin siipan silloiselta naisystävältä, että josko häntä haittaa, jos poimin kiertoon palautuvan uroon talteeni.  Ja oli se lykky, että tarrasin hanakasti kiinni. Tärskyjen sopimisen jälkeen mies oli saanut parin päivän päästä uuden tarjouksen. Hui kauheeta, miten elämä olisi voinut mennä aivan toisilla nuoteilla. Melkein sokkotreffit suoritettiin yhteisten tuttujen luona. Enhän mää sitä tulevaa miestäni jännittänyt, mutta pelkäsin kaverini räjähtävän nauruun, jos mää sanon jotain outoa. En sitten sanonut käytännössä mitään. Vietiin alkuyöstä tämä ihana saalis takaisin kotiin ja mies kysyi minulta, että haluanko tavata uudelleen? Koska kaaran etupenkiltä löytyi yleisöä, en mää saanut vastattua mitään. Mää vaan nyökkäsin vienosti. Sitten mies meni ja muiskautti. Tässä tuli hetki, jonka aina 
                                                 muistan. Ja semmoinen suukkokin, joka ei ole uponnut unohduksiin.

Siippa oli ajatellut ennen seuraavaa tapaamista, että meillä tulee olemaan hiljaista kuin huopatossutehtaalla. Koska me oltiin kaksin mää puhua papatin muutaman tunnin taukoamatta. Ja olen papattanut sen jälkeenkin. Se meidän ensimmäinen ilta oli ensimmäinen ja
viimeinen ilta, kun olen ollut hiljaa.


10. Tämä on saamasi haaste blogikirjoittajalta, jota et oikeasti tunne.Miksi vastasit tähän?
No, mutta tottakai mää vastaan. Sehän oli oikein meitsille osoitettu "Kiki, vastaa ja vapise." ja kun mää klikkasin sitä varmuudeksi, niin
omaan blogiin päädyin. Kaikkiin haasteisiin vastaan, vaikkakin siellä luonnoksissa muutama odottelee.

11. Miksi?
Yritin meidän automobiiliin sisään. En päässyt. Olen aiheuttanut tilanteen, jossa meitin peltilehmä alkaa pitämään jotain ulinaa. En muista miten se kävi. Ajattelin sitten rimpauttaa siipalle, että avaimesta on patteri loppu ja voinko käyttää avainta perinteikkäästi reikään työntämällä ilman, että käynnistän jonkun konserton kaupan parkkipaikalla. En muista minkäväriset penkin päälliset meillä on, mutta sen muistan mistä ne on valmistettu. (Siippa veteli ne kerran jollain silikoonilla ja mun peffa liukui edestakaisin penkillä.) Hoksasin, ettei se ole meidän kiesi. Kysymykseen: Miksi tämä tilanne pääsi syntymään vastaisin seuraavasti; Se oli musta, se oli melkeinpä
poikittain parkkeerattu. Viimeiset pari vuotta näillä tuntomerkeillä se on aina ollut meidän auto...




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti