Sor, sor, sormileikki alkaa.

Ainakin yksi teistä mun ihanaisista siellä ruudun toisella puolella on käynyt äänestämässä Kiki's Homen Indiedaysin Blog Awardsiin ehdokkaaksi. Kiitos. Olen ihan häpeilemättä tosi otettu ja olen täällä pussaillut hauiksiani ja tainnut tohkeissani rimpautella Anttilan postimyynnin asiakaspalvelua ja fysioterapeuttia lukuunottamatta kaikkiin kännykästäni löytyviin numeroihin. Painin liian isojen tekijöiden sarjassa, mutta halutessasi pääset antamaan äänen tästä linkistä. Äänestämällä voit voittaa liput kahdelle tapahtumaan, jossa jaetaan palkinnot voittajille. Löydyn sieltä Inspiroivin Lifestyle Blogi - ehdokkaat sarjasta.

Olen löytänyt itseni tilanteesta, jossa lapsukaisen yksityisasia tiedustelee minkätyyppinen blogini on? Tuijotin ymmälläni, joten yksityisasia antoi helpotusta ja avitti tarkennuksella "Onko se esimerkiksi lifestyle tyylinen - blogi?" En osannut vastata mitään ja jatkoin tuijotusta, häkellyin ja liukenin paikalta. Sain teiniltä melkoisen saarnan aiheella; "Eikö sulla kerta kaikkiaan ole alkeellisimpiakaan käytöstapoja?" Mää vaan menin paniikkiin kuullessani liian vaikeita sanoja, eikä ollut harmaata eikä minkään muunkaan väristä aavistusta mitä se lifestyle tarkoittaa. Mutta nyt se on virallista, kun ne tuolla Indiedaysissa ovat sen nettiin päästäneet. Seuraavan kerran voin vastata; Ju.


Olen ylpeä ja tohkeissani ja jätän täysin huomiotta pikku pilttini kommentit:
"Siis oliko siellä joku oma sarja punalappujen metsästäjille? Tai aikuisille ihmisille, jotka avautuvat peräpukamistaan netissä?"


Seuraavat saatanalliset säkeet eivät sovellu hammaslääkäripelkoisille lajitovereilleni:

Kulkisin täällä myös ylpeästi nenä kohti taivasta, mutta tuulenhalkaisijani ei justiinsa nyt tykkää heiluttelusta. Pieneksi arvioitu hammasremontti keskussairaalareissulla oli kuten melkein kaikki remontit ja lähti lapasesta. Reilu vuosikymmen sitten mun suusta revittiin kaksi takahammasta kun ne ei olleet enää pelastettavissa. Olen pitkään vängännyt tarkastuksissa siellä olevan jotain pielessä ja useampaan kertaan se kita on kuvattu eikä mikään ole ollut pielessä. Viime suvena sieltä kuitenkin näkyi röntgenkuvissa ikeneen jäänyt pikkupalanen ja sovittiin sen poistosta kun etuhampaan paikan heilumisen takia oli kuitenkin mentävä nukutukseen. Lääkäri oli sitten avannut ikenen ja löytänyt sieltä juuret mitkä sinne oli jätetty tuolla vuonna milleniumin. Vai pikkupalanen, justiinsa. Ne juuret oli sitten poistettu ja koska kohdetta oli lähestytty melko kaukaa niin tikkejä on aika monta.

Toisissa puhelimissa on sellainen ohjelma, jossa voi photoshopata naamavärkkinsä näyttämään 50 kiloa todellisuutta lihavammalta. Mun on tehnyt mieli kovasti sellaista kokeilla, mutta meitin teini saa luokkaa 12 boforia olevan myrskyn aikaiseksi, jos kyselen sen kavereilta onko niiden luureissa se sovellus? Kun sain liikkua ilman vahtia operaation jälkeen niin menin oitis peilin eteen ihailemaan jälleen yhdestä puusta veistettyä etuhammastani. Toinen puoli päästä oli sen verran turvoksissa, että voin lopettaa lapseni häpäisemisen tiedustelemalla sitä kasvojenpullistaja-sovellusta. Nähty on.

Hoitaja lupaili kotiinpääsyä kun ruokailu sujuu ja olen pissannut. Sitten sain eteeni hajusta päätellen perunavelliä ja tuumailin: "Voi jumaleisson! Tulee hemmetin kallis reissu, jos tuo on saatava alas oksentamatta. Täällä ollaan vielä ensi viikollakin." Yleensäainaniinjärkeväpuoliso esitti äärimmäisen lapsellisia sutkautuksia itkua puhelimessa tuhertavalle vaimolleen; "Ajattele, jos ne olisi tuoneet maksalaatikkoa." ja "Onhan sulla ne Crocksit mukana." Onneksi sain liikkua ilman sitä vahtia ja kävin kippaamassa kuppini pesualtaaseen. Pesualtaan yllä oli lappu ettei sinne saa kaataa kukkien vettä, muttei siinä perunavellin deletoimisesta puhuttu mitään. Vaihtoehto B olisi ollut kaataa se mun käsiveskaan. Vaihtoehto C olisi ollut kaataa se naapurivuoteen yöpöydän laatikkoon.

Päivän mittaan ihmettelin useampaan kertaan ihomakkaroiden sisään uponnutta toista silmääni ja isolle nautaeläimelle tarkoitettua lääkemäärää. Tikkejäkin tuntui olevan oudon pitkä rivi. Kukaan siihen ei oikein regoinut, mutta ennen kotiinlähtöä hoitaja puhui jostain poskionteloperforaatiosta. Meninhän minä sitten kotosalla googlettelemaan sen tarkoittavan hammaslääkärin romplatessaan puhkaisseen multa vahingossa poskiontelon. Parempi olisi kun en olisi tiennyt.
 Nyt vetelen neljän tunnin välein antibioottia, kuuden tunnin välein toista antibioottia, kaksi kertaa päivässä purkuttelen desifiointiaineella, 8 tunnin välein otan lääkkeen jonka tarkoitus on pitää nenä auki ja lopun aikaan rouskuttelen probiootteja.Pelolla odottelen antibioottiripulia. Nimimerkillä kokemusta on. Taidan nyt mennä ja ottaa pari ylimääräistä maitohappobakteeria.

Puolustakaa nyt mua, kun puoliso väittää ettei koskaan ole puhellut nukutuksesta herätessään mitään omituista. Enhän mä voi olla ainoa? Tietysti se on makuasia onko seuraavat lauseet mitenkään omituisia?

- Mää olen täällä ja joku on.
- Näkikö leukakarvat.
- Meillä on oravia.



Ja tästä taas sitä tavallista tekstiä:

Sieltä Indiedaysistä tuli kutsu Helsinkiin Ravintola Kiltakellariin saamaan inspiraatiota ja ideoita bloggaamiseen, verkostoitumaan mainostajien kanssa sekä viettämään ihanaa päivää bloggaajien seurassa. Siellä on mukana ruotsalaiset bloggaajatähdet Angelica Blick ja Andreas Wijk. Tilaisuuden viihtyvyyden varmistaa dj, baarin antimet sekä laadukas finger food.

Minähän tottakai olen kulkenut perheen perässä ja hokenut "Kehukaa mua." Olen myös käyttänyt tuplamäärän tenoja, koska multa lirahtaa naurupissa housuun joka kerta, kun kuvittelen itseni tuollaiseen tilaisuuteen. Toinen perheen miesvahvistuksesta tuli viereeni ja tulkitsin ilmeen tarkoittavan kukkarooni olevan muodostumassa vähintään 50 euron vaje. Hän sitten vaan palautti meitsin hellävaroen pilvilinnoista maanpinnalle toteamalla "Kai sä mutsi ymmärrät ettei ne varmaan päästäisi sua sinne edes sisään?" Ja minä kun olin jo puolivakavissani harkinnut lähteväni matkaan Sirpan elämää - blogin kirjoittajan kanssa, kun avecina olisi saanut tuoda bloggaavan ystävän. 

En malta olla näpistämättä tekstiä tuolta Sirpan elämää - blogin puolelta. Koko postaukseen pääsee tästä linkistä, mutta tässä ne tärkeimmät:  En pelännyt sun kyydissä lainkaan ja vauhtiakin oli yli 10 kilsaa tunnissa.:-)  Jos käytte lukemassa niin siskoni on siellä sitten laskeskellut leikkiä ja jättänyt kommentin Mutta älä anna sen käyttää vakionopeudensäädintä! xDD t:Kikin nuorin sisko <3 Vallan mainiostihan me serkukset siellä Helsingissä varmasti pärjättäisiin. Nopeus ylittäisi kymmenen kilometriä, Sirpa tietää suunnilleen Bulevardin sijainnin ja minä tiedän Erottajan. Monopolipelistä.


Puolisoni mielestä meidän kannattaisi osallistua kekkereihin. Ihmeteltyäni asiaa tovin epäilin siipan laskelmoineen mun käyvän ennen partyja takkikaupassa. Kauhoin Tiimarin loppuunmyynnissä intohimoisesti alennuslaareja pohjasta asti ja sain hihan reunaan muutaman tussitahran. Miehen mielestä se on syy käydä vaateostoksilla. Minä vastasin "Oleksää ihan hullu? Kuusi vuotta olen sitä käyttänyt ja nyt kun se on ihanan pehmeä niin sää käsket heittää sen roskiin? Siis mitä???? "

Eläinkuosit on nyt lähiaikoina luullakseni olleet muotia. Tuohan on melkein kuin pantteri-kuosi.


Sitä vaan ensin ihmettelin, että miten ne noin hienostuneessa paikassa finger foodia tarjoilee, koska se Halloween meni jo. Ostin -30% alennuksella Salesta haamukarkkeja. No okei; ja vaahtokarkkeja sekä suklaata. Ohi siis on. Oletin sormiruuan tarkoittavan sitä sormileikkiä kun nakkiin työnnetään manteli, viimeistellään ketsupilla ja syötetään lapsille irti leikattuna raajan osana Halloween-bileissä. Mutta sehän onkin sitä kun ruisnappiin laitetaan kalavauvoja ja tillinoksa. Hyi.


Olen kinastellut teinin kanssa noista kekkereihin tulevista ruotsalaisista tähdistä. Että sujuisiko small talk. Hänen mielestään litannia "Hevonen on hest, pappi on prest, suola on salt ja kylmä on kalt." ei tarkoita mun hallitsevan toista kotimaista. Eikä kuulemma se, että ymmärrän Solsidania telkkarista seuratessa osan repliikeistä. Kuten hej, jag tai nej. Mutta sehän olisi sitten kirjaimellisesti small talk.

No mutta, tästähän melkein unohtui mun tärkein på svenska taitoni; Mmmm..... Marabou.

Nyt iski otsikkoummetus.

Olen ollut jonossa nukutuksessa tehtävään hammashoitoon julkisella puolella ja sain eilen peruutetun ajan jo huomiselle eikä mun päässä liiku yhtään järkevää ajatusta, joten kaivan esiin lehtileikevarastoni avuksi. Taitaa irrota normaalia heikompaa laatua, joten puolustaudun osittaisella syyntakeettomuudella. Siellä päässä poukkoilee kyllä aatoksia siitä, että viimeksi kun näin lääkärin yritin tarttua sievästi ilmaistuna härkää sarvista. Ja nyt kun funteerailen tätä niin tottahan toki sitten tämä on asia, jota julistan kaikille heräillessäni siitä nukutuksesta. Onhan nämäkin mietteet toki parempia kuin pohdiskella miten joku kohta nakuttelee multa hampaasta lohjenneen paikan irti. Tai visioida neulepuseron kutomiseen tarkoitettujen puikkojen kokoisia puudutusneuloja. Apua!!

Tämä ei ollut lehdessä, mutta tästä linkistä pääsee Hotels.comin alennuskoodiin. Sitten niihin lehtiin:

Trendi 8/2013

Nämäkin asiat piristävät arkea: "Viritimme kylppäriin pikkukaiuttimet."

Siippa on virittänyt saunaan kirpparilta parilla eurolla hankitun radion, josta kaiken kukkuraksi saa särisemättä korviinsa soinnut vaan paikalliselta humppakanavalta. Tämäkös se sitten on saanut meikäläisen ärsyyntymään. Siis kuka nyt haluaa kuunnella radiota saunassa? Olen kuitenkin hyvin aikuismaisesti ja tavoilleni poikkeuksellisesti niellyt kiukkuni ja motkottanut itselleni "Voi jumaleisson, jos tämä nyt on suhteen suurin probleemi niin pidäppä vaikka se leipäläpesi kiinni!"  Tähän ongelmaan olen nyt löytänyt avun; terveisiä Katjalle Tässä ja nyt, unelmien kera - blogiin.  Kiitos. Ongelmaan on pureuduttu esittämällä kysymys lapsuuden aikaisista tottumuksista ja ymmärrän meillä olevan vaan erilaiset mieltymykset. Tai en vieläkään kyllä ymmärrä, mutta pystyn hyväksymään. Puolison juuret on Karjalassa (Siis siellä suomineidon itärajan osassa, ei siinä oluessa.) ja omani Porissa. Tämähän saa aikaan saunakonfliktin, jossa toinen pitää vihtoessaan iloisesta puheensorinasta ja toinen haluaa istua persiillään mykkänä jurottaen. Rehellisyyden nimissä on kuitenkin tunnustettava tutussa porukassa saunan olevan ainoa paikka missä olen vaiti. 

On mulla yhden kerran lähtenyt lapasesta, olin todennäköisesti saanut korviini liian monta kertaa mainoksen, jossa mies toteaa granaattiomenan ostaneelle vaimolleen "Varo vaan ettei se räjähdä." Puoliso ihmetteli miten meiltä on mennyt siitä mölytoosasta johto poikki? Syytin hiiriä, vihtahousua, saunatonttua ja naapureita enkä myöntänyt harrastaneeni sabotaasia. Hiiren jäljiltä ei kuulemma ole sellaista siistiä viiltoa.

Mutta jos ikinä, koskaan kesken löylyjen sieltä radiosta kajahtaa Mamban Vielä on kesää jäljellä niin en vastaa teoistani enkä puheistani.

Me Naiset 4/2013

Nainen ratissa - uhka vai mahdollisuus?

Suomen kauheimpia kuskeja yhdistää kyvyttömyys katsoa peiliin.

Perjantaina puoliso päätti tulla kauppareissullani pusuttelemaan, kun huomasi meidän olevan samoilla kulmilla. Irvistin miehelleni, koska en heti tajunnut sen liian lähelle tunkevan äärimmäisen komean uroksen olevan minun mieheni. Alahampaiden esittelemisestä huolimatta siippa kulki mukana autolle asti, ettei mun tarvinnut nostella ostoksia. Vaikka yritin kovasti vihjailla pärjääväni kyllä. Parkkipaikalla se sitten riemu repesi koska peltilehmän neljästä renkaasta kolme oli siinä ruudukossa. Mää en ole matemaattinen, mutta eikös siitä kaarasta ollut 3/4 osaa siinä ruudussa. Eli siis suurin osa. Olin myös kymmenien metrien päässä muista autoista, joten mitä väliä? Tänä aamuna katsoin peiliin ja näin siellä keski-ikäisen tantteron, jolla on kauhusta laajenneet pupillit ja "En ikinä osta enää hiusväriä periaatteella; Ooh, tämähän on puolella hintaa." värinen kuontalo. Miten ihmeessä tämä liittyy auton ratissa olemiseen?  Jaa-a. 

Avotakka 3/2013

Valohoitoa

Kuka pelkää väriä? Kun olohuone on lämpimien sävyjen ja iloisten kuvioiden kimara, siellä paistaa aina aurinko.

Olen hirveä, laiska mutsi ja välttääkseni pesukoneeseen kiinni kasvamisen annan lapsen vaatteille takaeteisessä valohoitoa. Ripustan henkariin ja vien kaikessa hiljaisuudessa takaisin vaatekaappiin. Jos muksulla on farkut jalassa neljä tuntia koulussa niin ei niitä tarvitse mun mielestä kyllä pestä. Toistaiseksi valohoito on tehonnut vaativaan teiniin.

Olivia 9/13

Olen tässä äitini kanssa isoäitini luona. Jonkinlaista pubentiaa ehkäpä ilmassa. (= teini-oireita aikuisiällä)

Elämään on tullut muutos Alzheimerin muodossa. Se saa aikaan surua siitä miten läheisensä tulee menettämään kahdesti; ennen loppua joutuu luopumaan siitä millaisena hänet on oppinut tuntemaan. Ilmassa ei ole teini-oireita vaan lapsi-oireita. Herää kauhu; Kuka minusta nyt huolehtii.  Hävettää miten sitä miettii itseään vaikka ajatukset pitäisi olla sairastuneessa. Olen ollut suhteessa, jossa olen joutunut rimpauttamaan välillä päivällä ja välillä keskellä yötä puhelun lapsuuden kotiin parin sadan kilometrin päähän ja pyytänyt hakemaan. Ja joutunut jopa siihen nöyryyttävään tilanteeseen, että se pyyntö on ollu me-muodossa; Haetteko mut ja V-V:n. Vaikka ne ajat on kaukana takanapäin niin se arpi kuitenkin vielä vähän kiristää. Ja alkaa tykyttää nyt kun perusturvallisuuden tunne on järkkynyt.

Viimeiset reilut 30 vuotta olen voinut luottaa isäpuoleni apuun, mutta nyt täytyy alkaa hyväksyä asioiden muuttuminen toisinpäin. Nyt on aika auttaa ei ottaa.

Olivia 9/13

Avotakku

Kiista, joka alkaa mitättömästä sisustusta koskevasta yksityiskohdasta, mutta paisuu konfliktiksi, joka uhkaa parisuhdetta, mielenterveyttä ja maailmanrauhaa.

Katilla Willa Sukka - blogista on ollut hyvä sihti löytää torsoja ja koska monessa sisustusblogissa sellainen pyörii niin pyysin lähettämään minullekin vähän hyvää feng shuita. Meidän kotipesästä kiven heiton päässä on joka suvi kotikirppis ja jo portilla sen huomasin "OMG, Katin lähetys on tullut perille." Eikä se maksanut kuin muutaman euron. Toinen OMG. Terveisiä myösWilla Sukkaan; Kiitos! Jalustana torsossa oli metallihärveli, mutta matkalla kotosalle sain vision kellarista löytyvästä suuresta kynttilänjalasta ja torsosta. Tottahan toki sitten päästelin ilmoille kantavalla ja kimakalla äänelläni peffaan liittyviä lausuntoja ja siippa yritti jättää mut matkastaan. Puoliso ruuvaili kynttiläjalan tuonne hanuriin ja nyt se on hyvä. Se metalli ei olisi muuten haitannut, mutta olisin saanut vatsahaavan kun olisin miettinyt miten se teline raappii urat laminaattiin imuroitaessa.
Kaulaan kieputtelin ristin hitsauspuikoista, rautalankasta ja muutamasta helmestä. Tykkään. Toistan varmuudeksi vielä; Ihan itse tein.

Mutta siihen avotakkuun. Mieheni on osallistunut sisustuspuuhiin. Mitäs tuumaatte?

Siis aivan selvä avotakku.

Kaikin puolin hyvin saaneena.

Olen mukana Salaisessa Jouluystävässä. Siellä vaihdetaan kolme pakettia ja lopussa paljastetaan keneltä yllätykset tulivat. Vastaanotin ensimmäisen lahjani ja poraa roinotin kuorta tyhjentäessä, koska lähettäjä oli tutustunut blogiini ja sujauttanut mukaan erityisen mieleisen makeisen. Olin tohkeissani, että joku oli nähnyt näin paljolti vaivaa. Koska lähettäjä oli tutustunut meikäläiseen niin hän toivottavasti ymmärtää seuraavan: Anteeksi. Tahto on luja, mutta liha heikko ja tuosta alakuvasta uupuu se Dubbel Nougat.

Olen tilannut Marjaanan Majasta neuloosia ja jos tuo tauti saavuttaa meidän talouden ajoissa niin aion virkata juuttinarusta pyykkinarun ja ripustaa siihen saamillani pyykkipojilla joulupostini roikkumaan. Siitä tulee hieno.

Eikä mun tarvitse sen pyykkinarun kanssa sotia reviiristä paskanaapureiden kanssa, vaan se on mun ihan ikioma.

Välillä sähköpostiin tupsahtelee oudohkoja tarjouksia Nigerialaiselta kiinteistösijoittajalta, jolta puuttuu muutama tonni tai sitten tavallisia tarjouksia eri firmoista ja pelikasinoilta. Tiedoksi vaan sinne kasinoille; Ei fasebuukissa FarmVilleen addiktoituminen tarkoita, että uhkapelaaminen kiinnostaisi. Se farmiville nyt on vaan ainoa paikka, jossa mun puutarhani rehottaa. Paitsi jo mennään törkypuheisiin.

Tämä nyt oli ehkä sarjassa oudohko tarjous, mutta sain sähköisen viestin hilloviikolle tarkoitetuista tuotteista ja ensimmäinen ajatus oli: EI tamppooneja minun blogiini! Mutta sitten sain ihanan postin, jossa mua kutsuttiin V.I.P:ksi ja unohdin täydellisesti kaikki ajatukset siitä, ettei öljynvaihdot kuulu ihan näin yksityiskohtaisesti tänne blogistaaniaan.

Tässä siis toimintaohjeet: Jos menet osoitteeseen reddville.com niin siellä voit jättää yhteystietosi ja saat kerran kuussa tamppoonilähetyksen ilmaiseksi. Vastineeksi vastaat muutamaan kysymykseen kulutustottumuksistasi. Sitten saat kohdennettua markkinointia siinä tulppapaketin kyljessä.

Sieltä tuli myös viesti, että blogin lukijoille on tarjolla maksuton käsilaukkuturva-vakuutus. Sinne pääsee tästä www.aigdirect.fi/ilove

Tämä postaus sisälsi mainoslinkit ja vastineeksi sain paketin, jossa oli Röhnischin pikkuhousut, Oriflamen wonderlash ripsiväri ja Oriflamen happy skin - käsivoide. Paino sanalla pikkuhousut; kaivelin paketista esille ilmeisesti barbinuken pylperön peitoksi tarkoitetun kangassuikaleen. Ja toinen syy sen V.I.P:n lisäksi tähän täkyyn tarttumiseen: Uskoisin kaikkien bloggareiden saavan kerran kuussa saman ylläripaketin, jos vaan vapauttaa blogistaanian monsuunikauden mainoksen.


Tiedättekö sanonnan; syntynyt kultalusikka perseessä. Meillä lapsen läheisiin kuuluu ystävä, jonka pyllyssä on syntyessä sen lusikan sijasta ollut luultavimmin täydellinen aterinsarja 24-hengelle. Mies oli pihassa tupakalla seuranaan tämä kyseinen kaveri. Tähdentäisin tähän vain mieheni tupakoineen ja kamu vaan tupsahti paikalle samaan aikaan. Siippani tuli sitten sisälle ja ilmoitti leikillään masentuneen oloisesti keskustelleensa juuri Pee-sarjan Mersusta ja Luuis Vittunin laukusta. Minä tietysti lohduttelin puolisoani ja kehuin hänen nyt osaavan lausua sen Luuis Vittunin hämmästyttävän pehmeästi.
(Puoliso on kielimiehiä; hän osaa tehdä sikarin ja sen lisäksi asettaa kielensä myös poikittain.)
 Sitten sen sopivaisen lohdukkeen hoksasin; "Älä kulta sure, sun vaimos on Kiki's Home ja mun lukijat saa käsilaukkuvakuutuksen."
Miten niin ei ole sama asia??

Huumorintajuttomana ihmisenä repertoaariini kuuluu tasan kolme vitsiä. Testasin yhtä niistä syyslomaa viettävään lapsukaiseen ja vastaus oli "Voitko hei nyt lähteä ÄKKIÄ meneen ja laita se ovi kiinni perässäs!!" joten se taisi olla hyvä, koska teinihän mitä ilmeisemmin halusi omassa rauhassaan naureskella eikä myöntää mutsilleen vitsin olleen mitä mainioin. Tästä se lähtee:
Vampyyri meni yhdelle ja tilasin kupin kuumaa verta. Hänen viereensä ilmaantui toinen vampyyri, joka tilasi kupin kuumaa vettä. Baaritiskillinen vampyyrejä alkoi ilkkumaan vettä tilannutta. Pilkan kohteeksi joutunut kaivoi taskustaan käytetyn tamppoonin ja totesi  "Mä juon teetä."


Tamppoonien laadusta en osaa sanoa muuta kuin, että ne soveltuvat kohtuullisen hyvin askarteluun. Ja väkersin ne muuten aivan itse, hyvät niistä kuitenkin taitoihini nähden tuli. Vai mitä te olette mieltä? Siippa kieltäytyi auttamasta vedoten siihen, että fasepuukkiini seinälle olisi "saattanut" ilmaantua päivitys; Mieheni ompelee juuri tampaksiin narua.

Jos siippa ei kohta lopeta nauramasta seikalle, että harsiessani olin lauleskellut aikani ratoksi "Tämä on Lappoonia, tämä on tamppoonia." niin se voipi olla, että siippa tarvitsee yhden tulpista kohta nenäänsä...

Kolme Kaukoa peittoni alla.

Fasebuukissa on kiertänyt kysely muksuille ja vaikka tuo meitin on jo nuori aikuinen niin täytyihän tässä kuulla totuus lapsen suusta.


1. Mitä äitisi aina sanoo sinulle?
Mihin menet, kenen kanssa, koska tulet? Missä olit, mitä teit, kenen kanssa? Hienoa kulta, hyvä hyvä! 

2. Mikä tekee äidin onnelliseksi?

Alennukset ja televisio

3. Mikä tekee hänet surulliseksi?

      Big Brotherin loppuminen. Ketsuppitahra pöytäliinassa.

4. Miten äiti saa sinut nauramaan?
Kysymällä tyhmiä kysymyksiä. Jotain mitä aikuisen pitäisi tietää; yleistiedon puute.

Viimeksi olen tiedustellut Syyrian ongelmista ja montako kertaa 20 menee sataan. Ja monimutkainen kysymys; paljonko on kolmion kulmien summa?  Opein lauseen Big Brotherista. Ei mennyt läpi ja jälkikasvu tiedusteli "Mitä naistenlehteä sää olet taas lukenut?"

5. Millainen äitisi oli lapsena?
Luuseri. Anteeksi, ei kai sulle tullut paha mieli?

6. Kuinka vanha äitisi on?
39

Jaa, olet jo 40? Oho.

7. Kuinka pitkä äitisi on?
174 centtiä ja jotain päälle.

8. Mikä on äitisi lempipuuhaa?

Siivoaminen ja kaupassa käyminen.

9. Mitä äitisi tekee, kun et ole itse paikalla?

Siivoaa mun jälkiä.

Kyllähän muutakin teen vaikkei aina siltä tunnu; Tämmöisenkin olen siivouksen ohessa maalannut Tannilta saadun inspiraation innoittamana. Hyvä tuli vaikka itse sanonkin. Kylkeen liimasin kirpparilta ostetun pellavajutskan.

10. Jos äidistäsi tulisi kuuluisa, niin miksiköhän?

Hänestä tehtäisiin kotiäiti-realityohjelma. 

Tässä vaiheessa jälkikasvu toteaa "Yöks mutsi. Se on valtava." Mulle tulee stressistä helposti huuliherpes. Nyt olen ollut ilmeisesti todella ahdistunut, koska se normikokoinen herppis on levittäytynyt huulesta lähestulkoon ensimmäiseen leukaani asti. Syylliseksi mielipahaan epäilen miestäni, josta on hauska jekku pikku hiljaa siirtää sängyllä kättään kohti minun kaukosäätimiäni. Tätä keppostelua on taasen harrasteltu. Jemmasin kaikki kolme Kakeani visusti peiton alle ja raivosin miehelle kuulevani hengityksestä hänen edelleen ajattelevan minun Kaukojani.  Käskin välittömästi lopettaa sekä hengittämisen että säädinteni ajattelemisen, mutta varotoimenpiteestä huolimatta seuraavan aamun valjettua oli herppis puhjennut täyteen loistoonsa.

11. Missä äitisi on tosi hyvä?

Löytämään punaisia lappua, facebook-peleissä.

12. Missä äitisi ei ole kovin hyvä lainkaan?
Puhuminen, sönköttää.

Innostuessani sekoitan sanan jota olen sanomassa seuraavana puhevuorossa olevaan. Tai tuohtuessani. Ja joskus sekoitan kaksi asiaa. Esimerkkitapaus: Ei tartte tarttua mikkiin, täällä on esiintymässä Mikko Ilotalo.
Kun yritin sanoa vauhdilla Teuvo Loman niin väitin siinä Kaksi julkkista ja häät ohjelmassa olevan suunnittelijana Neumann.   

13. Mitä äitisi tekee työkseen?

Siiivoaa jälkiäni.

Tässä vaiheessä meitsiltä loppui käteinen, jolla olin lahjonut lasta keskittymään äitiinsä. Yritin ostaa velaksi palveluksia ja sain kuunnella pitkähkön saarnan pikavipeistä. Hienoa, oppi on mennyt perille. (Älä ota koskaan pikavippiä, älä sekoita kirjo- ja valkopyykkiä ja älä koskaan käytä hu*ra nimitystä yhdestäkään tytöstä tai naisesta, paitsi jos kyseinen nainen pyytää yhdynnän jälkeen maksua. Kyllä näillä eväillä pitäisi pärjätä maailmalla.)

Vaadin teiniä keskustelemaan viitisen minuutttia päivässä kuulumisistaan, jotta tiedän missä mennään ja pysyn kartalla. Pääsimme sopimukseen, että kyselyyn käytetty aika vähennetään seuraavien päivien kommunikoinnista.

14. Mikä on äitisi lempiruoka?
Minttusuklaajäätelö.

Olipas lapsukainen nyt vitsikkäällä tuulella. Minttusuklaajäätelö on toki maistuvaa, mutta sitä sai jokin aika sitten todella huokealla. Tuossa viidennen päivän ja kymmenenen litran kohdalla alkoi siippa utelemaan, että vieläkö maistuu? Minähän tietysti vakuuttelin ettei töki sitten yhtään ja olisi pitänyt ostaa ainakin triplaten enemmän. 

15. Miksi olet ylpeä äidistäsi?

Miksi olisin susta ylpeä? Et kai sä sitä sinne blogiis kirjoittanut? Se oli rumasti sanottu. Ylpeä ollaan ihmisestä, joka on saavuttanut jotain. Ethän sä tee mitään.

Miten niin en tee mitään? Tänäänkin intouduin kokeilemaan jeesusteipillä miltä näyttäisin ilman tuplaleukaani. Älkää kokeilko!! Käyttäkää hyvät ihmiset photoshoppia ja unohtakaa roudarinteippi. Olen myös poraa roinottanut, koska epäilen raappivani teipillä aikaan saamani partaihottumaa muistuttavan muodostelman verille ensi yönä. Sitten se tulehtuu ja huomaan olevani Potkussa selittämässä miten teippasin naamani nähdäkseni onko jossain siellä kalkkunaheltan uumenissa vielä leukakin jäljellä.

16. Jos äitisi olisi joku sarjakuvahahmo, kuka hän olisi?

Mummo Ankka. Et tee muuta kuin olet kotona, siivoat ja teet ruokaa.

17. Mitä sinä ja äitisi teette yhdessä?

Asutaan

18. Mitä samaa on sinussa ja äidissäsi?

Kasvonpiirteet ja omituinen huumori.

                                                       

19. Mitä eroa teissä on?

Mua ei ahdista ihmiset.

           

 Eihän meillä asiaa mitenkään peitellä, mutta kyllä tämä veti hiljaiseksi. Oli totuus, jonka olisin mielellään jättänyt kuulematta. Olen kuitenkin saanut kasvatettua sosiaalisen, takki auki uusiin tilanteisiin marssivan lapsen, joten eipä tuo ole tainnut mitenkään erityisemmin kärsiä. Keskustelu asiasta tyrehtyi "Noh, sä olet tuommoinen. Mitä väliä?" toteamukseen.

20. Mistä tiedät, että äitisi rakastaa sinua?

Se on opetettu biologian tunnilla.

Miten niin vääristää kyselyä, jos luettelin muutaman kymmenen parempaa vastausta?

21. Mikä on äitisi lempipaikka mennä?

Ikea.

Jälkikasvun huumoria vol 1.

Normaalia kiukkuisempi lapsi saapuu koulusta ja tulee eteisestä raivoten etten saisi jättää tavaroita levälleen, koska "J*malauta kompastuin sun laukkuun." Pohdein etten ole edes käyttänyt kassia lähipäivinä. En edes samalla viikolla. Menin sitten ratkaisemaan tätä arvoitusta ja lattialla oli naulakosta tipahtaneet tissiliivit...

Jälkikasvun huumori vol 2.

Me kun oltiin siipan kanssa nuoria tuolla 70-luvun lopulla ja kasarivuosien alussa niin silloin oli fiiniä muotia David Crockett hatut. Mies ei sellaista aikoinaan saanut ja läheisten poismenoa lukuunottamatta se on hänen karmein lapsuuden muistonsa. Minähän olisin ostanut sellaisen puolisolle 40-vuotislahjaksi, muttei kelvannut. Syvien huokausten ryydittämää keskustelua David Crockett lätsästä on käyty myös lapsen kuullen. Tässä huokailussa ei sitten ihan kokonaan ole kyse kateudesta sitä seikkaa kohtaan, että miehen pahin lapsuuden kokemus on karvareuhkatta jääminen. Kyllä kyse on myös lahjuksesta kieltäytymisestä. 

Syksy on saapunut, mutta päätin kertaalleen vielä sheivalla paimentolaismaton sääristäni ja kasvattaa sitten talviturkin lämmittämään jalkojani. Se ajelu ei onnistu muuten kuin kantamalla tuoli suihkukaapin viereen, jotta saan asennon, jossa selkä on hallinnassa eikä pääse pyöristymään. Sain karvapeitteen ajeltua ja nappasin tuolin mukaani. Se poisheitetty turkki unohtui suihkun sihtiin. 

Iltasella meiltä sitten kuuluu kylppäristä raivoisa karjaisu  "Hyi v*ttu mutsi!!! Oliko sun tarkoitus tehdä se hattu omasta karvasta?"

Ensin silmät kiinni ja sitten sängylle.

Arvontapurkkia on kouraistu ja sieltä osui työhön uhkaillunkiristetyn lapsiparan kätöseen Jonnan lappu. Jos lähettelet osoitetietoja sähköpostiin flerry@suomi24.fi niin pääsee paketti matkaan.

Poikkesin reilu vuosi sitten silmätulehduksen takia terveyskeskuksessa ja omalääkärin mielestä olin moniongelmainen. Omasta mielestäni mulla on vaan astma, välilevynpullistuma, paniikkihäiriö, ajoittainen masennus ja muutama muu pikkukremppa. Ongelma isolla Oolla on vaan punaisena loimottavat persmarjat. (Siis peräpukamat.) Vastusteluistani huolimatta se lekuri vakuutteli täyttäväni kriteerit johonkin Potku-hankkeeseen, jossa potilas laitetaan kuljettajan paikalle.

Vieläkään en oikein tiedä mikä se hanke on, mutta epäilisin meitsillä olevan samanlainen olo kuin lapsilla, jotka pääsee aattoiltana läpi siihen Joulupukin Kuumalinja ohjelmaan. Pääsen pankkitunnuksilla chättäämään hoitotiimin kanssa eikä kukaan koskaan sano ettei täällä nyt ole yhtään vapaita aikoja tällä vuosituhannella. Reseptitkin pääsee uusimaan yhdellä klikkauksella ja lääkäri infoaa tekstarilla kun on valmista. Sitä en vaan ymmärrä kun ne on siellä lisänneet vaivalistaani; Muu lihavuus. Muusta tulee mieleen ammuu eikä mulla ainakaan lehmän hermot ole. Sitäkin olen pohtinut etteikö ne siellä tiedä mun huomanneen kyllä olevani lihava. Viimeistään siinä vaiheessa kun vaateostokset siirtyi Siwa on selvää säästöä - putiikkiin; sieltä noudan Elloksen tankkeriosaston loimet.

Keskiviikkoaamuna havahduin oloon joka vastaa tilannetta; Olen Ruotsinlaivalla ja kello näyttää 5.30. Olen merisairas, valvonut, polttanut kaksi askia tupakkaa ja humala on kääntynyt laskuhumalan puolelle. Silmät rullasi päässä enkä hallinnut niitä ollenkaan. Hetkisen jälkeen maailma tasoittui, mutta kylkeä kääntäessä se bileristeily alkoi taas. Rimpautin hätääntyneen puhelun Potkuun ja taisin ilmaista itseäni vähän sekavasti, koska hoitaja tiedusteli olenko ottanut jotain lääkkeitä?
Koska meitsiä on siunattu sillä suoralinjalla niin olin jo tunnin päästä lääkärillä, joka lähti selvittämään ongelmaa. Mun piti sitten laittaa silmät kiinni ja nostaa vuorotellen toinen koivistani ilmaan samalla kun omasta elopainostani noin puolet pienempi tohtorismies seisoi takanani. Kysäisin kyllä ystävällisesti miten hän aikoo selviytyä jos hänen päälleen puskee reilusti yli sata kiloa elämäniloa? Rehellisesti ottaen olin myös huolissani itsestäni laskeutumassa luisevalle patjalle ja mahdollisesta pahoinpitelysyytteestä.
Selvisin "koira pissalla" - liikkeistä kaatumatta ja siirryin tutkimuspöydälle. Siinä lavetin päällä piti ensi istua kököttää, sitten maata selällään ja sitten käännähtää vasemmalle kyljelle. Sieltä piti kierähtää oikealle kyljelle ja sitten se bileristeily-kohtaus taas iski. Koska maailma oli mullin mallin sekä pikakelauksella kiljaisin todella kimakalla äänellä keuhkojen täydeltä "APUA!"ja samalla tarrasin näkökentässäni pyörähtelevään valkoiseen läiskään. Onneksi sillä lääkärillä ei ollut tiukka takki yllään. Oli noin sentin päässä etten kokeillut tohtorin kivesten laskeutumista tai suorittanut voimakkaalla otteellani kastraatiota.
Kyllä se Kikikin joskus ymmärtää hävetä.

Se yhdistelmä  merisairas + krapulainen + tupakoinut + aamupahoinvointi  + Linnanmäen pyörivät teekupit on vaan joku hyvänlaatuinen asentohuimaus. Korvan kaarikäytävässä on sakkaa ja se aiheuttaa liikkuessaan väärää tietoa aivoille.  Kaikesta liikkeestä on tullut heikko olo eikä meikäläisellä aika ajoin ole ollut varmuutta lattian ja katon ilmansuunnista. En ole sitten saanut roikuttua netissä paitsi pelaamassa fasebuukissa Farmvilleä, kun siinä voi vaan klikkailla hiirellä, eikä tarvi heilutella nuppiaan. Nyt sitä totisesti muistaa minkälaista oli elämä ennen blogistaaniaa; Iso kiitos ja halaus teille kaikille siellä ruudun toisella puolella, estätte mua tulemasta mökkihöperöksi. Ei vaan aina tule muistettua sanoa; Olette tärkeitä! Tähän väliin on pakko leuhkia pääseväni treffaamaan yhtä teistä rakkaista lukijoista perjantaina. Toivottavasti vielä muistan miten ihmisten kanssa ollaan ja käyttäydytään. Muutenkin on huvit olleet niukat:  En ole pystynyt lukemaan vessassa lehteä! En ole töllöttänyt tekstitettyjä ohjelmia, enkä ole pystynyt vakoilemaan mulkoilemaan tervehtimään naapureita ikkunasta, koska ohiajavat autot alkaa oksettaa. Kirppareillakaan ei ole tullut pyörittyä, koska menin niissä karsinoissa aivan sekaisin suunnan muuttamisesta.
Enkä ole syönyt mitään alahyllyillä olevia makeisia etten kupsahda turvalleni kaupassa.
Oliko se mun ääni, joka justiinsa huokaisi "Dubbel Nougat, kaipaan sinua"

Menen nyt sängylle joka päivä ja heilauttelen päätä jumppaohjeiden mukaan. jotta se sakka pääsee valumaan pois sieltä korvasta. Pelkään tömähtäväni lattialle jos se kohtauksen yllättää, mutta jostain minulle täysin ymmärtämättömästä syystä siippani on hirveän haluton seisomaan siinä käden ulottuvilla...

Koska mun silmät pyörii sen kohtauksen tullessa kuin hedelmäpelissä niin pelkään mielellään pelikoneeseen kauppareisulla euron tuhlaavalle puolisolle tulevan tarve sujauttaa suuhuni kolikko. Siipalla ei yleensä ole käteistä rahaa, joten jäljelle jää korttimaksu. Olen uhkaillut ottavani häneltä maksukortin pois ettei mies yritä suorittaa ostoa mun viivakoodin lukijassa. Ja kertonut mitä tapahtuu jos mun peffaposkien välistä höylätään pankkikortti.

Ostoksetkin on olleet risteilyhintaisia. Cittarista sai todella halpaa siideriä. Puolison kysymykset siitä kuka kaiken aikoo juoda olen ohittanut "No mutta kun oli halpaa." - puolustuksella. Mitä sitten, että niissä on jäljellä 4 päivää myyntiaikaa?
Oltiin kerran mutsin kanssa tukussa ja meistä molemmat kahmi -70% hyllystä tavaraa, jota kumpikaan ei tarvinnut. Pohdein äidilleni asiaa samalla kun käteni kävi ja äippä totesi "Meissä nyt vaan on sellainen vika."
Siis aukoton puolustus hamstraamiselle.


Vastoin puolison toivetta päästelen tämän nettiin. Kätken sen taas tänne alas. Mitä teki yleensäainaniinjärkeväpuolisoni? Tulee suihkusta ja esittelee helikopterinsa. (Koska kaikilla ei ole yhtä lapsellista puolisoa niin muotoilisin helikopterin olevan se ruumiinosa heilumassa ympäri, joka naarailta puuttuu.) Siis vaimolleen, jota on alkanut huimata leivän leikkaamisen katseleminen. Olen täysin varma, että miehen takaa-ajatuksena oli saada jatkossa sanoa "Tulin suihkusta ja muijani pyörtyi nähtyään heppini."