Ensin mun on pakko paljastaa suuri uutinen, että mää saan yhden teistä ihanaisista lukijoista tiistaina kylään. Vähän tässä jänskättää, että onko sosiaaliset taidot ruosteessa, koska on tässä muutama vuosi vierähtänyt siitä, kun meillä viimeksi visiteerasi joku, jolle mää en ole sukua, jolle mä en ole puolisoni seuran mukana tuleva kylkiäinen tai joka ei käytä meitsistä nimitystä V-V:n helmi mutsi.
Monessa blogissa on viuhahdellut sytykeruusuja ja määkin päätin vilautella omiani. Parhaat ohjeet siltä varalta, ettet ole jo ruusujen käärimisen pro löytyy . Meillä kun on sähkömallin sauna niin ei näissä mitään järkeä ole, mutta näyttää hyvältä. Puolison mielestä me oltaisiin kyllä voitu tilata Hobby Hallin kuvastosta joku kylpytynnyri. Osamaksulaskuhaitaria vältellekseni tyydyin tuuppaamaan ruusut purkkiin. Varmuudeksi mainitsen, että kuvassa olevan palavan tuikun olen tuuppassut keraamiseen kuppiin, se ei ole semmoinen sytykejutska.
Kakskolmosen taiteilin purnukan reunaan maalitussilla. Se olisi tietysti ollut hauska laittaa 24, kun on joulunaika, mutta netistä tulostetussa numerolistassa oli kakkonen ja kolmonen vierekkäin. Siipalle mää kyllä väitin ääni väristen syyksi kesällä sattunutta nelos- skandaalia... Koska se on mun omasta mielestäni paras postaukseni niin mainostan, että sinne pääsee halutessa tästä.
Mää olen luulosairas ihminen; oudon olon sattuessa ryykään googleen tekemään oman diagnoosin. Joskus tässä taudinmäärityksessä voi käydä erehdys, kuten silloin kun sairauden oireet oli jotain, johon liittyi pulttipistooli ja naudan ensiapu. On tässä tarinassa järkikin, mutta Kikimäiseen tapaan mää lähestyin sitä sivupolulta; maneereihini kuuluu luulosairauden lisäksi suurkuluttaa post-it lappuja, joilla siippa hoitelee romantiikka puolta. (Kun mää en niistä sen kukkalahjoista tykkää niin voi tuoda jonkun tuliaisen välillä vaimolleen.) Koska mää saan toistuvasti mahti-ideoita jonkun toisen blogissa ja ne tuppaa vaipumaan unholaan, niin mää keräilen muiden neronleimauksia sisältäviä lippulappusia ympäriinsä. Koska välillä meitin hiirimatton alle kasaantuu myhkyrä (post-it paakku) niin olen innostunut myös kuorruttamaan näytön reunaa. Mää olin kerran tässä hiljakkoin aivan varma itsediagnoosin jälkeen omistavani vyöruusun. Totuushan oli, että olin vaan pessyt tissihenkselit vahingossa hajustetulla pesuaineella ja sain siitä ihottuman. Koska tapahtuma oli siipan tuoreissa mielikuvissa niin pelästytin siipan monitorin reunaan jättämälläni "munaruusu" lippusella. Se raukka tuli meitsin luokse ja piti sukukalleuksiensa edessä käsiään ja sanoi tomeralla äänellä "Ja mun munassa ei sitten mitään munaruusua ole!"
Olen mää tehnyt muitakin ohi ammuttuja diagnooseja; Meitsin selkää kun runtelee se välilevynpullistuma niin virtsankarkailun muuttuessa "tuli koko satsi housuun" - tilanteeseen on lääkäriin lähtö edessä. Me siipan kanssa kaikessa rauhassa autoiltiin ja sitten se iski. Tosi lämmin tunne. Mää siinä kauhun keskellä sain soperrettua miehelle, että "Nyt mää kusin housuuni." Ainaniinjärkeväpuolisoni kieltäytyi soittamasta äidilleni, teveyskeskukseen, siskolleni, hätäkeskukseen tai yhtikäs kenellekkään. Se vaan tyynen rauhallisesti lausahti; Ota kuule kulta vaan se penkinlämmitin pois päältä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti