Nurmijärvi here i come

Monena vuotena on Nurmijärvellä ollut  Ja ensi sunnuntaina sinne pääsee taas tavarataivaaseen. (Tähän väliin kaikki mahdolliset aaah-adjektiivit.) Paikalla on myös ihana . Mää olen saanut luvan käydä                                                                                           nykäisemässä hihasta ja heippaamassa.

Olivia-lehti toistuvasti opettaa meikäläiselle uudissanoja ja olen noukkinut sieltä mukaan sanasäilytykseen termin Ammattikehtaaja = Ihminen, joka menee aina ensimmäisenä tanssilattialle ja ottaa kakusta ensimmäisen palan. Mää olen epäammattikehtaaja; täällä blogistaniassa ei taida välittyä se Kiki, josta vieraamassa seurassa kuoriutuu tuppisuu. Ja jos ihan pakottava tarve on päästää tarinointia ulos, niin se tarina  tulee piipittämällä. Mää päästelen samankaltaista soundia kuin uhkarohkeat heliunmpallon imppaajat. Täällä ollaan siis treenattu sanomaan möreällä rintaäänellä "Mää olen Kiki's home." Jos suuntasi on Nurmijärvi kiskaise rohkeasti meikäläistä hihansuusta. Kikin tunnisteet; mää olen pitkä, paksu, keski-ikäinen ja äänen olen lainannut  Saukilta Pikkuoravilta. Niin juu ja sitten on tämä uusi taipumus ottaa ritolat ja jättää puoliso lunastamaan löytöjä; täytyy muistaa täyttää siipan massipussi. Toivottavasti mää onnistun paikallistamaan Romulyylin ilman yhtään virhe-esittelyä. Tunnerepertuaariin harvakseltaan livahtaa joukkoon häpeä, mutta jos
                            mää nykäsen väärästä nutun reunasta, niin sitten mää tavallisuudesta poiketen kyllä aion hävetä.

Tämä seuraava asia ei liity tähän mitenkään, mutta änkeän sen nyt mukaan, kun jäi viime postauksella uupumaan. V-V:llä oli ennen teiniksi muuttumista "avaruushuone".  Siihenhän ei tietysti sopinut ne tyhmät paneelikatot, joita ohikulkevat stalkkerit saa "ihailla" meitin akkunoista. Ainaniinjärkeväänpuolisoon ei tehonnut edes alahuulen väpätys, kun mää vonkasin sutimaan kattoa hopeamaalilla. Mää fiksuna tyttönä keksin, että kaupasta mukaan parit Eskimon foliot ja siippa ammuskeli niittipyssyllä muutaman rullan kattoon kiinni ja kaikki oli tyytyväisiä. Mää sinne sommittelin pimeessä hohtavia tähtiäkin ja tein massapalloista planeettoja roikkumaan jättimäisen joulukoristeen meteoriitin ympärille.  Yhtenä päivänä V-V ilmoitti, ettei se halua foliota muuta kuin lihapiirakan ympärille grillikioskilla;                                   haikeus rinnassa raivasin rakkaudella rakennetun avaruusteeman pois ja tilalle tuli teiniä.

 Muutaman kuukauden kuluttua jäähyväisistä me tuijotettiin siipan kanssa dokumenttiä töllöstä missä näytettiin taloja, mitkä narkomaanivuokralaiset oli pilanneet. Ne oli vuorattu kastelulaitteilla ja folioilla pilven kasvattelemista varten. Mää olin ihan varma, että naapurusto arvelee meidän olevan pössyttelijöitä. Puolisokin pitkään pelotteli, että kohta meillä on ratsia. Mää varmuudeksi heitin pois akvaarionlämmityslampun, mikä oli kotiutunut meille kirppikseltä rompelaatikossa. Ettei ne pollarit vaan otaksu, että se on joku viherlamppu väärään tarkotukseen. Siihen, että mies säikytteli sillä, että tarkastuksen kohteeksi altistuu myös "Exit only" mää en keksinyt mitään pakotietä. Meille kun olisi eksynyt joku Suomen Gallupin mielipidetutkija, niin olisin vetäissyt oven säppiin ja huudellut                                                                              paiskatessani " Mulla ei ooo pyllyä"....

En suosittele lyhytpinnaisille ihmisille foliokattoa; ne niitit ei irtaannu kuin yksi kerrallaan pinseteillä. Jos joku pitkällä vaijerilla varustettu henkilö haluaa tulla meitille nyppimistalkoisiin niin Tervetuloa! Meidän katosta niitä vielä muutama pilkistelee; niihin kyllä ajan kanssa on                                                             silmä sopeutunut;  eli mää olen lopettanut ylöspäin katsomisen.