Sain haasteen. Haasteessa muistellaan omaa elämää viitenä random päivämääränä.
-Elokuussa 1999
-Huhtikuussa 2003
-Maaliskuussa 2009
- 18.09.2009
- 17.07.2010
Tyyli ja muoto on vapaa, mutta vastata pitää suunnilleen näihin kysymyksiin:
1.Millainen olet ollut noina vuosina, noina aikoina?
2.Mitä olet ajatellut?
3.Millainen on ollut elämäsi?
4.Miltä olet näyttänyt?
Elokuu 1999
Ollaan matkattu yhteistä taivalta siipan kanssa vapusta asti. Ja asustettu samassa torpassa yhdessä kaksiviikkoisen seurustelun jälkeen jo kuukaudet puolikas toukoa, kesä ja heinä. Juu, tiedän olevan äärimmäisen vastuutonta liittää elämät yhteen pikaisen tutustumisen jälkeen kun me oltiin V-V:n kera aloituspakkaus, mutta olen semmoinen tuulella toimiva. Luotan intuitiooni ja järki on jotain mitä tarvitsen kirpparilla räknäämään käteisvarojen riittävyyden.
Edellisen suhteen painolasti tönöttää harteilla ja aiheuttaa sen, että olen yhä kovin hämmästynyt yhtälöstä mies ilmoittaa tulevansa töistä kotosalle 14.05 ja hän on kotipesällä 14.05. (Hän ei kyllä työkseen käy muiden pesällä.) Kaupasta tullessa olen poraa roinottanut, koska en ole tottunut puolison esittämään kysymykseen "Haluatko jonnekkin muualle?" Vieläkin 14 yhteisen vuoden jälkeen saatan (Harvakseltaan, mutta kuitenkin.) tirskauttaa liikutuksen kyyneleet Liiterin (Lidlin) pihassa siipan esitettyä kysymyksen muualle menemisestä.
Olen yhä kovin hämmästynyt kun mies juo lauantaisin saunaoluen. Siis yhden pullollisen. Outoa.
Miehellä on myös taito koota huonekalut ilman kaljakoria. Outoa.
Mies antaa taaperon leikkiä autossaan pihalla kuljettajaa ja se johtaa siihen, että muksu vandalisoi Laura Voutilaisen C-kasetin.
Mies antaa mun leikkiä autollaan ympäri kyliä ja se johtaa tyyriiseen öljypohjaremonttiin. Miksi ne pohjat voi sijaita katolla?
Mitään ei seuraa kummastakaan tapauksesta. Outoa.
Menipäs tämä nyt raskas soutuiseksi. Vastoin ainaniinjärkevänpuolison toivetta välttää tiettyjä asioita postauksissa niin paljastan kuitenkin, että meillä oli todella paljon panoja. Siis tiliotteessa. Kun oli mukana työssäkäyvän siipan tulot lisäyksenä kotihoidontukeen.
Huhtikuu 2003
Nyt päästiin jo sellaiseen aikavyöhykkeeseen, että kellarista kätköistä löytyi kalenteri. Ihmettelin tovin sitä selailtuani, että miten ihmeessä KaksPlus lehden ilmestymispäivä on ylöskirjaamisen arvoinen asia. Sitten sen tajusin; ennen muinoin siinä oli palsta, jolla yksinäiset äidit etsi ystävää. Se on sitten ollut Matti Nykästä lainatakseni "Jokainen tsäänssi on mahdollisuus." Jokainen lehti on ollut tilaisuus löytää kaveri. Voi mua parkaa.
Vuosikymmenen vierähdettyä meitsillä on sellainen vieläkin hakusessa, jos näette vapaana irrallaan niin ottakaa kiinni. Lupaan kohdella sitä hyvin enkä esimerkiksi tarjoile kaffeen kyytipoikana itse leipomaani pullaa. Lähellä Hämeenlinnaa, yli 18, naaraspuoleinen. Kohtuullinen suomen kielen taito, koska englanti on mulle lähinnä englannin lakritsa ja Prinssi William seiskapäivää lehdessä. På svenska osaan vääntää hevonen on hest ja pappi on prest. Koska olen ensin tuppisuu, mutta tutustuttani ei sulkijalihakseni pysty pidättelemään puheripulia niin ei sillä toisaalta ole merkitystä onko yhteistä kieltä. Koska puhua pälpätän taukoamatta niin voipi käydä niin etten edes huomaisi toisen vastaamattomuutta. Riittää kun nyökyttelee.
Mutta sinne huhtikuulle: Olen popsinut hormooneja sekundaariseen lapsettomuuteen ja ne on muuttaneet mut persoonaksi, joka saa Johanna Tukiaisen vaikuttamaan tervehenkiseltä partiolaiselta. Tai siis totuus on, että hormoonit vahvistivat ei-toivottuja luonteenpiirteitäni. Elämään kuului kuumat aallot, raivokohtaukset ja pettymys. Kiukku, katkeruus ja kateus. Tässäkin kuussa meillä on ollut taas paljon niitä panoja. Ja nyt ihan siinä merkityksessä. Kalenteriin on merkattu selvästi pano, pano, pano aina niille päiville kun tohtori on käskenyt laittaa pökköä pesään.
Siippa arpeutui lapsettomuudesta. Siis ihan kirjaimellisesti eikä henkisesti. Ei oltu vielä saatu tuupattua muksua omaan huoneeseensa nukkumaan ja meitillä oli karkea villamatto olkkarin lattialla. Ahkera panojen tallettaminen sai aikaan kroonisen ihottuman siipan polviin ja sitten ne menivät ja tulehtuivat. Voi mun miesparkaa. Tietysti kiltti vaimo olisi shoppaillut pehmoisemman maton, mutta kun se oli nätti ja täydellisesti sisustukseen sopiva. Aina siihen asti kun meitin jälkikasvu ryökäytti siihen punajuurioksennuksen.
Maaliskuu 2009
Sain kakaistua toimintaterapeutilleni, etten voi sietää psykiatrista sairaanhoitajaa, jonka luona kävin juttemassa entisen elämän jälkeensä jättämästä kivusta useita vuosia. Hoitajan mielipide oli, että pitää pystyä antamaan anteeksi. Mun mielipide oli, että haistakoon paskan.
Nyt päästiin jo sellaiseen aikavyöhykkeeseen, että kellarista kätköistä löytyi kalenteri. Ihmettelin tovin sitä selailtuani, että miten ihmeessä KaksPlus lehden ilmestymispäivä on ylöskirjaamisen arvoinen asia. Sitten sen tajusin; ennen muinoin siinä oli palsta, jolla yksinäiset äidit etsi ystävää. Se on sitten ollut Matti Nykästä lainatakseni "Jokainen tsäänssi on mahdollisuus." Jokainen lehti on ollut tilaisuus löytää kaveri. Voi mua parkaa.
Vuosikymmenen vierähdettyä meitsillä on sellainen vieläkin hakusessa, jos näette vapaana irrallaan niin ottakaa kiinni. Lupaan kohdella sitä hyvin enkä esimerkiksi tarjoile kaffeen kyytipoikana itse leipomaani pullaa. Lähellä Hämeenlinnaa, yli 18, naaraspuoleinen. Kohtuullinen suomen kielen taito, koska englanti on mulle lähinnä englannin lakritsa ja Prinssi William seiskapäivää lehdessä. På svenska osaan vääntää hevonen on hest ja pappi on prest. Koska olen ensin tuppisuu, mutta tutustuttani ei sulkijalihakseni pysty pidättelemään puheripulia niin ei sillä toisaalta ole merkitystä onko yhteistä kieltä. Koska puhua pälpätän taukoamatta niin voipi käydä niin etten edes huomaisi toisen vastaamattomuutta. Riittää kun nyökyttelee.
Mutta sinne huhtikuulle: Olen popsinut hormooneja sekundaariseen lapsettomuuteen ja ne on muuttaneet mut persoonaksi, joka saa Johanna Tukiaisen vaikuttamaan tervehenkiseltä partiolaiselta. Tai siis totuus on, että hormoonit vahvistivat ei-toivottuja luonteenpiirteitäni. Elämään kuului kuumat aallot, raivokohtaukset ja pettymys. Kiukku, katkeruus ja kateus. Tässäkin kuussa meillä on ollut taas paljon niitä panoja. Ja nyt ihan siinä merkityksessä. Kalenteriin on merkattu selvästi pano, pano, pano aina niille päiville kun tohtori on käskenyt laittaa pökköä pesään.
Maaliskuu 2009
Sain kakaistua toimintaterapeutilleni, etten voi sietää psykiatrista sairaanhoitajaa, jonka luona kävin juttemassa entisen elämän jälkeensä jättämästä kivusta useita vuosia. Hoitajan mielipide oli, että pitää pystyä antamaan anteeksi. Mun mielipide oli, että haistakoon paskan.
18.09.2009
Kalenteri paljastaa, että V-V:n kaveri on lainannut Battlefield Bad Company - pelin. Pidin niistä aina kirjaa,kun ne tuppasi jäämään teille tietämättömille. Miehellä on ollut päivystysviikko ja meitsillä fysioterapia.
Tämä on tainnut olla niitä aikoja kun meille alkoi muksun vanavedessä tupsahtelemaan hänen yksityisasioitaan. Kun sellainen ensimmäisen kerran ilmaantui niin häkellyin aivan totaalisesti ja annoin lapselleni käteen Bulgarian jogurtin ja lusikan. Voin kertoa, että sitten häkellyksissä oli myös V-V ja hänen yksityisasiansa.
Jottei kukaan nyt ota yhteyttä lastensuojeluun niin kerron ensin, että vahingosta on viisastuttu. Nykyisin meillä sijaitsee yöpöydän laatikossa nämä tuotteet. (Peräpukamavoide ja sen muut voidekaverit.)
Pitäähän jokaisella naisella olla oma leikkikalu yö-pöydän laatikossa! Siinä on ollut varmaan todella hauskan koominen ensitapaaminen v-v:llä ja siipallasi? Jos olisin itse ollut paikalla näkemässä tämän tilanteen olisin todennäköisesti revennyt isooonnn.. nauruun! :)
VastaaPoistaAinakin se näytti miehelle mihin on lusikkansa laittamassa :D
Poista