Ihan ensin ihan hirveesti Tervetuloa uudelle lukijalle; mää vieläkin vaan ilostuin ihan hirveesti!
Mää olen postannut tästä ennenkin (sillon kun systeri komensi kirjoittamaan jotain hauskaa...) mutta löysin koneen uumenista todistuaineiston. (Muuten luulette, että mää olen keksinyt tän jutun.) köökkihaasteeseen ei kuulunut "Esittele naapurisi keittiö", mutta vastoin siipan toivetta täräytän tämänkin postauksen menemään.
Meitin koti ja piha on peilikuva naapurin pihasta ja kodista. Meillä oli ennen muinoin naapuri, joka kopioi aivan kaikki sisustukselliset ratkaisuni. Jos mää ostin sinisen kukkapurkin, niin toiselle puolelle ilmestyi sininen kukkapurkki. Jos ostin pihatuolit niin exnaapuriin ilmestyi pihatuolit. Luonnonkivet, istutukset, lyhdyt, kaikki samanlaista. Joko ihan prikulleen tai ainakin tosi lähelle. Yleisesti ottaisin matkimisen imarteluna ja sitten tarpoisin nokka kohti taivaita ylpeänä, mutta pihakaksosuus oli jo noloa. Mää aina mietein, että mistä muut tietää kuka apinoi ja ketä. Ja käyn kyllä itse jatkuvasti ideavarkaissa ja olen älyttömän onnellinen jos joku löytää meiltä varastettavaa mutta olihan se outoa nähdä kun joku ensin tiirailee (välillä kyllä kysyi suoraan, että mistä ostit) ja sitten lähtee kaasu pohjassa shoppaamaan aivan samaa ja aivan samaan kohtaan. Siippa aikoinaan arvuutteli ostaisikohan naapuri kaalimadonkin, jos me
istutettaisiin sellainen portin pieleen. (Sellainen muovinen kaalimato, kun siippa kieltää kirjoittamasta tänne d*ldo)
Mää taiteilin sabloonalla tekstin köökkiin ja olin sitten jostain äkeissäni (minäkö?) exnaapurille. Mää kun vein sen sabloonan roskikseen niin ihan puhtaasti ilkeyttäni napsasin siitä palan irti; tiesin sen katoavan talteen yön pimeinä tunteina. Älkää ymmärtäkö väärin; mää ehdottomasti kannatan dyykkaamista ja otan kyllä itsekkin talteen jos silmät tavoittaa jotain mielenkiintoista. (Kuka dyykkausvastainen tyhmä keksi ne molokit?) Olin vaan niin tuohtunut siitä kaksosuudesta ja aioin kyllä antaa sen kätkemäni hitusen.... Sitten mää näin tämän tekstin naapurivelvollisuuksia suoritellessani siellä toisen puolen tuvassa ja jumprahuiti; ihan samassa kohdassa ja melkein samalla värillä. En sitten antanut kiihkeässä raivossani sitä puuttuvaa palasta kaappini kätköistä. Kuva on otettu salaa kun mää kävin kastelemassa kukkia. Puolison mielestä mää rikon noin tsiljoonaa yksityisyydensuojalakia... (Kyllä alakuvan tekstikin rikkoo jotain sisustuslakia ihan varmasti. Paitsi jos omistaa kanoja.)
Jos nää postaukset loppuu niin tämä paparazzi on sitten jäänyt satimeen. Puoliso lohdutteli, että onneksi hänen puolen suvussaan on vahvat vankilaperinteet. Että on sitten meikäläisen hyvä olla... Niin juu, perinteet sillä vanginvartija puolella. Anoppi ja toinen appiukoista on eläkkeellä olevia vartijoita. Siippakin oli nuorena, komeana ja salskeana miehenä vankilassa kesävartijana.
Nythän puolisoni on enää komea ja salskea...
Mää eilen jo napsaisin tämän postauksen vahingossa maailmalle; mää en ollut vielä "siistinyt sitä" ja sieppasin sen äkäiseen pois. (Ne julkaise ja tallenna on liian lähekkäin tai sitten mua vaan postatutti kauheesti...) Mää vielä jonain päivänä avaan toisen blogin: Kiki*s Home Poistetut Kohtaukset enkä salli ainaniinjärkevänpuolison yhtään vaikuttaa ulosantiin... mää kirjailen sitten sinne sen d*ldon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti