Ensin toivottelen Tervetuloa! uudelle lukijalle
Sitten siirryn esittelemään syntilistaani:
Varkaus nro 1
Varkaus nro 1
Kävin ideavarkaissa ja näpräsin oman version sydämmistä. Oli helppotekoisia; tarkoittaa siis sitä, että onnistuu lasten kanssa, jos lapsi on saavuttanut ikähaarukan "voi antaa sakset". Jos se onnistuu meikäläiseltä; wannabe-askartelijalta, niin onnistuu muksuiltakin. Olen tunnustanut Annelle aikomukseni anastaa tämä houkutteleva tuunausidis. (Annella on kyllä paljon sulokkaampi malli blogissaan, mutta kun mää olen vaan semmoinen wannabe.) Näitä on muuten valmiina jo viisi!!!
Varkaus nro 2
Mää olen entinen erittäin aktiivinen seurakuntanuori. Jaa, ette voi mielikuvissanne hahmottaa Kikiä isosena. Uskokaa vaan; mää sain rippikoulussa toisen vihon, kun keräsin kunnianhimoisesti kirkonpenkin kuluttamisesta saatavia leimamerkintöjä ensimmäisen läpyskän täyteen. (Joo, ja mää hämmästelen, miksi muut kiusasi?) Olin myös innokas diakonikerholainen ja seurakunnan näytelmäkerhossa ainakin NukkuMatti ja ja joku, joka odotteli Sakkeusta alas puusta. Usko ei tarttunut mukaan, mutta mieltymys venytellä äänijänteitä kristillistä ilosanomaa levittävien veisuiden parissa tarttui. Meillä on kellarissa lauluvihko, jonka mää olen napannut mukaan riparilta. Muutosta muuttoon se on seurannut matkassa ja aina lehdykän osuessa kämmenen ulottuville mää kantavalla äänelläni joikaan lehtisen kaikki laulut läpi. Sitten yhtäkkiä reilun kahden vuosikymmenen jälkeen se iski; kauheeta, määhän olen varastanut sen. Siis kuka nyt varastaa rippileirillä; Kiki varasti. Rike painoi mieltä ja päätin tunnustaa äidille tekoni. Äiti ei ollut moksiskaan ja mää sanoin, että mimmoinen kasvattaja sää oikein olet, että nyt pitäisi suorittaa armoton luento "Älä varasta". Mutsi arveli, että nelikymppiselle on turha enää opettaa oikeaa ja väärää. Opasti vaan, että voinhan mää ottaa siitä valokopion ja lähettää takaisin laululehtisen nro: 143 vuodelta -80 ja jotain. Tätä varkautta ei taida voida laittaa ideavarkaudeksi, mutta eikös niissä rikoksissa ole vanhenemisaika? Täytyykö tässä nyt kummiskin lähteä ostamaan tulostimeen mustetta ja pistää postia menemään?
Varkaus nro 3
Hirvee paska äiti täällä taas Hei! Meitin osuudessa pihaa on vaan koivua, pajua ja muuta ei jouluisaa kasvustoa. Mää päätin tiedustella lapsukaiselta, josko se noutaisi äidilleen pikkuisen havupuunäytteen naapurin tontinpuoliskolta. Mää olen tältä osin onnistunut kasvatustyössäni, koska V-V tiedusteli, että enkö mää ole tajunnut, ettei se ole meitin puolella pihamaata. Tämän oman näpistelyn lisäksi siis yllytin pikku pilttiäkin pois kaidalta polulta. Koska jäkikasvuni ei astunut rikoksen kulkutielle, niin jouduin itse umpihankeen tarpomaan ja kyllä; varastin keskellä (ei kirkasta, mutta harmaata) päivää, 20 senttiä kuusta. Ja ihan vaan kuvausteknisistä syistä. Ei se vaan näyttänyt mun sydän muuten hyvältä. Älkää lukijat rakkaat kadotko mihinkään; mää lupaan, etten enää näpistele, vaikka kuvat olisi ihan hirveitä. Sitäpaitsi se oli karmee reissu; mää olin kauhuissani, että jos pyllähdän persuuksilleni sinne nietoksiin, niin sinne olisin jäänyt kuin sittisontiainen selälleni talvivaatevarustuksessani. Olisin ollut aito Isosittiäinen. Ja alati kipuileva pakarakaan ei tästä jumppa hetkisestä tykännyt. Sain siis tuomion tästä turmeluksesta, mutta varmuudeksi tunnustin syntini sekä siipalle, että äidille.
Olen mää veisannut ilman sitä varastettua vihkostakin; Meillä on siskojen kanssa reilun vuosikymmenen ikäero. Tästä johtuen sain ennen nauttia pitkistä vierailuista koulujen kesälomien aikaan. Oi niitä aikoja. Ei ne systerit enää halua viikkoja viettää meitsin kanssa. (Mää lupaan olla laulamatta, jos tulette. Jos ei sitten vahingossa pääse mitään laulunkarkailua.) Sisko oli suurinpiirtein jotain 10 ikävuoden korvilla ja mää täysin palkein päästelin maailmalle a capella esitystä laulusta "Evankeliumi, murtaa vaikka kallion." Rakas siskoni sitä sooloa kuullosteli ja totesi: Jos se evankeliumi ei murra sitä kalliota, niin sun ääni murtaa ainakin...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti