sunnuntai 21. lokakuuta 2012

Stalkkasin omia ikkunoita




Ensin toivotan ihan hirveesti tervetuloa uudelle lukijalle

Mää sain haasteen, siitäkin huolimatta, että aikaisemmassa postauksessa riehaannuin esittelemään myös naapurin köökkiä. Uusi haaste pitää sisällään tirkistelyä ohikulkijan näkökulmasta. Siis mikä ihana haaste! Minähän luontaisesti uteliaana yksilönä rakastan tirkistelyä. Mää hiippailin ja pyörein pihamaalla ja nappailin kuvia. Tehtävä osoittautui yllättävän vaikeaksi; toinen sisäpuolelle jäänyt suuntasi ikkunaan kansainvälisen käsimerkin ja toinen heilutteli akkunassa Mobilisti-lehteä. Olisi kuulemma sujahtanut hyvin blogiin kuvatekstillä; "Minäkin asun täällä." Mää olin varautunut retkelle kännykän kera ja kun mää sitten raivona soitin, että nyt loppuu huumorintaju (koska mää näytin ihan mustasukkaiselta ex-tyttöystävältä, joka stalkkaa ex-miehensä uutta perhettä) niin puoliso vastasi puhelimeen ja kysyi "Mikä tavara on vinossa?" Ne oli V-V:n kanssa lyöneet vetoa kauanko menee ennen "Siirrätkö ylimmäisen hyllyn neljänneksi alinta cd-levyä kolme milliä Mormooneille* päin" puhelua.

*Tämä ei ollut mikään rasistinen kannanotto; meitin naapurissa on Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkko ja se on käytössä niin piiitkä sana, että me kutsutaan niitä vaan tuttavallisesti Mormooneiksi. Me ei muita naapureita lajitella uskomattomuuden tai uskomisen mukaan. Me minä käytetään käytän vaan ärsyttää/ ei ärsytä lajittelua.

Mää haluaisin tirkistellä teille kaikille, joten ottakaa kaikki halukkaat haaste vastaan, mutta laitan tämän eteenpäin seuraaville viidelle: 






Mää terrorisoin jälkikasvuani vaatimalla nostamaan rullaverhoa; tämä on siis sellainen stailattu kuva. 




Tässä normitilanne; 24 h verhot alhaalla. Mää uutterasti käyn kyllä vetäisemässä uutimen ylös, kun V-V on koulussa. Mää paremmin erotan jätteet, ennenkuin meitin lattialla kasvaa joku lahottajasieni. 









Meillähän asuu perhe, jonka sisustajalla näkyy olevan himo valkoisiin lamppuihin.




Tästä kuvaamisesta oli se hyöty, että silmäni tavoitti meitin köökin kaapin päällä hengailevan lauman muumioituneita ilmanraikastimia. Joo, ja mää sanon, että teinin huoneen lattialla on biovaarallisia aineita.






Mää panin merkille myös, että V-V:n huone poissulkien meillä on joka ikkunassa samikset sivuverhot. 





V-V sai aikoinaan alakouluikäisenä ensimmäisen kamerakännykkänsä ja meni sitten uudelle kaverilleen vierailulle. Rakas lapseni, tuntien äitinsä taipumuksen luontaiseen uteliaisuuteen, teki ratkaisun ottaa vähän elävää kuvaa. (Mää en missään tapauksessa ollut sellaiseen rohkaissut. Ja  olen sen vastaisuuden varalle kieltänyt.) V-V tuli ylpeänä saaliinsa kanssa kotiin ja esitteli kuvallisen tuotoksensa. Lapsonen videossaan ensin kohteliaasti tiedustelee kaverin äidiltä "Saanko mää kuvata teillä?" Mää röyhistin rintaani ja funteerasin, että kyllä olen hyvin kasvattanut pikku kullanmuruni. Tiedustelee kuvauslupaa ja kaikki. Sitten sieltä videossa kuului olohuoneen verhojen kuvaamisen lomassa "Mun äiti kuitenkin hirveesti utelee, että mimmosta täällä oli?" Mää en vieläkään, vuosien jälkeen, kehtaa katsoa sitä kaverin äitiä silmiin...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti