Arvontapurkkia on kouraistu ja sieltä osui työhön uhkaillunkiristetyn lapsiparan kätöseen Jonnan lappu. Jos lähettelet osoitetietoja sähköpostiin flerry@suomi24.fi niin pääsee paketti matkaan.
Poikkesin reilu vuosi sitten silmätulehduksen takia terveyskeskuksessa ja omalääkärin mielestä olin moniongelmainen. Omasta mielestäni mulla on vaan astma, välilevynpullistuma, paniikkihäiriö, ajoittainen masennus ja muutama muu pikkukremppa. Ongelma isolla Oolla on vaan punaisena loimottavat persmarjat. (Siis peräpukamat.) Vastusteluistani huolimatta se lekuri vakuutteli täyttäväni kriteerit johonkin Potku-hankkeeseen, jossa potilas laitetaan kuljettajan paikalle.
Vieläkään en oikein tiedä mikä se hanke on, mutta epäilisin meitsillä olevan samanlainen olo kuin lapsilla, jotka pääsee aattoiltana läpi siihen Joulupukin Kuumalinja ohjelmaan. Pääsen pankkitunnuksilla chättäämään hoitotiimin kanssa eikä kukaan koskaan sano ettei täällä nyt ole yhtään vapaita aikoja tällä vuosituhannella. Reseptitkin pääsee uusimaan yhdellä klikkauksella ja lääkäri infoaa tekstarilla kun on valmista. Sitä en vaan ymmärrä kun ne on siellä lisänneet vaivalistaani; Muu lihavuus. Muusta tulee mieleen ammuu eikä mulla ainakaan lehmän hermot ole. Sitäkin olen pohtinut etteikö ne siellä tiedä mun huomanneen kyllä olevani lihava. Viimeistään siinä vaiheessa kun vaateostokset siirtyi Siwa on selvää säästöä - putiikkiin; sieltä noudan Elloksen tankkeriosaston loimet.
Keskiviikkoaamuna havahduin oloon joka vastaa tilannetta; Olen Ruotsinlaivalla ja kello näyttää 5.30. Olen merisairas, valvonut, polttanut kaksi askia tupakkaa ja humala on kääntynyt laskuhumalan puolelle. Silmät rullasi päässä enkä hallinnut niitä ollenkaan. Hetkisen jälkeen maailma tasoittui, mutta kylkeä kääntäessä se bileristeily alkoi taas. Rimpautin hätääntyneen puhelun Potkuun ja taisin ilmaista itseäni vähän sekavasti, koska hoitaja tiedusteli olenko ottanut jotain lääkkeitä?
Koska meitsiä on siunattu sillä suoralinjalla niin olin jo tunnin päästä lääkärillä, joka lähti selvittämään ongelmaa. Mun piti sitten laittaa silmät kiinni ja nostaa vuorotellen toinen koivistani ilmaan samalla kun omasta elopainostani noin puolet pienempi tohtorismies seisoi takanani. Kysäisin kyllä ystävällisesti miten hän aikoo selviytyä jos hänen päälleen puskee reilusti yli sata kiloa elämäniloa? Rehellisesti ottaen olin myös huolissani itsestäni laskeutumassa luisevalle patjalle ja mahdollisesta pahoinpitelysyytteestä.
Selvisin "koira pissalla" - liikkeistä kaatumatta ja siirryin tutkimuspöydälle. Siinä lavetin päällä piti ensi istua kököttää, sitten maata selällään ja sitten käännähtää vasemmalle kyljelle. Sieltä piti kierähtää oikealle kyljelle ja sitten se bileristeily-kohtaus taas iski. Koska maailma oli mullin mallin sekä pikakelauksella kiljaisin todella kimakalla äänellä keuhkojen täydeltä "APUA!"ja samalla tarrasin näkökentässäni pyörähtelevään valkoiseen läiskään. Onneksi sillä lääkärillä ei ollut tiukka takki yllään. Oli noin sentin päässä etten kokeillut tohtorin kivesten laskeutumista tai suorittanut voimakkaalla otteellani kastraatiota.
Kyllä se Kikikin joskus ymmärtää hävetä.
Se yhdistelmä merisairas + krapulainen + tupakoinut + aamupahoinvointi + Linnanmäen pyörivät teekupit on vaan joku hyvänlaatuinen asentohuimaus. Korvan kaarikäytävässä on sakkaa ja se aiheuttaa liikkuessaan väärää tietoa aivoille. Kaikesta liikkeestä on tullut heikko olo eikä meikäläisellä aika ajoin ole ollut varmuutta lattian ja katon ilmansuunnista. En ole sitten saanut roikuttua netissä paitsi pelaamassa fasebuukissa Farmvilleä, kun siinä voi vaan klikkailla hiirellä, eikä tarvi heilutella nuppiaan. Nyt sitä totisesti muistaa minkälaista oli elämä ennen blogistaaniaa; Iso kiitos ja halaus teille kaikille siellä ruudun toisella puolella, estätte mua tulemasta mökkihöperöksi. Ei vaan aina tule muistettua sanoa; Olette tärkeitä! Tähän väliin on pakko leuhkia pääseväni treffaamaan yhtä teistä rakkaista lukijoista perjantaina. Toivottavasti vielä muistan miten ihmisten kanssa ollaan ja käyttäydytään. Muutenkin on huvit olleet niukat: En ole pystynyt lukemaan vessassa lehteä! En ole töllöttänyt tekstitettyjä ohjelmia, enkä ole pystynytvakoilemaan mulkoilemaan tervehtimään naapureita ikkunasta, koska ohiajavat autot alkaa oksettaa. Kirppareillakaan ei ole tullut pyörittyä, koska menin niissä karsinoissa aivan sekaisin suunnan muuttamisesta.
Enkä ole syönyt mitään alahyllyillä olevia makeisia etten kupsahda turvalleni kaupassa.
Oliko se mun ääni, joka justiinsa huokaisi "Dubbel Nougat, kaipaan sinua"
Menen nyt sängylle joka päivä ja heilauttelen päätä jumppaohjeiden mukaan. jotta se sakka pääsee valumaan pois sieltä korvasta. Pelkään tömähtäväni lattialle jos se kohtauksen yllättää, mutta jostain minulle täysin ymmärtämättömästä syystä siippani on hirveän haluton seisomaan siinä käden ulottuvilla...
Koska mun silmät pyörii sen kohtauksen tullessa kuin hedelmäpelissä niin pelkään mielellään pelikoneeseen kauppareisulla euron tuhlaavalle puolisolle tulevan tarve sujauttaa suuhuni kolikko. Siipalla ei yleensä ole käteistä rahaa, joten jäljelle jää korttimaksu. Olen uhkaillut ottavani häneltä maksukortin pois ettei mies yritä suorittaa ostoa mun viivakoodin lukijassa. Ja kertonut mitä tapahtuu jos mun peffaposkien välistä höylätään pankkikortti.
Ostoksetkin on olleet risteilyhintaisia. Cittarista sai todella halpaa siideriä. Puolison kysymykset siitä kuka kaiken aikoo juoda olen ohittanut "No mutta kun oli halpaa." - puolustuksella. Mitä sitten, että niissä on jäljellä 4 päivää myyntiaikaa?
Oltiin kerran mutsin kanssa tukussa ja meistä molemmat kahmi -70% hyllystä tavaraa, jota kumpikaan ei tarvinnut. Pohdein äidilleni asiaa samalla kun käteni kävi ja äippä totesi "Meissä nyt vaan on sellainen vika."
Siis aukoton puolustus hamstraamiselle.
Vastoin puolison toivetta päästelen tämän nettiin. Kätken sen taas tänne alas. Mitä teki yleensäainaniinjärkeväpuolisoni? Tulee suihkusta ja esittelee helikopterinsa. (Koska kaikilla ei ole yhtä lapsellista puolisoa niin muotoilisin helikopterin olevan se ruumiinosa heilumassa ympäri, joka naarailta puuttuu.) Siis vaimolleen, jota on alkanut huimata leivän leikkaamisen katseleminen. Olen täysin varma, että miehen takaa-ajatuksena oli saada jatkossa sanoa "Tulin suihkusta ja muijani pyörtyi nähtyään heppini."
Keskiviikkoaamuna havahduin oloon joka vastaa tilannetta; Olen Ruotsinlaivalla ja kello näyttää 5.30. Olen merisairas, valvonut, polttanut kaksi askia tupakkaa ja humala on kääntynyt laskuhumalan puolelle. Silmät rullasi päässä enkä hallinnut niitä ollenkaan. Hetkisen jälkeen maailma tasoittui, mutta kylkeä kääntäessä se bileristeily alkoi taas. Rimpautin hätääntyneen puhelun Potkuun ja taisin ilmaista itseäni vähän sekavasti, koska hoitaja tiedusteli olenko ottanut jotain lääkkeitä?
Koska meitsiä on siunattu sillä suoralinjalla niin olin jo tunnin päästä lääkärillä, joka lähti selvittämään ongelmaa. Mun piti sitten laittaa silmät kiinni ja nostaa vuorotellen toinen koivistani ilmaan samalla kun omasta elopainostani noin puolet pienempi tohtorismies seisoi takanani. Kysäisin kyllä ystävällisesti miten hän aikoo selviytyä jos hänen päälleen puskee reilusti yli sata kiloa elämäniloa? Rehellisesti ottaen olin myös huolissani itsestäni laskeutumassa luisevalle patjalle ja mahdollisesta pahoinpitelysyytteestä.
Selvisin "koira pissalla" - liikkeistä kaatumatta ja siirryin tutkimuspöydälle. Siinä lavetin päällä piti ensi istua kököttää, sitten maata selällään ja sitten käännähtää vasemmalle kyljelle. Sieltä piti kierähtää oikealle kyljelle ja sitten se bileristeily-kohtaus taas iski. Koska maailma oli mullin mallin sekä pikakelauksella kiljaisin todella kimakalla äänellä keuhkojen täydeltä "APUA!"ja samalla tarrasin näkökentässäni pyörähtelevään valkoiseen läiskään. Onneksi sillä lääkärillä ei ollut tiukka takki yllään. Oli noin sentin päässä etten kokeillut tohtorin kivesten laskeutumista tai suorittanut voimakkaalla otteellani kastraatiota.
Kyllä se Kikikin joskus ymmärtää hävetä.
Se yhdistelmä merisairas + krapulainen + tupakoinut + aamupahoinvointi + Linnanmäen pyörivät teekupit on vaan joku hyvänlaatuinen asentohuimaus. Korvan kaarikäytävässä on sakkaa ja se aiheuttaa liikkuessaan väärää tietoa aivoille. Kaikesta liikkeestä on tullut heikko olo eikä meikäläisellä aika ajoin ole ollut varmuutta lattian ja katon ilmansuunnista. En ole sitten saanut roikuttua netissä paitsi pelaamassa fasebuukissa Farmvilleä, kun siinä voi vaan klikkailla hiirellä, eikä tarvi heilutella nuppiaan. Nyt sitä totisesti muistaa minkälaista oli elämä ennen blogistaaniaa; Iso kiitos ja halaus teille kaikille siellä ruudun toisella puolella, estätte mua tulemasta mökkihöperöksi. Ei vaan aina tule muistettua sanoa; Olette tärkeitä! Tähän väliin on pakko leuhkia pääseväni treffaamaan yhtä teistä rakkaista lukijoista perjantaina. Toivottavasti vielä muistan miten ihmisten kanssa ollaan ja käyttäydytään. Muutenkin on huvit olleet niukat: En ole pystynyt lukemaan vessassa lehteä! En ole töllöttänyt tekstitettyjä ohjelmia, enkä ole pystynyt
Enkä ole syönyt mitään alahyllyillä olevia makeisia etten kupsahda turvalleni kaupassa.
Oliko se mun ääni, joka justiinsa huokaisi "Dubbel Nougat, kaipaan sinua"
Menen nyt sängylle joka päivä ja heilauttelen päätä jumppaohjeiden mukaan. jotta se sakka pääsee valumaan pois sieltä korvasta. Pelkään tömähtäväni lattialle jos se kohtauksen yllättää, mutta jostain minulle täysin ymmärtämättömästä syystä siippani on hirveän haluton seisomaan siinä käden ulottuvilla...
Koska mun silmät pyörii sen kohtauksen tullessa kuin hedelmäpelissä niin pelkään mielellään pelikoneeseen kauppareisulla euron tuhlaavalle puolisolle tulevan tarve sujauttaa suuhuni kolikko. Siipalla ei yleensä ole käteistä rahaa, joten jäljelle jää korttimaksu. Olen uhkaillut ottavani häneltä maksukortin pois ettei mies yritä suorittaa ostoa mun viivakoodin lukijassa. Ja kertonut mitä tapahtuu jos mun peffaposkien välistä höylätään pankkikortti.
Ostoksetkin on olleet risteilyhintaisia. Cittarista sai todella halpaa siideriä. Puolison kysymykset siitä kuka kaiken aikoo juoda olen ohittanut "No mutta kun oli halpaa." - puolustuksella. Mitä sitten, että niissä on jäljellä 4 päivää myyntiaikaa?
Oltiin kerran mutsin kanssa tukussa ja meistä molemmat kahmi -70% hyllystä tavaraa, jota kumpikaan ei tarvinnut. Pohdein äidilleni asiaa samalla kun käteni kävi ja äippä totesi "Meissä nyt vaan on sellainen vika."
Siis aukoton puolustus hamstraamiselle.
Vastoin puolison toivetta päästelen tämän nettiin. Kätken sen taas tänne alas. Mitä teki yleensäainaniinjärkeväpuolisoni? Tulee suihkusta ja esittelee helikopterinsa. (Koska kaikilla ei ole yhtä lapsellista puolisoa niin muotoilisin helikopterin olevan se ruumiinosa heilumassa ympäri, joka naarailta puuttuu.) Siis vaimolleen, jota on alkanut huimata leivän leikkaamisen katseleminen. Olen täysin varma, että miehen takaa-ajatuksena oli saada jatkossa sanoa "Tulin suihkusta ja muijani pyörtyi nähtyään heppini."













